Mellah

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Katunäkymä Meknesin mellahista vuodelta 1919 peräisin olevassa postikortissa.

Mellah (arab. ملاح‎) on juutalaisten asuttama kortteli (tai ghetto) marokkolaisessa kaupungissa.[1][2] Tavallisesti mellah oli muurein ympäröity, ja sinne johtava portti oli linnoitettu. Mellahit sijaitsivat yleensä kaupunkien kulmassa, ja niihin oli omat portit. Mellahien portit suljettiin yöksi. Näin juutalaiset ja muslimit pysyivät erillään toisistaan, ja juutalaiset saivat suojaa muslimien heihin kohdistamalta väkivallalta. Juutalaisilla ei ollut samoja vapauksia kuin muslimeilla ja esimerkiksi Fèsissä ja ympäristössä juutalaiset eivät saaneet ratsastaa mellahin ulkopuolella. Myös Marokon sisällä matkustamiseen tarvittiin lupa. Sana mellah tulee arabian kielen suolaa tarkoittavasta sanasta ملح. Yhden selityksen mukaan nimi pohjautuu siihen, että Fèsin kaupungin juutalaiset olisivat suolanneet sotilaiden muistoina tuomia vihollisten päitä.[2]

Näkymä Casablancan mellahiin 1900-luvun alun postikortissa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiselle vuosisadalle tultaessa juutalaisten berberien yhteisöt olivat jo vakiintuneet. Juutalaisia toimi muun muassa maanviljelijöinä, lasinpuhaltajina, värjääjinä, metallityöläisinä ja kirjansitojina.[3] Merenidien hallitsijasuku perusti vuonna 1438 ensimmäisen virallisen mellahin Fèsiin, jossa juutalaiset suljettiin kaupankäynnin ulkopuolelle.[1][2] Muslimirikolliset surmasivat vuonna 1465 suurimman osan Fèsin juutalaisväestöstä.[2]

Essaouiran mellahia nykyasussa.

Saadien hallitsijasuvun tultua valtaan 1500-luvun alussa, juutalaiset saivat huomattavan aseman tärkeiden marokkolaistuotteiden, sokerin ja suolan, kaupankäynnissä. Saadien kaudella Euroopan juutalaisyhteisöjä esimerkiksi pakkokäännytettiin ja teloitettiin. Saadit sen sijaan olivat verrattain suvaitsevaisia ja antoivat juutalaisille jonkinlaista suojelua. Juutalaiset ”maksoivat” saamastaan suojelusta maksamalla veroja käymästään kaupasta. Useita Marokon juutalaisia nousi hallitsijasuvun kuninkaallisiksi neuvonantajiksi. Heidän merkityksestään kertoo esimerkiksi se, että Marrakechissa sijaitsevassa Saadidynastian hautamausoleumissa uskotut juutalaisneuvonantajat on haudattu lähemmäs sulttaaneja kuin kuninkaalliset vaimot. Marrakechin mellah perustettiin 1500-luvun puolivälissä kuninkaanlinnan viereen, ja se täyttyi hetkellisesti Euroopasta saapuneista juutalaisista. Samoin kävi Fèsin mellahissa.[1] Meknesin mellah perustettiin vuonna 1682. Varhain 1800-luvulla juutalaiset pakotettiin asumaan mellahissa, mikä johti monien uusien perustamiseen.[2] Tunnettuja mellahia sijaitsee edellämainittujen lisäksi myös Demnatessa, Essaouirassa, Rabatissa, Safissa, Tamnougaltissa ja Zagorassa. Kaupankäynnin lisäksi mellahien asukkaat olivat tunnettuja taidokkaista käsitöistään.[1] Marokon juutalaiset alkoivat muuttaa suurin joukoin 1900-luvun puolivälissä Israeliin, minkä vuoksi mellahit hylättiin ja niistä muodostui muslimien asuinalueita.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Bainbridge, James et al.: Morocco, s. 422–423. Lonely Planet Publications Pty Ltd, 2011. ISBN 978-1-74179-598-1. (englanniksi)
  2. a b c d e f Kjeilen, Tore: Mellah LookLex. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)
  3. Bainbridge, James et al.: Morocco, s. 425. Lonely Planet Publications Pty Ltd, 2011. ISBN 978-1-74179-598-1. (englanniksi)