Merikohokki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Merikohokki
Merikohokkikasvusto kuvattuna Islannissa.
Merikohokkikasvusto kuvattuna Islannissa.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Kohokit Silene
Laji: uniflora
Kaksiosainen nimi
Silene uniflora
Roth
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Merikohokki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Merikohokki Commonsissa

Merikohokki (Silene uniflora, syn. Oberna uniflora, S. vulgaris ssp. maritima, S. maritima) on Euroopassa tavattava ruohovartinen, valkokukkainen kohokkikasvi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merikohokin kukkia.

Monivuotinen merikohokki kasvaa 10–30 cm korkeaksi ja muodostaa mattomaisia kasvustoja. Kasvi on monivartinen, tyvestä puutunut, rento tai koheneva. Lehdet ovat suikeita, lyhyitä, paksuhkoja ja väriltään sinivihreitä. Kukinto on 2–5-kukkainen viuhko tai kukat ovat yksittäin. Kukinnon ylimmät tukilehdet vaihtelevat väriltään vihreistä punertaviin. Valkoiset kukat ovat pystyhköjä. Kukan verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Verhiö on hyvin pullea, ulkoverhiötön ja verkkosuoninen. Teriö on täysin säteittäinen. Terälehdet ovat lanttokärkisiä, valkoisia ja lisäteriöllisiä, ja niiden liuskat ovat 4–7,5 mm leveitä. Suomessa merikohokki kukkii kesä-elokuussa. Hedelmä on kota. Kodan hampaat ovat taakäänteisiä.[1][2]

Pohjoismaissa merikohokki jaetaan kahteen alalajiin: somermerikohokkiin (ssp. uniflora) ja alvarimerikohokkiin (ssp. petraea).[2] Alvarikohokki ei muodosta mattomaisia kasvustoja ja sen terälehdet ovat nimialalajia kapeampia.[3]

Suomessa tavattavista muista kohokkilajeista merikohokki muistutta nurmikohokkia (S. vulgaris), jonka kanssa se voi myös risteytyä.[4][5] Merikohokkia on aikaisemmin pidetty nurmikohokin alalajina (S. vulgaris ssp. maritima).[6]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merikohokkia tavataan koko Islannissa sekä rannikkoalueilla Azoreilla, Madeiralla, Pohjois-Portugalissa ja -Espanjassa, Ranskassa, Britteinsaarilla, Norjassa, Tanskassa, Ruotsissa, Suomessa sekä Venäjällä Kuolan niemimaalla. Pohjoismaissa alalaji somermerikohokki on vallitseva. Alvarimerikohokkia tavataan ainoastaan Gotlannissa ja Öölannissa. Laji on endeeminen eteläisellä Itämerellä.[3]

Suomessa merikohokkia tavataan Pohjanlahden rannikkoalueella ja läntisen Suomenlahden rannikolla. Suomessa se on alkuperäislaji.[4][7]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merikohokki on tyypillinen merenrantojen laji lukuun ottamatta Islantia, jossa sitä kasvaa myös sisämaassa.[3] Lajin tyypilisiä kasupaikkoja ovat soraiset, kiviset ja hiekkaiset merenrannat sekä merenrantakallioiden raot.[4] Alvarimerikohokki kasvaa alvareilla ja kivisillä rannoilla.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämet-Ahti, Leena, Kurtto & Arto, Lampinen, Raino & Piirainen, Mikko & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti & Väre, Henry. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21/2005, s. 41–85.
  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Retkeilykasvio 1998, s. 118, 120.
  2. a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 150.
  3. a b c d Den virtuella floran: Strandglim (myös levinneisyyskartat) Viitattu 1.9.2012. (ruotsiksi)
  4. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 120.
  5. Lutukka 21/2005, s. 47.
  6. Oulun kasvit 2005, s. 52.
  7. Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Merikohokin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 1.9.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]