Merinäkinruoho

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Merinäkinruoho
Najas marina.jpeg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Alismatales
Heimo: Kilpukkakasvit Hydrocharitaceae
Suku: Näkinruohot Najas
Laji: marina
Kaksiosainen nimi
Najas marina
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Merinäkinruoho Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Merinäkinruoho Commonsissa

Merinäkinruoho (Najas marina) on pääasiassa Euraasiassa tavattava yksivuotinen uposkasvi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksikotinen merinäkinruoho kasvattaa 10–60 pitkän sileän tai piikkisen varren. Tavallisesti varsi on runsashaarainen. Hedekasvi on emikasvia pienempi. Ruodittomat, tupelliset lehdet ovat vastakkain tai joskus kolmen tai useamman lehden kiehkuroina. Lehdet ovat muodoltaan kooltaan 1–4 cm pitkiä ja 1–2 mm leveitä, ja muodoltaan tasasoukkia sekä iso-, harva- ja karkeahampaisia. Lehden tuppi on lyhyt ja lähes korvaakkeeton. Kukat sijaitsevat lehtihangoissa ja ovat pieniä, perättömiä ja yksineuvoisia. Hedekukissa on kaksiliuskainen, kalvomainen kehä ja yksi luotti. Emikukat ovat kehättömiä ja niissä on yksi emi ja kolme luottia. Hedelmä on pieni, 3–6 x 1,5 mm kokoinen pähkylä. Merinäkinruoho kukkii Suomessa heinä-syyskuussa. Hedelmä on pähkylä.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merinäkinruohoa tavataan laajalti ympäri Euroopan, levinnäisyyden painopisteen ollessa Keski- ja Etelä-Euroopassa. Lajia ja sen alalajeja tavataan hajanaisesti myös Etelä- ja Keski-Aasiassa, Afrikassa, Polynesiassa, Australiassa sekä Pohjois-Amerikassa.[3] Suomessa merinäkinruohoa on alkuperäislaji.[2] Sitä on tavattu Suomenlahden rannikon itäosista Pohjanlahden rannikolle Keski-Pohjanmaan pohjoisosan korkeudelle saakka. Laji on kuitenkin taantunut tai kadonnut monin paikoin erityisesti Suomenlahdella. Vahvimmat kannat lajilla on Varsinais-Suomen ja Satakunnan rannikkoalueilla.[4] Suomessa tavattavat merinäkinruohot kuuluvat alalajiin ssp. marina.[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa merinäkinruohoa tavataan murtovedessä suojaisissa, pehmeäpohjaisissa lahdissa. Lajia voi esiintyä rannikolla myös äskettäin kuroutuneissa järvissä sekä joskus myös sisämaajärvissä.[2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merinäkinruohoa kasvatetaan myös akvaarioissa.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämet-Ahti, Leena, Kurtto & Arto, Lampinen, Raino & Piirainen, Mikko & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti & Väre, Henry. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21/2005, s. 41–85.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Najas marina IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 519.
  3. Den virtuella floran: Havsnajas (myös levinneisyyskartat) Viitattu 1.8.2013. (ruotsiksi)
  4. Lampinen, R., & Lahti, T. 2013: Kasviatlas 2012: Merinäkinruohon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 1.8.2013.
  5. Lutukka 21/2005, s. 78.
  6. Suomen Vesipuutarhaseura ry: Viileä akvaario Viitattu 1.8.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]