Menestysteologia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Menestysteologia on Essek William Kenyonin (18671948) perustamana kristillisperäinen suuntaus, joka on saanut vaikutteita kristinuskon ulkopuolisista kulteista, joiden parissa E. W. Kenyon vietti suuren osan elämästään. Kulttiryhmät, joiden opetuksia E. W. Kenyon omaksui, ovat osa New Age -liikettä: Bostonissa vaikuttanut unitarismiliike, jonka julistajana oli tuolloin Minot J. Savage, Mary Baker Eddyn luoma Kristillinen tiede, Phineas Parhurst Quimbyn Uusi ajattelu (New Thought) ja Charles ja Mary Caroline "Myrtle" Fillmoren Unity School of Christianity (Kristinuskon ykseyskoulu).[1][2][3][4]

Oppi ja sen pohjalta syntynyt uskonnollinen suuntaus tunnetaan myös nimellä Uskon Sana -liike, jota pidetään menestysteologien keskuudessa parempana ilmaisuna kuin yleisesti käytettyä menestysteologia-nimitystä.[5] Myös valtateologia-nimitystä käytetään yleisesti.[6] Henkilöä joka opettaa tai levittää menestystelogiaa voidaan kutsua menestysteologiksi tai puhekielessä mennariksi.

Menestysteologian keskeisimpänä tunnusmerkkinä pidetään taloudellisen menestyksen korostamista, jota perustellaan Haginin opetuksilla ja Haginin ilmestystiedolla sekä viittaamalla joihinkin yksittäisiin Raamatun jakeisiin.

Toinen keskeinen tunnusmerkki on opetus uskovan auktoriteetista. Tällä tarkoitetaan sitä, että menestysteologisen opin mukaan uskova ihminen pystyisi tekemään samoja tekoja kuin Jeesus, eli herättämään kuolleita, ajamaan riivaajia, parantamaan sairaita, kävelemään veden päällä ja käytännössä olisi voimassaan Jeesuksen veroinen.[7][8]

Määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menestysteologia on oppi, joka painottaa uskovien ajallista menestymistä. Menestysteologinen kirjallisuus kertoo yleensä tämän tarkoittavan terveyttä, aineellista rikkautta eli rahaa, suurta omaisuutta, parhaimpia autoja ja kalleimpia vaatteita.[9][10][11][7][12]

Menestysteologia tarkoittaa oppia, joka perustuu Kenyonin ja Kenneth Haginin opetuksiin. Menestysteologiksi sanotaan tällöin ihmistä, joka opettaa samaa oppia kuin Kenneth Hagin.[13][14][15]

Kuten mitä tahansa oppia, menestysteologiaakin tuodaan esille monella eri tavalla, erilaisten ihmisten toimesta. Useimmiten menestysteologisessa opetuksessa tulevat vahvasti esille Kenyonin ja Haginin keskeisemmät opetukset, toisinaan jätetään menestysteologian opetuksista eniten kritisoitu ja vastustettu JDS-opetus vähäisempään osaan.

Silloin kun ihmisen opetetaan olevan Jumalan veroinen tai jopa Jumala, ja opetetaan ihmisen olevan voimattoman Jeesuksen yläpuolella ja Pyhän Hengen opetetaan olevan voiman, joka palvelee uskovia, toteuttaen oikeiden metodien kautta esitettyjä käskyjä, ollaan menestysteologiassa.[16]

Kun usko nähdään Jumalasta irrallaan olevana voimana, jota voidaan hallita oikeiden metodien avulla, sairaiden parantamisessa ja ajallisen menestymisen tavoittelussa, positiivisen tunnustamisen ja Jeesuksen nimeen liitetyn uskovan auktoriteettivoiman kautta, sekä mielikuvatekniikka visualisoinnin kautta, ollaan menestysteologiassa.[17]

Synty ja kehittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menestysteologian isänä pidetään E. W. Kenyonia,[18] jonka v. 1916 ilmestyneestä teoksesta The Father and His Family Uskon Sana -liikkeen opetus uskovan auktoriteetista on peräisin, samoin myös ns. JDS-oppi (Jesus Died Spiritually).[19] Menestysteologia tunnetaan tämän opetuksen vuoksi myös nimellä valtateologia, joka tarkoittaa hengellisen vallan tavoittelua.[20][21] Kenyon toimi elämänsä aikana useissa metodisti- ja baptistiseurakunnissa ja opetti menestysteologiaa useissa perustamissaan raamattukouluissa.[22]

Kenneth E. Hagin (1917–2003) omaksui Kenyonin kirjoista tämän opin.[23] Kenyonin opetusta Hagin täydensi saamansa ilmestystiedon kautta. Ilmestystieto on Raamatun ulkopuolista tietoa, jonka Hagin sai ilmestyksen kaltaisena näkynä. Osan ilmestystiedoistaan hän kuitenkin kopioi sanatarkasti Kenyonin kirjoittamista kirjoista ja kuitenkin esitti nekin ominaan.[24][25] Hagin julkaisi joitakin Kenyonin kirjoja omalla nimellään ja kirjoitti itsekin useita. Hagin perusti vuonna 1974 Oklahoman osavaltioon, Tulsan kaupunkiin Rhema Bible Institute -raamattukoulun,[26] joka on tehnyt menestysteologiasta tunnetun ja levittänyt sitä.

