McMurdon kuivat laaksot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
McMurdon kuivat laaksot Landsat 7:n ottamassa satelliittikuvassa. Victorian, Wrightin ja Taylorin laaksojen isot suolajärvet erottuvat kuvan vasemmanpuoleisten laaksojen pohjilla sinisinä alueina.
Alueen karttaa

McMurdon kuivat laaksot on lumettomista laaksoista muodostuva alue Etelämantereella, Victorianmaalla, McMurdon salmen rannalla. Laaksojen yhteenlaskettu pinta-ala on 4800 neliökilometriä, mikä vastaa noin 2 % Etelämantereen pinta-alasta, ja ne ovat mantereen suurin lumeton alue.

Laaksot muodostuvat kolmesta isosta (merkitty alla i:llä) ja muutamasta pienemmästä itä-länsisuuntaisesta laaksosta. Laaksot ovat noin 5–10km leveitä ja 15–80km pitkiä. Pohjoisesta etelään lueteltuna kuivat laaksot ovat

Jonkin matkaa laaksojen muodostaman systeemin kaakkoispuolella on lisäksi huonosti tutkittu Garwoodin, Marshallin ja Miersin laaksoista muodostuva alue, joka ekologisesti muistuttanee enemmän tutkittuja laaksoja[1].

Laaksojen kuivuus on seurausta katabaattisten tuulten vaikutuksesta. Laaksojen länsipuolella sijaitsevalta Itä-Antarktiksen jäätiköltä laskeutuva kylmä ja kuiva tuuli aiheuttaa vähäisenkin lumen sublimoitumisen ja estää näin jäätikön muodostumisen. Mannerjäätikkö itse ei pääse työntymään laaksoihin, sillä laaksojen länsipäässä oleva harjanne estää sen.

Vuoden keskilämpötila alueella on noin −20°C kuukausittaisen keskilämpötilan vaihdellessa −23,7°C ja +0,7°C välillä. Tuulennopeus laaksoissa on kesäisin 10–15km/h mutta voi saavuttaa talvella jopa 320km/h. Tuuli on muokannut laaksoihin monia erikoisia kalliomuodostumia.

Muumioitunut hylje McMurdon laaksoissa.

Täysin vedetön ympäristö laaksoissa ei kuitenkaan ole, sillä niissä on muutamia hypersuolaisia järviä ja Etelämantereen kesän aikana alueella virtaa joitakin jokia. Näistä merkittävin on Wrightin laakson pohjalla virtaava mantereen pisin joki, Onyx. Laaksoilla on runsaasti tieteellistä mielenkiintoa, sillä kylmyys ja kuivuus tekevät niistä luultavasti eniten Marsin pintaa muistuttavan paikan maapallolla. Ankarista oloista huolimatta alueella kasvaa jäkäliä, leviä sekä bakteereita ja arkkieliöitä. Laakson erikoisuutena voidaan mainita endoliittiset mikrobikasvustot. Eläimistö muodostuu mikroskooppisista punkeista, rataseläimistä, karhukaisista, sukkulamadoista ja alkueliöistä. Läheiseltä rannikolta laaksoihin vaeltaneiden weddellinhylkeiden muumioituneita jäänteitä löytyy Wrightin ja Taylorin laaksoista.

Alueella on runsaasti tutkimustoimintaan liittyvää infrastruktuuria, mutta pysyviä tutkimusasemia siellä ei tällä hetkellä toimi. Uudella Seelannilla oli vuosina 1968–1995 Wrightin laaksossa kesäaikaan toimiva tutkimusasema Vanda, mutta ympäristön suojelemiseksi asema purettiin[2]. Lähimmän asutuksen muodostavat McMurdon ja Scottin tutkimusasemat noin sadan kilometrin päässä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]