Max Oker-Blom
| Max Oker-Blom | |
|---|---|
 Max Oker-Blom, Suomen Lääkäriliiton ensimmäinen puheenjohtaja. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Maximilian Ernst Gustaf Oker-Blom |
| Syntynyt | 5. toukokuuta 1863 Helsinki |
| Kuollut | 10. lokakuuta 1917 (54 vuotta) Helsinki |
Maximilian (Max) Ernst Gustaf Oker-Blom (5. toukokuuta 1863 Helsinki – 10. lokakuuta 1917 Helsinki) oli suomalainen hygienian professori ja lääketieteen uranuurtaja.[1][2] Hän toi keskieurooppalaisen kouluhygienian opit Suomeen, ja hänet nimitettiin Helsingin ensimmäiseksi koululääkäriksi vuonna 1905.
Oker-Blom kirjoitti paljon muun muassa siveellisyydestä, lääkärin etiikasta ja alkoholin haittavaikutuksista. Hän julkaisi myös paljon huomiota herättäneitä nuorille suunnattuja seksuaalivalistusoppaita, sekä pojille että tytöille. Oker-Blom oli Suomen Lääkäriliiton ensimmäinen puheenjohtaja vuosina 1910–1917.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Max Oker-Blomin vanhemmat olivat kenraali Christian Teodor Oker-Blom ja Julia Maria Lovisa Böckelman.[2] Valtiopäivämies, maatalousneuvos Hjalmar Oker-Blom ja juristi, valtiopäivämies Georg Kristian Oker-Blom olivat Max Oker-Blomin veljiä.[3] Oker-Blomin suku oli aatelinen ja perhe voimakkaan suomalaismielinen. Kenraali Oker-Blom kuului senaattorina ollessaan Yrjö-Koskisen vankimpiin tukijoihin Suomalaisessa puolueessa. Max Oker-Blomin kotikieli oli kuitenkin ruotsi, mutta hän kirjoitti myös suomeksi ja hänen teoksiaan on sittemmin käännetty jopa 11 kielelle. Hänen setänsä oli lääkäri.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oker-Blom kirjoitti ylioppilaaksi 1883, valmistui filososian kandidaatiksi 1885 ja maisteriksi 1886 sekä lääketieteen kandidaatiksi 1887 ja lisensiaatiksi 1891. Hän työskenteli sen jälkeen kaksi vuotta Mäntyharjun kunnanlääkärinä ja 1893 alkaen Lappeenrannassa kaupungin, työvankilan, kylpylaitoksen ja Kaukaan tehtaan lääkärinä. Hän opiskeli bakteriologiaa Wienissä, Berliinissä, Wiesbadenissa ja Innsbruckissa sekä fysikaalista kemiaa Leipzigissa. Vuonna 1898 Oker-Blom väitteli tohtoriksi aiheenaan Experimentelle Untersuchungen über das unter Einwirkung des konstanten elektrischen Stromes stattfindende Eindringen von medikamentösen Stoffen in den Thierkörper.[2] Väiteltyään Oker-Blom jatkoi lääkärintoimensa ohella tutkimustyötä laboratoriossaan Lappeenrannassa.[1] Hän siirtyi kuitenkin Helsinkiin professori Laitisen laboratorioassistentiksi ja avasi yksityisklinikan saadakseen lisätuloja.[2]
Vuonna 1901 Oker-Blomille myönnettiin fysiologian dosentuuri Helsingin yliopistossa ja täten hän pääsi suurempiin tutkijapiireihin. Oker-Blomille myönnettiin dosentuuri, koska hieman aikaisemmin hänelle oli myönnetty Die Physikalisch- Oekonomische Gesellschaft -palkinto Königsbergissä, jonka yliopistolla oli rikkaat perinteet fysiologisen tutkimuksen saralla. Lappeenrannassa Oker-Blom oli aloittanut artikkelisarjan fysikaalisesta kemiasta ja palkinto myönnettiin hänen neljännestä artikkelistaan. Muutettuaan Helsinkiin hän jatkoi artikkeleiden kirjoittamista ja yhteensä kertyi kymmenen artikkelin sarja eläinten nesteistä ja kudoksista fysikaalis-kemiallisissa olosuhteissa.