Saarnaaja Robert H. Schullerin Garden Grove Community drive-in-kirkko.
Saarnaaja Robert H. Schuller
Saarnaaja Napoleon Hill

Myös Norman Vincent Peale, Robert Schuller ja Napoleon Hill ovat vaikuttaneet merkittävästi menestysteologian leviämiseen.[27][28][29][30][31][32]

Menestysteologian keskeisimmät opetukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menestysteologian keskeisimmät opetukset tulevat hyvin selvästi esille menestysteologien keskuudessa arvostettujen ja kunnioitettujen opettajien, kuten Kenneth Haginin, Sten Nilssonin, Ulf Ekmanin ja E. W. Kenyonin teoksissa. Näissä teoksissa korostuvat tässä artikkelissa mainitut keskeiset opetukset, joiden perusteella menestysteologia tunnetaan.

Menestysteologia korostaa erityisesti opetusta taloudellisen, terveydellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin saavuttamisesta positiivisen tunnustuksen avulla, opetusta Jeesuksen nimen käytöstä ja uskovan auktoriteetista.

Näkemys sovituksesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menestysteologian näkemys sovituksesta perustuu E. W. Kenyonin JDS-opetukseen, jonka mukaan Jeesus ei sovittanut ihmisten syntejä kuollessaan ristillä, kuten monet muut suuntaukset opettavat. Menestysteologia opettaa että sovitus tapahtui helvetissä.[33]

Sovitukseen sisältyvät myös terveys ja rikastuminen laillisena oikeutena.[34][35][36]

Uudestisyntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenyonin opetuksen mukaan Aatami ja Eeva kuolivat paratiisissa hengellisesti, mikä tarkoittaa sitä, että Jumalan Pyhä Henki poistui heistä ja saatanan henki tuli heihin. Uudestisyntyminen nähdään tapahtumana jossa ihmisen henki virkoaa eloon, jolloin ihminen on palannut täysin alkuperäiseen tilaansa henkenä.[37][38][39]

E. W. Kenyonin JDS-opetuksen mukaan Jeesuksen uudestisyntyessä helvetissä, Jeesus sai Saatanan luonnon tilalle Jumalan luonnon.[40]

JDS-oppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

E. W. Kenyonilta peräisin oleva JDS-oppi on menestysteologian keskeisin opetus, jonka mukaan Jeesus kuoli hengellisesti, joutui helvettiin ja sai Saatanan luonnon, joutuen Saatanan valtaan. Oltuaan helvetissä kolme päivää ja yötä, Jumala vanhurskautti Jeesuksen ja hän uudestisyntyi helvetissä. Tämä oppi poikkeaa yleisestä kristillisestä käsityksestä.[41][42][43][44][45][46] JDS-oppi esiintyy nykyisinkin menestysteologien käyttämässä kirjallisuudessa, kuten E. W. Kenyonin, Kenneth Haginin, Sten Nilssonin, Younggi Chon ja Paul E. Billheimerin teoksissa.[47]

Vanhurskaus ja synti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet menestysteologit uskovat, että uskova ihminen ei voi tehdä syntiä. Heidän oppinsa mukaan ihminen on henki, ja koska henki on uudestisyntynyt, se ei tee syntiä. Tämän opin mukaan uudestisyntyneen ihmisen henki on täydellisesti vanhurskas.[48] Jos ihminen tekee syntiä, sitä tekee silloin sielu tai ruumis, mutta ei uudestisyntynyt henki. Synti johtuu siitä, että henki ei ole vielä ottanut ihmisen sielua tai ruumista täysin hallintaansa. Mutta uudestisyntynyt ihminen itse, joka on menestysteologien mukaan henki, ei heidän mukaansa voi tehdä enää syntiä.[49][50]

Näkemys uskosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Usko on menestysteologisen näkemyksen mukaan puhutun sanan voima, jota Jumala käytti luodessaan maailman. Jumala käytti voimaa lausumalla sanoja ääneen ja tätä samaa puhuttujen sanojen voimaa voi menestysteologien mukaan kuka tahansa ihminenkin käyttää.[51][52][53] Toinen tapa käyttää tätä voimaa on luova visualisointi.

Menestysteologisen näkemyksen mukaan usko sisältää ns. laillisia oikeuksia, jotka on opittava tuntemaan. Näihin näkemyksiin kuuluvat oppi ihmisen asemasta uutena luomuksena, oppi uskovan auktoriteetista ja vapautus lain kirouksesta, joka sisältää köyhyyden, sairauden ja kuoleman.[54]

Kenneth Haginin Uskovan auktoriteetti -kirjan opetuksen mukaan ”Risti on tappion ja häpeän paikka”.[55]

Positiivinen tunnustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Positiivisella tunnustamisella tarkoitetaan sitä, että uudestisyntynyt ihminen puhuu uskon sanaa, myönteisiä ja positiivisia asioita, tuo sanoillaan julki aineellista menestystä, fyysistä terveyttä ja voittoa. Pahimpana virheenä pidetään negatiivista tunnustusta, sairauden oireiden myöntämistä, köyhyydestä, tappiosta ja epäonnistumisesta puhumista.

Positiivinen tunnustus (engl. Positive Confession) on eräs menestysteologian keskeisempiä opetuksia. Sen mukaan puhutuilla sanoilla on luova voima vaikuttaa ihmisen kohtaloon, todellisuuteen, elämään ja olosuhteisiin. Uskon Sana -liikkeen opetuksen mukaan se mitä sanot, määrää kaiken, mitä sinulle tapahtuu.[56][57][58][59][60][61]

Kenneth Hagin opettaa kirjassaan Toimiva Usko: ”Voit saada sen, mitä sanot.” ja ”Tappiot ja epäonnistumiset johtuvat väärästä ajattelusta ja väärästä uskomisesta ja vääristä puheista.”[62][63]

