Meksikonkarvatonkoira

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Meksikonkarvatonkoira

Xolos con pelo sin pelo.jpg

Avaintiedot
Määrä maailmassa n. 5000
Rodun syntyaika 1000 eaa.
Alkuperäinen käyttö uhrimenot, vuoteen lämmittäjä
Nykyinen käyttö seurakoira
Muita nimityksiä xoloitzuintli, xoloitzcuintle, xolo, mexican hairless
FCI-luokitus ryhmä 5
Ulkonäkö
Säkäkorkeus 25-55 cm

Meksikonkarvatonkoira (Xolo, Xoloitzuintli, Xoloitzcuintle, Mexican Hairless Dog) on meksikolainen alkukantainen koirarotu. Sitä pidetään harvinaisena, mutta se ei ole kuolemassa sukupuuttoon. Maailmassa arvioidaan olevan noin 5 000 yksilöä, joista 4 000 elää Meksikossa.

Rotu eli pitkään ilman tavoitteellista jalostustyötä. Rotua risteytettiin mm. villakoirien, chihuahuoiden ja mäyräkoirien kanssa. 1950-luvulla rotu sai uuden alun eurooppalaisten etsintäjoukkojen avulla, sillä pääasiassa brittiläisistä diplomaateista koottu ryhmä matkusti ympäri Meksikon maaseutuja ja tutkimattomia kyliä etsien jalostuskelpoisia yksilöitä. Eräs tunnetuimmista rodun "pelastajista" oli kreivitär Lascie Premio Real. Yhdessä Lascie Premio Real ja englantilainen armeijan kenraali Norman P. Wright kirjoittivat ensimmäisen rotumääritelmän, joka sittemmin otettiin käyttöön Meksikon kennelliitossa.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikonkarvattomatkoirat jaetaan kokonsa puolesta kolmeen eri kokoluokkaan: pieni (25–35 cm), keskikokoinen (35–45 cm) ja suuri (45–55 cm). Erittäin hienoille yksilöille sallitaan säkäkorkeus 60 cm:iin saakka. Runko on mittasuhteiltaan tasapainoinen, rinta leveä ja rintakehä tilava, raajat ja häntä ovat pitkät.

Rodun erityispiirre on karvapeitteen täydellinen puuttuminen rungosta. Kuitenkin otsassa ja niskassa kasvaa lyhyttä, karkeaa ja tiheää karvaa, joka voi olla minkä väristä tahansa. Tämä karva ei koskaan saa muodostaa pitkää, laadultaan pehmeää päätupsua. Karkeaa karvaa esiintyy usein käpälissä ja hännänpäässä, sen puuttuminen ei kuitenkaan ole virhe. Pitkäkarvaisuus on hylkäävä virhe. Jotkin yksilöt omaavat kokonaisen karvapeitteen.

Yksivärisyys ja tummat värisävyt ovat toivotuimmat. Väri vaihtelee mustasta mustanharmaaseen, liuskeenharmaaseen, tumman harmaaseen, punertavaan, maksanruskeaan, pronssinväriseen tai kullankeltaiseen. Väri voi olla kirjava, johon luetaan myös valkoiset läiskät.

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikonkarvattomatkoirat ovat uteliaita ja hellyydenkipeitä. Alkukantaisina koirina ne ovat usein vieraita ihmisiä kohtaan välinpitämättömiä ja varautuneita.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikonkarvattomankoiran historia ulottuu yli 3 000 vuoden taakse muinaiseen Meksikoon. Sitä pidettiin Xolotl-jumalan edustajana, mistä se sai toisen nimensä; itzuintli tarkoittaa puolestaan koiraa. Muinaiset intiaanit pitivätkin meksikonkarvattomia pyhinä koirina, jotka auttoivat omistajiensa sieluja matkalla tuonpuoleisessa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.