Meiju Niskala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Meiju Niskala (s. 1978 Multia)[1] on suomalainen esitys- ja kaupunkitaiteilija sekä kirjailija.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niskala varttui Jyväskylän Palokassa erityispedagogivanhempien ainoana lapsena.[2] Hän valmistui Turun taideakatemiasta teatteri-ilmaisun ohjaajaksi vuonna 2002.[1] Niskala jatkoi opintojaan Taideteollisen korkeakoulun Medialaboratoriossa.lähde? Hän on opiskellut myös saksofoninsoittoa Bostonissa.[1]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niskalan ensimmäinen julkisen tilan teos, Eufrosiina Urbanus, nähtiin Turun kauppatorilla vuonna 2000.[2] Niskalan tunnetuimpia teoksia ovat muun muassa vuonna 2008 Helsingin juhlaviikoilta startannut kaupunkitaideteos Kokemuksellisen kaupungin konsultti,[1] kokemukselliset kaupunkikirjat Turusta ja Helsingistä Olet tässä (Turku) vuonna 2006 sekä Olet tässä (Helsinki) vuonna 2008.

Vuonna 2011 Niskala käsikirjoitti ja ohjasi Euroopan Kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmistoon kuuluneen Turku365-teoskokonaisuuden. Teoskokonaisuuden laajimpia teoksia olivat muun muassa Kakolan kukkulalle sijoittunut, 420 metriä pitkä Paraatimatto Joutomaalle, Pallivahan Pitsihuntu, Torkkutyynyt Aurajokivarressa sekä Taidetta Kansalle! -teos, jossa 82 taideteosta jaettiin yleisölle hakemusten perusteella.[3]

Vuonna 2014 Niskala toteutti työryhmänsä kanssa viikon kestäneen Olennaistamo-yhteisötaideteoksen Oulun Rotuaarille. Teos kehotti ohikulkijoita pysähtymään, ajattelemaan mikä on olennaista ja jakamaan ajatukset muiden kanssa.[4]

Suomen Kulttuurirahaston käynnistämässä kolmivuotisessa Koko Suomi leikkii -hankkeessa Niskala suunnitteli Leikki 2.0 -yhteisötaideteoksen, jossa pyrittiin saamaan lapset ja aikuiset yhdessä leikkimään. Teoksessa leikki oli toisinajattelua, löytöretkeilyä ja maailman ihmettelyä, jota varten osallistujat saivat Niskalan suunnittelemat toiminnalliset leikkipaketit.[5]

Niskala oli yksi ensimmäisen Helsinki Biennaalin 2021 taiteilijoista.[6] Hänen teoksessaan Tulin kyllä ajatelleeksi, mutta hieman liian myöhään osallistujat kulkivat Vallisaareen maisemassa, kallioilla ja niityllä kuulokkeista tulevia ohjeita seuraten. Teosta luonnehdittiin poeettiseksi ja tapahtumalliseksi kuunnelmaksi.[7]

Joulukuussa 2021 Niskala piti Ylen jouluperinteisiin jo vuosikymmenten ajan kuuluneen Taiteilijan joulusaarnan.[8]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen estetiikan seura antoi Niskalalle Vuoden esteettinen teko -palkinnon vuonna 2011.[9] Joulukuussa 2011 kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki palkitsi Niskalan Suomi-palkinnolla.[10]

Niskalan esikoisromaani Sata kirjettä kuolleelle äidille (2019) oli Runeberg-palkintoehdokkaana vuonna 2020. Kirja oli yleisön suosikki Varjo-Runeberg-äänestyksessä.[11]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Ilmiötaiteilija kehottaa ihmisiä eksymään kotikaupungissaan HS.fi. 23.5.2013. Viitattu 31.10.2021.
  2. a b Arjen nyrjäyttäjä Ylioppilaslehti. 29.5.2011. Viitattu 19.2.2017.
  3. Tutkimusraportteja 1/2013 2013. Turun Kaupunki. Viitattu 19.2.2017.
  4. Oulun kaupunki: Olennaistamo ouka.fi. Arkistoitu 23.1.2019. Viitattu 22.1.2019.
  5. Terhokerho: Leikki 2.0 leikkipaiva.fi. Viitattu 22.1.2019.
  6. Helsinki Biennaalin ohjelma tuo yhteen taiteen ja kaupunkilaiset 03.06.2021. Helsinki Biennaali. Viitattu 07.04.2022.
  7. Tulin kyllä ajatelleeksi, mutta hieman liian myöhään helsinkibiennaali.fi. Viitattu 13.4.2022.
  8. Taiteilijan joulusaarna - Saarnaajana Meiju Niskala - Yle Areena 24.12.2021. YLE. Viitattu 07.04.2022.
  9. Uimonen, Anu: Meiju Niskala palkittiin Vuoden esteettisestä teosta HS.fi. 2.12.2011. Viitattu 31.10.2021.
  10. Ministeri Arhinmäki jakoi vuoden 2011 Suomi-palkinnot 15.12.2011. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 31.10.2021.
  11. Varjo-Runeberg ratkesi: Niskalan kirja ylivoimainen yleisön suosikki uusimaa.fi. Viitattu 5.12.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]