Luova visualisointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menestysteologien keskuudessa on toisinaan opetettu visualisointia, joka toimii siten, että ensin omassa mielessä kuvitellaan se asia mikä tahdotaan saada. Esimerkiksi uusi kallis auto, jonka tarkkaa ja yksityiskohtaista mielikuvaa haudotaan toistuvasti useita kertoja ajatuksissa ja tämän prosessin väitetään vaikuttavan sitten niin, että tuo auto saadaan.[64][65][66][67][68][69]

Veriliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenyon opetti että Jumala oli tehnyt itseään sitovan veriliiton.[70] Sten Nilsson opettaa että Jumala teki lupauksen veriliitosta, Adamin ja Eevan syntiinlankeemuksen tapahduttua.[71]

Tämä veriliitto solmittiin Abramin tultua luvattuun maahan. Veriliitto antoi ihmiselle vallan Jumalaan nähden. Liitto solmittiin Jeesuksen ja Jumalan välillä. Jeesus edusti Abramia tässä liitossa. Ympärileikkaus vahvisti ja sinetöi liiton. Liitto uudistettiin Joosefin aikana Egyptissä. Veriliiton etuihin kuuluu laillisena oikeutena rikastuminen, suuri omaisuus ja runsaasti rahaa.[72]

Uskovan auktoriteetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menestysteologiassa on keskeisenä opetuksena oppi uskovan asemasta Jumalan edessä, jolloin korostetaan uskovan auktoriteettiasemaa sekä laillisia oikeuksia.[73]

Kenneth Hagin opettaa uskovan auktoriteetista näin kirjassaan Toimiva usko: Uskovalla on Jeesuksen auktoriteetti ja valta, josta Jeesus on itse luopunut ja on nyt vailla valtaa ja voimaa.[74][75][76][77]

Tämän opetuksen mukaan, ihminen on voimassaan täysin Jeesuksen veroinen ja voi tehdä samoja tekoja kuin Jeesus teki ollessaan maanpäällä.

Sten Nilssonin mukaan maapallo on ”ihmisten yhdyskunta", eikä se ole Jumalalle soveltuva paikka. Tämän tähden vain ihminen voi käyttää jumalallista auktoriteettia maanpäällä.[78]

Vapautus lain kirouksesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oppi terveydestä laillisena oikeutena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sairaus nähdään kirouksensa. Terveyttä pidetään uuteen liittoon ja uudestisyntymiseen kuuluvana laillisena oikeutena, jota sairauden tullessa, uskon sanaa tunnustamalla vaaditaan.[79]

Kenneth Haginin opettaa kirjassaan Toimiva usko: Köyhyys ja sairaus on vain tiedon ja uskon puutetta. [80] Menestysteologit opettavat, että terveyttä saadaan tunnustamalla ääneen ”Minä olen terve", vaikka ihmisen fyysiset aistit väittäisivät toista ja sen jälkeen on vain pidettävä kiinni tästä tunnustuksesta, jotta saatua terveyttä ei menettäisi.[81][9][82][83][84]

Menestysteologia kieltää kaikki sairauden oireet ja pitää niitä valheellisina tuntemuksina. Kristillinen tiede opettaa samalla tavalla. Niitä pidetään epäuskon seurauksina, sillä he opettavat että ihmisellä pitää olla riittävän paljon uskoa voidakseen vaatia itselleen terveyden.[85]

Menestysteologisen opetuksen mukaan, sairaudelle täytyy puhua, Sten Nilsson opettaa kirjassaan Vapauttava usko, puhumaan syövälle tällä tavalla: "Minä kiroan sinut, syöpä, Jeesuksen nimessä."[86]

Sairauden aiheuttajana pidetään syntiä, lain kirousta sekä sielunvihollista ja riivaajahenkiä, jotka tuottavat kaikenlaisia sairauksia ja tauteja. Yonggi Cho opettaa, että paholainen varustaa kaikki elementit virukset mukaan lukien, tuhoavalla energialla.[87] Yonggi Chon mukaan, tunnustamalla suulla terveyttä, vapautuu parantavaa voimaa, elämän energiaa, joka vaikuttaa koko hermojärjestelmään.[88][89]

Oppi rikastumisesta laillisena oikeutena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menestysteologien opetuksen mukaan Jumala tahtoo lastensa menestyvän ja köyhyys nähdään kirouksena.[90].[91]

Menestysteologien näkemyksen mukaan uudestisyntyneet ihmiset ovat osallisia Abrahamin siunauksista ja kaikista Raamatun lupauksista. Nämä rikkaudet pitää omistaa uskossa itselleen, tunnustamalla positiivisesti uskoen saavansa kaiken tahtomansa ja visualisoimalla mielessään oikean tekniikan avulla nämä aineelliset rikkaudet itselleen.[92]

Menestysteologien opetuksen mukaan, kuten Kenneth Hagin kirjassaan Toimiva Usko, opettaa, heille kuuluvat: Kalleimmat autot ja parhaimmat vaatteet.[93][94] Rahaa ja menestystä saadaan opin mukaan mm. vaatimalla ääneen rahaa saatanalta.[95]

Näkemys ihmisestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihminen nähdään samanveroisena ja jopa suurempana kuin Jeesus Kristus. Ihminen nähdään melkein Jumalan veroisena, joten opin mukaan ihmisen ei tarvitse tuntea alemmuudentunnetta Jumalan edessä.[96]

Kenyonin mukaan Aadam kuului ennen syntiinlankeemusta samaan luokkaan kuin Jumala. Monien Kenyonin seuraajien opetuksen mukaan Aadam oli luomisen Jumala, ja hänellä oli valta hallita luomakuntaa. Uudestisyntymisessä uusi luomus saa tämän Aadamin saatanalle myymän vallan takaisin.[97]

