Melodija
Melodija (ven. Μелодия, suom. melodia) on venäläinen, alkujaan neuvostoliittolainen levy-yhtiö. Se oli Neuvostoliiton valtion omistama ja kulttuuriministeriön alaisuudessa toimiva yritys, jonka tarkoitus oli tuottaa ja jakaa äänilevymusiikkia kaikkialla Neuvostoliitossa, viedä neuvostoliittolaista musiikkia ulkomaille sekä julkaista ulkomaista musiikkia Neuvostoliitossa. Nykyään yritys toimii puhtaasti kaupallisin periaattein.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Melodija perustettiin vuonna 1964 virallisesti nimellä ”Yleisliittolainen Neuvostoliiton kulttuuriministeriön äänilevy-yhtiö Melodija”. Sitä ennen äänilevyjä oli jo tuotettu kulttuuriministeriön nimissä Malenkovin käynnistettyä kulutustavaratuotannon osana varovaista talousuudistusohjelmaansa. Sen haltuun annettiin kaikki musiikkiteollisuuden vaatimat tuotantovälineet, eli levytysstudiot, levykaupat sekä tiedotus- ja jakeluorganisaatio. Vuoteen 1973 mennessä yritys oli tuottanut jo yli 1 200 eri levyjulkaisua, joita myytiin 190–200 miljoonaa kappaletta vuodessa, pääasiassa 33 1/3 tai 45 -kierroksen vinyylilevyinä. C-kasetteja myytiin vain noin miljoona vuodessa. Myös avokelanauhoja oli saatavana. Melodija myi tuotteitaan noin 70 maahan.[1] Suomessa niitä sai tavallisten levykauppojen lisäksi muun muassa Kansankulttuuri-kustantamolta, joka oli erikoistunut neuvostoliittolaisten kulttuurituotteiden maahantuontiin ja myyntiin. Nykyään on laskettu Melodijan julkaisseen yli 60 000 nimikettä[2]. Ensimmäiset CD-levyt yhtiö julkaisi 1980-luvun lopussa, ja nykyisin julkaistaan ainoastaan niitä.
Pääpaino yhtiön julkaisuissa oli klassisella musiikilla, erityisesti neuvostoliittolaisten säveltämässä ja esittämässä. Myös kansanmusiikkia ja kirjallisia äänilevyjä tuotettiin, muun muassa satukuunnelmia lapsille. Niin ikään länsimaista pop- ja jazz-musiikkia, jopa rockia, julkaistiin. Tosin populaarikulttuuriin kuuluvien levyjen painosmäärät olivat pienet eivätkä pystyneet tyydyttämään kuin murto-osan kysynnästä. Vieraskielisen musiikin kohdalla oli tapana kirjoittaa esittäjien nimet kyrillisin kirjaimin ääntämistä mukaillen ja kappaleiden nimet kokonaan venäjäksi käännettyinä. Levyn kansi ei ollut alkuperäinen, vaan yksinkertainen Melodijan tekemä, jossa ei ollut välttämättä kuvaa esiintyjästä, vaan joko ei kuvaa lainkaan tai sitten kuvia esimerkiksi paikallisista turistinähtävyyksistä, kuten Leningradin tehtaalla valmistetuissa oli kaupunkinäkymä sekä panssarikansiristeilijä Aurora. Leningradin lisäksi yhtiöllä oli tehtaat Aprelevkassa, Riiassa, Taškentissa ja Tbilisissä.
Suosittuja Melodijan julkaisemia länsimaisia pop-artisteja olivat 1970-luvulla muun muassa Beatles (Битлз), Rolling Stones (Роллинг стоунс), Uriah Heep (Урия Хип) ja Boney M (Бони М). Suomalaisista rock-yhtyeistä Tommi Läntisen luotsaama Boycott sai ensialbuminsa Melodijan julkaisulistalle vuonna 1987[3]. Se ilmestyi seuraavana vuonna nimellä Группа Boycott tuotenumerolla C60-28515-005.
Toimiminen ainoana virallisena levy-yhtiönä ja osana valtiokoneistoa merkitsi myös sitä, että periaatteessa mitään musiikkia ei voinut julkaista ilman yhtiön hyväksyntää ja viranomaisten lupaa. Kuitenkin kotiäänitysten teon mahdollistavat avokela- ja C-kasettinauhurit synnyttivät epävirallisen, maanalaisen tuotannon, jota kutsuttiin kirjallisuuden mallin mukaisesti nimellä magnitizdat. Muiden muassa Vladimir Vysotski ja hänen yhteiskuntakriittiset ja epäsovinnaiset laulunsa 1960- ja 70-luvulla tulivat tunnetuksi nimenomaan epävirallisten kanavien kautta. Melodija julkaisi häneltä hänen eläessään vain muutaman äänitteen, jotka oli tuotettu hyvin pehmeiksi ja siloitellusti. Perestroikan ja glasnostin politiikan alettua näkyä käytännössä vuodesta 1987 alkaen, Melodijan monopoli murtui, ja erityisesti rock-musiikki (punk siinä mukana) alkoi elää kukoistuskauttaan.
Ulkomailla Melodijan tuotteita julkaistiin myös muilla nimillä kuten MK, lyhenne sanoista Meždunarodnaja Kniga (”Kansainvälinen kirja”), Yhdysvalloissa myös Monitor Records tai Angel records tai Melodiya/HMV EMI-yhtiön kanssa tehdyn jakelusopimuksen mukaisesti. Erityisesti vuoden 1989 jälkeen julkaisuyhtiöitä oli useita, kunnes Melodija vuonna 1994 teki keskitetyn sopimuksen BMG:n kanssa. Kun tuo sopimus 2003 oli päättynyt, uusi yritys organisaationsa ja alkoi jälleen julkaista musiikkia omissa nimissään ja tuottaa uusintapainoksia vanhoista neuvostoaikaisista menestyslevyistä.
Koska Melodija oli virallinen monopoliyhtiö, se kehitti ja ylläpiti neuvostoliittolaisen musiikin luettelointijärjestelmää. Levyihin painettujen yksilöllisten ja aikajärjestyksessä juoksevien numerointien perusteella pystyään ajoittamaan musiikin julkaisuajankohta[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Great Soviet Encyclopedia, 3rd edition, volume 16, p. 54, Moscow, Sovetskaya Entsiklopediya publisher, 1974
- ↑ Досуг, Всесоюзная студия грамзаписи «Мелодия» 76-82.ru. Viitattu 15.11.2008.
- ↑ Rokkikukkojen paluu ts.fi. 26.7.2006).
- ↑ Soviet Recordings. Viitattu 14 lokakuuta 2008]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Melodijan virallinen sivusto (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Harrastelijan ylläpitämä Melodijan julkaisutietokanta (venäjäksi) (Arkistoitu – Internet Archive)