Merilämpövoimala

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Merilämpövoimala perustuu (engl. Ocean thermal energy conversion, OTEC) meriveden lämpötilaeroihin eri syvyyksissä. Toimintaperiaatteen keksi jo vuonna 1881 ranskalainen fyysikko Jacques d'Arsonval. Lockheed Martin suunnittelee testilaitosta Havaijille.[1][2]

Toimintaperiaate[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auringon lämpö aiheuttaa lämpötilaeron meren ylä- ja alakerroksen välillä. Merilämpövoimala muuntaan lämpötilaeron energiaksi termodynaamisen kierron avulla. Lämmintä pintavettä käytetään kiehuttamaan fluidia, jonka kiehumispiste on matala. Syntynyt kaasu ohjataan lämpövoimakoneeseen ja koneesta ulos tuleva kaasu tiivistetään syvemmän kylmän meriveden avulla.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tekniikka & talous Rakettiyhtiö löysi merestä loputtoman energialähteen
  2. New Scientist (englanniksi)
  3. D. Mukherjee: Fundamentals of Renewable Energy Systems, s. 193. , 2007. ISBN 9788122415407. (englanniksi)
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.