Sten Nilssonin mukaan Aadam hallitsi maaplaneettaa Jumalana, Jumala oli antanut siihen auktoriteetin ja kyvyn.[98]

Jumala nähdään sidottuna Raamatun lupauksiin ja veriliittoon, tämän vuoksi Jumalaa voidaan menestysteologien opetuksen mukaan vaatia, oikeita menetelmiä käyttämällä, tekemään tahdottuja asioita.[99][100]

Uudestisyntyneellä ihmisellä on Jumalan luonto ja hän voi tehdä Jumalan tekoja.[101][102] Younggi Chon näkemyksen ihminen riisti paratiisissa itselleen Jumalan kaikkivaltiuden syömällä kiellettyä hedelmää.[103]

Ihminen on Jumala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenyonin mukaan Adamilla oli valta hallita taivaita, tähtiä, enkeleitä ja demoneja.[104] Hagin opettaa teoksessaan Uskovan Auktoriteetti, että Adam oli tämän maailman Jumala. Hagin opettaa että "Uudestisyntymisessä tapahtuu todellinen inkarnaatio (Jumalan lihaksi tuleminen). Jumalan luonto ja olemus (engl. nature, substance, being) siirtyvät uudestisyntyneeseen ihmiseen. Jokainen uudestisyntynyt on lihaksi tullut Jumala. Jokainen uudestisyntynyt on yhtä paljon inkarnaatio kuin Jeesus Nasaretilainen. Juuri sitä me olemme; me olemme Kristus. "[105][106][107][108][109] Ruotsalainen menestysteologi Carl-Gustav Severin on julistanut Uumajassa 21. huhtikuuta 1987 pidetyssä kokouksessa ”Minä olen Jumala!”[110][111]

Spiritualistinen ihmiskäsitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihminen luotiin tasavertaiseksi Luojansa kanssa.[112][113][114][115] Tämä käsitys on lähtöisin kristillisestä tieteestä, jonka näkemyksen mukaan materia, aine, on epätodellista. Todellista on ainoastaan henki. Henki on Jumala. Ihminen on Jumalan kuva ja sen vuoksi henki. Hän ei ole aineellinen (epätodellinen), vaan hengellinen (todellinen). Uuden ajattelun (New Thought) opettaja R. W. Trine toteaa: Koska Jumalassa ja ihmisessä oleva elämä on täysin samanlaista, he ovat yksi.[116]

Menestysteologiaan kuuluu spiritualistinen ihmiskäsitys, joka näkee ihmisen henkenä joka asuu ruumissa ja jolla on sielu. Sen perusteella uudestisyntynyttä ihmistä pidetään Jumalan vertaisena tai jopa Jumalana, mikä poikkeaa perinteisten kristillisten suuntausten näkemyksestä.[117][118][119][120] Väittämä vain sinun henkesi on todellinen sinä on gnostilaista uskoa.[121][122]

Näkemys Jumalasta ja Jeesuksesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menestysteologia opettaa että Jeesus on delegoinut kaiken valtansa ihmisille ja että tätä valtaa käytetään Jeesuksen nimen kautta tunnustamalla uskon sanaa. Opetuksen mukaan Jumala on antanut ihmisille Jeesuksen nimellä vahvistetun valtakirjan, joka sisältää näiden hengelliset, aineelliset ja taloudelliset tarpeet.[123][124] Opetukseen sisältyy myös, että Jeesus on valtansa luovutettuaan voimaton ja avuton itsessään. ”Jeesus antoi uskoville samat rajattomat oikeudet, jotka Hänellä itsellään oli Poikana. ”[125]

Menestysteologian mukaan ihmisillä on sama usko kuin Jumalalla oli maailmaa luodessaan.[126][127]

Gnostilaisuus ja synnittömyysoppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menestysteologia on sukua monille aikaisemmille liikehdinnöille. Siinä on elementtejä alkukristillisen ajan gnostilaisuudesta[128] ja Suomessa vapaakirkollisuudessa 1890-luvulla vaikuttaneesta ruotsalaisesta Helgelseförbundetista. Tämä pyhitysliitto, kuten nimi suomennettuna kuuluu, harrasti pyhittymistä, ja jotkut sen muodot päätyivät aina synnittömyyteen asti.[50] Synnittömyysoppia ilmeni myös strömborgilaisuudessa, jonka perustajan Johan Strömborgin (1842–1885) oppi synnittömyydestä perustui hänen omaan Ilmestyskirjan tulkintaansa.

Menestysteologia Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menestysteologia ei ole saavuttanut Suomessa kovinkaan paljon kannattajia. Ruotsalaisessa Ulf Ekmannin aiemmin johtamassa Livets Ordissa on enemmän jäseniä kuin kaikissa Suomen menestysteologissa seurakunnissa yhteensä.[129]

Yksi ensimmäisistä menestysteologiaa Suomessa saarnanneista julistajista oli amerikkalainen Tommy Hicks, joka vieraili Suomessa vuonna 1955 julistaen Helsingin Suurtorilla Suurkirkon edustalla ja myös Kaisaniemessä telttakokouksissa. Näihin kokouksiin osallistui joka ilta 10 000 – 20 000 ihmistä. Kokouksia pidettiin myös Jyväskylässä. Hänen kirjassaan Jeesus-nimen atomivoima uskoville, on havaittavissa E. W. Kenyonin opetuksien vaikutus.[130][131]

Suomen Elämän Sanan historian alkuvaiheet ajoittuvat syksyyn 1985, jolloin pastori Ulf Ekman kävi Suomessa Håkan Westergårdin kanssa. Pastori Ekman saarnasi silloin Maarianhaminassa, Turussa, Porissa, Närpiössä, Vaasassa ja Helsingissä.

Suomessa menestysteologiaa on levitetty muun muassa Uusi Elämä -lehden sekä sen julkaisemien kasettien ja kirjojen kautta ja Uskon Sana -kustannuksen kirjojen kautta.[132][129]

Helsinkiläisen (ennen Lappajärvellä toimineen) Sana ja Ylistys -seurakunnan katsotaan myös edustavan menestysteologiaa.

Kenneth Haginin Rhema Bible Institute -raamattukoulun innoittamana, eurooppalaiset menestysteologit ovat perustaneet omia raamattukoulujaan, usein seurakuntiensa yhteyteen, voidakseen tarjota Kenneth Haginin innoittamaa opetusta. Suomessa menestysteologiaa on opetettu mm. Turun Elämän Sana -seurakunnan koulussa, Tampereen Voitonkeskuksen Logoksessa (kaksi edellä mainittua ovat sittemmin lakkauttaneet toimintansa) ja Helsingissä Elämän Sana -seurakunnan Koko Kansan Raamattukoulussa.[133][134]Monet suomalaiset ovat käyneet myös ruotsalaisen Livets Ordin raamattukoulun. Menestysteologisissa raamattukouluissa opiskelleet ulkopuoliset ihmiset yleensä vievät omaksumansa menestysteologian opin ja näkemykset niihin seurakuntiin, joista he ovat lähtöisin.

Suhtautuminen menestysteologiaan ja kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet kristilliset suuntaukset suhtautuvat menestysteologiaan kielteisesti. Menestysteologian itseymmärryksen mukaan kyse on kristillisestä liikkeestä[135], mutta opillisten erimielisyyksien vuoksi monissa ryhmittymissä tätä pidetään kiistanalaisena.[136][20][137][138][139][140]

Eniten kritisointia ja arvostelua saa osakseen menestysteologien JDS-oppi, jonka katsotaan olevan ristiriidassa perinteisten kirkkokuntien opin kanssa.[141][142][143][144][145][146][147]

Runsaasti kritisointia saa osakseen myös menestysteologien opetus uskovan auktoriteetista ja siihen liittyvästä avuttomasta, voimattomasta ja vallattomasta Jeesuksesta.[148][149][150][151][152]

Monet perinteiset kirkkokunnat eivät myöskään hyväksy menestysteologien opetusta ihmisen jumaluudesta,[153][154][155][156][157] eivätkä lupauksiinsa sidotusta, ihmisen vallassa olevasta[158][159][160], eri tekniikkojen (visualisointi, lailliset oikeudet, lupaukset, veriliitot) avulla hallittavasta Jumalasta.

Menestysteologien opetus positiivisesta ja negatiivisesta tunnustamisesta, saa osakseen myös runsaasti kritiikkiä kristittyjen taholta, joiden mielestä sellainen usko, jonka mukaan ihmisen omat sanat, positiiviset tai negatiiviset, määräävät ihmisen kohtalon, ei ole kristillistä uskoa, vaan taikauskoa.[161][162][163]

Menestysteologien käyttämää visualisointiaa eli mielikuvatekniikkaa pidetään monissa muissa suuntauksissa kristinuskoon kuulumattomana.[164][165][166][167][168][169]

Myös luterilaiset, sekä Suomen ja Ruotsin Vapaakirkot ovat suhtautuneet kielteisesti menestysteologiaa kohtaan.[170]

Menestysteologit kohdistavat "evankeliointinsa" luterilaisiin, helluntailaisiin, vapaakirkollisiin, metodisteihin ja baptisteihin, tahtoen opettaa heille Uskon Sana -liikkeen oppi-isien Kenyonin ja Haginin opetuksia. Sen tähden he tahtovat tuoda tämän oppinsa myös kristillisiin seurakuntiin.[171]

Menestysteologiaa ovat arvostelleet David Wilkerson ja monet uskovat muun muassa väärästä helvettikeskeisestä sovitusopista ja myös tuomitsevasta suhtautumisesta köyhiä sekä eri tavoin vammaisia ja sairaita uskovia kohtaan.[172] Lisäksi monet kristityt moittivat menestysteologiaa sanoen, että se on kehitelty vain tiettyjen raamatunkohtien pohjalta ottamatta huomioon Raamatun kokonaisuutta ja jakeiden kontekstia.[173]

Helluntailaisten keskuudessa suhtautuminen menestysteologiaan vaihtelee. Suomen Helluntaiherätys on saarnaajiensa talvipäivillä tammikuussa 1984 hylännyt Haginin opin,[20] mutta jotkut yksittäiset Helluntaiherätyksen seurakunnat ovat omaksuneet tämän opin joko osittain tai kokonaan.[174]

Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen helluntaiherätys antoivat 26. huhtikuuta 1989 valtuuskuntiensa kautta yhteisen julkilausuman Kavahtakaa ahneutta; ”Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi.", ”Seurakuntiemme jäsenet ovat kutsutut elämäntavallaan todistamaan kristillisen uskon kantavasta voimasta ja julistamaan evankeliumia vapauttajana myös mammonan orjuudesta." [175]

Helluntaiherätys ilmaisi vuoden 2010 Talvipäivillä kantansa menestysteologiaan. Suomen Helluntaikirkon kannanotto Helluntaiherätyksen Talvipäivillä Helsingissä 16.1.2010: Aineellinen hyvinvointi voi olla Jumalan siunausta sekä ihmisen oman ahkeran työn seurausta. Jumalan siunaus on luonteeltaan ennen muuta hengellistä. Rikkaus itsessään ei ole paha tai tuomittava asia. Sen sijaan rikkauden pitäminen itseisarvona sekä itsekäs elämäntapa ja varallisuuden tavoitteleminen väärin keinoin eivät kuulu aitoon kristillisyyteen.'[176]

Amerikkalaisen helluntailiikkeen (The Assemblies of God), joka on yksi maansa suurimmista helluntaikirkkokunnista (yli 1,7 miljoonalla jäsenellään ja 2,9 miljoonalla kannattajallaan), johtaja General Superintendent Dr. George O. Wood totesi elokuussa 2010 esitetyssä Ask the Superintendent -lähetyksessä, joka lähetettiin suorana lähetyksenä netin kautta, menestysteologian olevan vain hölynpölyä.

Kun George O. Woodille esitettiin kysymys menestysteologiasta, joka määriteltiin opetuksena uskovien oikeudesta saada terveyden ja rikkauden siunaus positiivisella uskon tunnustamisella, niin Wood tuomitsi menestysteologian. Wood totesi että kristillisessä mediassa on paljon huijareita, jotka pyytävät lähettämään sata dollaria ja vastaanottamaan Jumalan siunauksen, ja tämä on Woodin mielestä hölynpölyä.

Wood totesi, että meidän on otettava totuus Raamatusta. Herra rakastaa iloista antajaa; mitä sinä kylvät, sinä niität 30-kertaisena, jopa 60-kertaisena, jne. Mutta kyse on myös antamisen motiivista. Motiivi antamiseen ei ole antaa, saadakseen ottaa. Antamisen motiivina pitäisi olla Jumalan ja hänen työtänsä siunaaminen, sekä muiden ihmisten siunaaminen.[177][178][179]

Lausanne-ryhmä keskusteli menestysteologiasta lokakuun 2008 ja syyskuun 2009 välisenä aikana. Ryhmään kuuluivat mm. tohtorit Chris Wright ja John Azumah. Ryhmä teki lyhyehkön määritelmän menestysteologiasta: ”Uskovilla on oikeus terveyden ja menestymisen siunauksiin ja he voivat saada nämä siunaukset positiivisen uskon tunnustamisen ja ”siementen kylvämisen” kautta uskollisella kymmenyksien maksamisella ja uhrilahjoilla."

Lausanne-ryhmä otti kantaa menestysteologiaa vastaan: "Opetukset jotka kaikista eniten edistävät menestysteologiaa ovat vääriä ja Raamatun opetuksen vastaisia." [180]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paavo Hiltunen: Super uskovat, Uusi tie, 1986, ISBN 951-619-162-2
  • Esko Halme: Operaatio Uusi aika, RV-kirjat, 1989, ISBN 951-606-147-8
  • Matti Pyykkönen: Jumala juoksupoikana, RV-kirjat, 1991, ISBN 951-606-224-5
  • Sven Reichman: Lammasten vaatteissa, Kuva ja sana, 1991, ISBN 951-9204-61-X
  • Kenneth E. Hagin: Toimiva usko, Ari-kustannus, 1980, ISBN 951-786-126-5
  • Kenneth E. Hagin: Uskovan auktoriteetti, Uskon Sanan Kustannus Oy, Saarijärvi, 1982, ISBN 951-95788-1-1
  • Kenneth E. Hagin: Jeesuksen nimi, Uskon Sanan Kustannus Oy, Saarijärvi, 1985, ISBN 951-95789-4-3
  • Cho, Yonggi: Pelastus, parantuminen, menestys, Kuva ja sana, Helsinki, 1996, ISBN 951-585-025-8
  • Cho, Yonggi: Menestyvä elämä, RV-kirjat, Vantaa, 1981, ISBN 951-605-673-3
  • Nilsson, Sten: Veriliitto : Raamatun punainen lanka, Uskon sanan kustannus, 1988, ISBN 951-95790-8-7
  • Nilsson, Sten: Vapauttava usko, Uusi Elämä, 1986, ISBN 951-99708-8-6
  • Daugherty, Billy Joe: Uusi elämä, Helsinki, 1984, ISBN 951-95789-3-5
  • Tommy Hicks: Jeesus-nimen atomivoima uskoville, Kuva ja sana, 1956
  • Tommy Hicks: Maasta maahan Jeesuksen nimessä, Kuva ja sana, 1956
  • David Sterling: Hyvinvointi, raha ja Raamattu, Tampereen kristillinen yhteisö, 1993, ISBN 951-96805-1-9
  • Kjell Sjöberg: Valloita kaupunki, Uusi elämä, 1989, ISBN 951-96168-0-2
  • Pauli Rantaniemi: Tunnusta voittoa, Älvsjö : Uusi elämä, 1986, ISBN 951-99760-9-4
  • Ulf Ekman: Usko joka voittaa maailman, Elämän sanan kustannus, 2002 (ed. p. Uusi elämä-kustannus), ISBN 951-99680-9-1
  • Groothuis, Douglas R.: Uuden aikakauden monet kasvot, (Suomen ev. Lut. Opiskelija- ja koululaislähetyksen julkaisu), Kirjaneliö, ISBN 951-600-777-5
  • Dave Hunt, T. A. McMahon: The seduction of chtistianity, 1985, ISBN 9780890814413
  • Dave Hunt: Beyond Seduction: A Return to Biblical Christianity, Harvest House Pub, 1986, ISBN 978-0890815588
  • Erwin W. Lutzer & John. F. DeVries: Satans Evangelistic Strategy for This New Age, Victor Books, 1989, ISBN 978-0896936331
  • Bob Larsson: Straight Answers on the New Age, Thomas Nelson, 1989, ISBN 978-0840730329
  • Pekka Reinikainen: Parantajat : kuinka puoskarointi muuttui vaihtoehtolääketieteeksi, Kuva ja Sana, 1992, ISBN 9789519204819
  • Juhani Aitomaa: Uusi viini juovuttaa, Ookootoimi kirjakustannus, 2001, ISBN 978-9519868509
  • Ellis H. Skolfield: Demons in the Church, Fish House, 1993, ISBN 978-0962813924
  • D. R. McConnell: A Different Gospel: Biblical and Historical Insights into the Word of Faith Movement, Hendrickson Publishers, 2007, ISBN 978-1565631328
  • Kuosmanen, Juhani: Raamatun opetuksia, Ristin Voitto, Vantaa, 1993, ISBN 951-606-399-3
  • E. W. Kenyon: The Father and His Family, Lynnwood WA, Kenyon's Gospel Publishing Society, 1964
  • Mäkelä, Raimo: Herää valvomaan lehti. Numero 6 , Suomen raamattuopiston säätiö, Hämeenlinna, 1989
  • Toim. Christopher Partridge: Uusien uskontojen käsikirja, Kirjapaja, Helsinki, 2006, ISBN 951-607-327-1


Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Halme, Esko: Operaatio Uusi aika. RV-kirjat, 1989. ISBN 951-606-147-8.
  2. Groothuis, Douglas R.: Uuden aikakauden monet kasvot. Kirjaneliö: Gummerus, 1989. ISBN 951-600-777-5.
  3. Vironhovi, Marjut: Vapaaksi valkoisen valheen verkosta. Uusi Tie, 1999. ISBN 951-619-307-2.
  4. Partridge, Uusien uskontojen käsikirja, s. 90
  5. Partridge, Uusien uskontojen käsikirja, s. 90
  6. Jyrki Rossi, Helluntailaisuuden ja karismaattisuuden pohjalta syntyneitä
  7. a b Hiltunen 1986: 130–136.
  8. Kenneth Hagin, Uskovan auktoriteetti. s. 6–7
  9. a b Hiltunen, s. 104–107
  10. Pyykkönen, s. 30–31
  11. Hagin, Toimiva usko, s. 84, 94
  12. Kenneth Hagin, Uskovan auktoriteetti. s. 6–7
  13. Hiltunen, s. 25–27
  14. Halme, s. 110
  15. Pyykkönen, s. 43
  16. Pyykkönen, s. 61-62, 78
  17. Pyykkönen, s. 66–78, 111-112
  18. Pyykkönen, s. 46
  19. Hiltunen, s. 28, 73
  20. a b c Hiltunen, s. 29
  21. E.W. Kenyon, The Father and His Family, s. 126–127, 133, 135–138, 194–202
  22. D. R. McConnell, s. 31–32
  23. D. R. McConnell, s. 55
  24. D. R. McConnell, s. 61–64
  25. Pyykkönen, s. 44–45, 49
  26. Rhema.org
  27. Hiltunen, s. 17–23
  28. Pyykkönen, s. 23–27
  29. The seduction of chtistianity, s. 14–28
  30. Lutzer, DeVries, Satans Evangelistic Strategy for This New Age, s. 119–120
  31. Halme, s. 108–109
  32. Partridge, Uusien uskontojen käsikirja, s. 90
  33. Reichmann, s. 86
  34. Sten Nilsson, Vapauttava usko, s.63
  35. Hagin, Uskovan auktoriteetti, s. 67-72
  36. Partridge, Uusien uskontojen käsikirja, s. 91
  37. Reichmann, s. 20
  38. Hagin, Toimiva usko, s. 23
  39. Cho, Pelastus, parantuminen, menestys, s. 177
  40. Reichmann, s. 26, 88
  41. Hagin, Jeesuksen nimi, 22–26
  42. Hiltunen, s. 72–79
  43. Reichmann, s. 26, 86–89
  44. Pyykkönen, s. 54–60
  45. D. R. McConnell, s. 126–128
  46. Kuosmanen, Raamatun opetuksia, s. 59, 70, 73
  47. Hiltunen, Superuskovat, s. 34
  48. Reichmann, s. 24, 27
  49. Tapani Suonto: Risti vai menestys?
  50. a b Hiltunen, s. 112–113
  51. Hagin, Toimiva usko, s. 65
  52. Sten Nilsson, Vapauttava usko, s.81
  53. Reichmann, s. 41-42
  54. Hagin, Toimiva usko, s. 70-71, 94
  55. Hagin, Uskovan auktoriteetti, s. 14
  56. Halme, s. 110–111
  57. Reichmann, s. 41–48
  58. Pyykkönen, s. 30–35, 76–81, 127–130
  59. Positive Confession
  60. Cho, Pelastus, parantuminen, menestys, s. 169
  61. Daugherty, Uusi elämä, s. 33-36
  62. Hagin, Toimiva usko, s. 27, -28, 138-142
  63. Cho, Menestyvä elämä, s. 94-95
  64. Lutzer, DeVries, Satan's Evangelistic Strategy for This New Age, s. 122–124
  65. Bob Larsson, Straight Answers on the New Age, s. 21, 44–45, 53–55
  66. Juhani Aitomaa, Uusi Viini juovuttaa, s. 106–112
  67. Halme, s. 109
  68. Pyykkönen, s. 71–75
  69. D. R. McConnell, s. 173
  70. Reichmann, s. 77-78
  71. Sten Nilsson, Veriliitto, s.32
  72. Sten Nilsson, Veriliitto, s.36-37, 39-41.74-78, 178-180
  73. Daugherty, Uusi elämä, s. 6
  74. Hagin, Toimiva usko, s. 84
  75. Reichmann, s. 60–62
  76. Pyykkönen, s. 62–65
  77. Hagin, Uskon näkyihin, s.72-76
  78. Sten Nilsson, Veriliitto, s.34
  79. Sten Nilsson, Vapauttava usko, s.63
  80. Hagin, Toimiva usko, s. 82–83
  81. Sten Nilsson, Vapauttava usko, s. 55
  82. Halme
  83. Pyykkönen, s. 19–20
  84. Hagin, Toimiva usko, s. 15-17, 112-113
  85. Reichmann, s. 40
  86. Sten Nilsson, Vapauttava usko, s.72
  87. Cho, Pelastus, parantuminen, menestys, s. 180, 188
  88. Cho, Pelastus, parantuminen, menestys, s. 238
  89. Daugherty, Uusi elämä, s. 17-18
  90. Hagin, Toimiva usko, s. 79-80
  91. Cho, Pelastus, parantuminen, menestys, s. 246
  92. Hagin, Toimiva usko, s. 81-84
  93. Hagin, Toimiva usko, s. 84,94
  94. Pyykkönen, s. 160–163
  95. Hagin, Toimiva usko, s. 84-85
  96. Hagin, Toimiva usko, s. 100
  97. Reichmann, s. 20–22
  98. Sten Nilsson, Veriliitto, s.29
  99. Hagin, Toimiva usko, s. 43-44
  100. Reichmann, s. 78-79
  101. Sten Nilsson, Vapauttava usko, s. 24
  102. Daugherty, Uusi elämä, s. 9
  103. Cho, Pelastus, parantuminen, menestys, s. 171
  104. Hiltunen, s. 47–48
  105. Hiltunen, s. 46
  106. Pyykkönen, s. 52
  107. E.W. Kenyon, The Father and His Family, s. 32, 100
  108. Antti Huima, Lyhyt muistio Toronton siunauksesta
  109. Reichmann, s. 32
  110. Reichmann, s. 12
  111. Partridge, Uusien uskontojen käsikirja, s. 94
  112. Hagin, Ihmisen henki, sielu ja ruumis
  113. Halme, s. 107–108
  114. D. R. McConnell, s. 121
  115. Hiltunen, s. 38–45
  116. Pyykkönen, s. 51
  117. Hagin, Ihmisen henki, sielu ja ruumis
  118. Halme, s. 107–108
  119. D. R. McConnell, s. 121
  120. Jyrki Rossi, Helluntailaisuuden ja karismaattisuuden pohjalta syntyneitä
  121. Pyykkönen, s. 53–54
  122. Reichmann, s. 11
  123. Hagin, Toimiva usko, s. 94
  124. Hagin, Uskon näkyihin, s.72-73
  125. Sten Nilsson, Vapauttava usko, s. 54
  126. Hagin, Toimiva usko, s. 114-117
  127. Cho, Pelastus, parantuminen, menestys, s. 168
  128. Pyykkönen, s. 53
  129. a b Hiltunen, s. 32
  130. Hicks, Jeesus-nimen atomivoima uskoville
  131. Hicks, Maasta maahan Jeesuksen nimessä
  132. Sjöberg, Nilsson, Rantaniemi ja Ekman
  133. Sterling
  134. Uskonnot.fi
  135. Halme, s. 91
  136. Helluntaikirkon kannanotto menestykseen
  137. [1]
  138. [2]
  139. salvation.before.politics.says.assemblies.of.god.leader/26500-2.htm
  140. Theology Group Reflects on Impact of Prosperity Gospel
  141. Hagin, Jeesuksen nimi, 22–26
  142. Hiltunen, s. 72–79
  143. Reichmann, s. 26, 86–89
  144. Pyykkönen, s. 54–60
  145. D. R. McConnell, s. 126–128
  146. Kuosmanen, Raamatun opetuksia, s. 59, 70, 73
  147. Hiltunen, Superuskovat, s. 34
  148. Reichmann, s. 41–48
  149. Pyykkönen, s. 30–35, 76–81, 127–130
  150. Positive Confession
  151. Cho, Pelastus, parantuminen, menestys, s. 169
  152. Daugherty, Uusi elämä, s. 33-36
  153. Hiltunen, s. 46
  154. Pyykkönen, s. 52
  155. E.W. Kenyon, The Father and His Family, s. 32, 100
  156. Antti Huima, Lyhyt muistio Toronton siunauksesta
  157. Reichmann, s. 12, 32
  158. Hagin, Toimiva usko, s. 94
  159. Hagin, Uskon näkyihin, s.72-73
  160. Sten Nilsson, Vapauttava usko, s. 54
  161. Halme, s. 107
  162. Reichmann, s. 38, 41-42, 112-113
  163. Pyykkönen, s. 80-81
  164. Lutzer, DeVries, Satan's Evangelistic Strategy for This New Age, s. 122–124
  165. Bob Larsson, Straight Answers on the New Age, s. 21, 44–45, 53–55
  166. Juhani Aitomaa, Uusi Viini juovuttaa, s. 106–112
  167. Halme, s. 109
  168. Pyykkönen, s. 71–75
  169. D. R. McConnell, s. 173
  170. Hiltunen, s. 30
  171. Pyykkönen, s. 37–41
  172. Pyykkönen, s. 26, Iisebelin oppi!, Suuri Luopumus! ja Seurakuntakokouksen häpäisy
  173. Pyykkönen, s. 160
  174. Helluntaiherätyksen historia
  175. Herää valvomaan nro 6 1989, s. 295
  176. Helluntaikirkon kannanotto menestykseen
  177. [3]
  178. [4]
  179. salvation.before.politics.says.assemblies.of.god.leader/26500-2.htm
  180. Theology Group Reflects on Impact of Prosperity Gospel

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]