Tarve löytää uusia tulonlähteitä, kun lääkärinvastaanotolla ei käynyt riittävästi asiakkaita, johti siihen, että Oker-Blom julkaisi ensimmäisen yleistieteellisen kirjansa sekä alkoi luennoida terveydestä ja kasvatuksesta. 1900-luvun alussa häntä alkoi kiinnostaa väestön siveellinen kunto ja hän alkoi kirjoittaa seksuaalihygieniasta valistuskirjoituksia, jotka oli tarkoitettu eri-ikäisille tytöille ja pojille sekä heidän vanhemmilleen ja kasvattajilleen. Tunnetuimmaksi muodostui 1903 ilmestynyt kirja nimeltä Hos Morbror Doktorn på landet, joka suomennettiin nimellä Mitä Martta sai oppia tohtori-enon luona maalla. Se käännettiin jo vuoteen 1910 mennessä yhdeksälle muulle kielelle ja kaikkiaan siitä ilmestyi 18 painoksena. Vuosina 1904–1909 Oker-Blomilta ilmestyi lisää seksuaalivalistusoppaita ja hän toi seksuaalivalistuksen myös kouluihin taistellakseen sukupuolitauteja vastaan. Teoksissaan hän kehotti nuoria seksuaaliseen pidättyvyyteen ja muistutti, että sukuvietin tyydyttäminen oli mahdollista vain avioliitossa. Teoksia pidettiin kuitenkin vaarallisina nuorisolle ja viranhauissa Oker-Blomia arvosteltiin myös painottumisesta liiaksi kansanomaisiin teoksiin tieteellisen tutkimuksen sijaan.[2]
Samaan aikaan kansanvalistustyönsä ohessa Oker-Blom suuntasi tieteellisen kiinnostuksensa hygieniatutkimukseen ja -tieteeseen. Vuonna 1903 hänet nimitettiin hygienialaboratorion assistentiksi. Yhteys yliopistoon säilyi fysiologian dosentuurin ansiosta, dosentuurin nimi muutettiin vuonna 1909 Oker-Blomin pyynnöstä hygienian dosentuuriksi. Vuonna 1914 Oker-Blom nimitettiin hygienian professoriksi. 1910-luvulla hän kiinnostui keuhkotaudin torjumisesta, sillä oli sairastanut sitä itsekin[2].
Oker-Blom toimi 1905–1915 Helsingin ensimmäisenä koululääkärinä. Ensimmäisessä lääkärintarkastuksessaan hän havaitsi enemmistön koululaisista olevan aliravittuja. Tilanteen parantamiseksi kansakouluihin järjestettiin myöhemmin yleinen kouluruokailu.[2]
Oker-Blom oli aktiivinen kansalainen, jolla oli paljon yhteiskunnallisia luottamustehtäviä. Hän oli 1896–1901 Lappeenrannan ja 1904–1906 Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen sekä aatelissukunsa edustajana säätyvaltiopäivillä 1899, 1900, 1904–1905 ja 1905–1906.[2] Hän opetti useiden vuosien ajan Helsingin teknillisessä korkeakoulussa hygieniaoppia.
Hygienia ja yhteiskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oker-Blom perusti toimintansa kokonaisvaltaiselle yhteiskuntanäkemykselle sekä tavoitteensa ja mielipiteensä omiin ammattikokemuksiinsa mutta myös fennomaanis-nationalistiseen koti-ihanteeseen ja sen hygieniaan.[4]
Oker-Blom oli ollut hyvin tietoinen lääkärin eettisestä vastuusta lääkärinä toimiessaan. Hän palasi tähän aiheeseen vuonna 1911 kirjassaan lääkärin etiikasta. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta oli yksilön terveys ratkaisevan tärkeä koko yhteiskunnan kehityksessä ja hyvinvoinnissa. Oker-Blomin lähtökohta oli yhteiskunnan hyvinvointi. Hänen mielestään lääkärit pystyivät huomioimaan tämän tehdessään eettisiä päätöksiä yksilöiden hoidossa. Lääkäri saattoi tällöin luottaa vain omaan vaistoonsa eikä päätösten pohjana toiminut evolutionaalinen, utilitaarinen tai teologinen näkemys.
Fennomaanisuuden mukaisesti perhe edusti yhteiskunnan peruspilaria. Oli tärkeää suojella ja vahvistaa tätä perusyksikköä. Nainen oli perheen perusta ja hänen tärkein tehtävänsä oli huolehtia perheestään. Oker-Blomin kirjoitukset seksuaalihygieniasta ja siveellisyydestä lisäsivät tietoisuutta sukupuolitaudeista ja kiinnittivät huomiota siihen, että avioliiton ulkopuoliset suhteet vaarantavat perheyhteyden. Valistustoiminta lisäsi nuorten tietoisuutta omasta ja muiden seksuaalisuudesta, mikä puolestaan oli hyödyksi puolisoa ja avioelämää mietittäessä. [4]
Hygieniakysymyksistä tuli Euroopassa merkittäviä 1800-luvun lopulla. Ilmiö ei rajoittunut pelkästään sairaala- ja hoitoympäristöön. Koko yhteiskuntaan vaikutti taistelu epidemioita vastaan ja kansanterveyden parantaminen. Hygienianäkökulma nousi esiin myös pohdittaessa viemäri- ja jätteenkäsittelyratkaisuja, rakennussuunnittelua ja kansalaisvalistusta. Yleistieteellisten kirjoituksiensa ohessa Oker-Blom kehitti Helsingin kaupungin koululääkärin virassaan koulujen ja oppilaiden hygieniaa. Jokaisen oli huolehdittava omasta siisteydestään ja karaistava itseään tauteja vastaan[4].
Suomen Lääkäriliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kieliriidan vuoksi Suomessa oli kaksi lääkäriliittoa, ruotsinkielinen Finska Läkaresällskapet sekä suomenkielinen Duodecim. Oker-Blom oli jäsen kummassakin liitossa ja edusti tavallaan kumpaakin kieliryhmää – hän oli saanut koulutuksensa ruotsiksi, jota puhuttiin myös kotona vaikka hänen vanhempansa olivat fennomaaneja. Kun alettiin suunnitella yhteistä lääkäriliittoa turvaamaan lääkärien etuja, osallistui Oker-Blom sääntöjen laadintaan ja hänet valittiin 1910 yksimielisesti Suomen Lääkäriliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Hän toimi tehtävässä kuolemaansa asti.[2]
Suomen Lääkäriliitto on jakanut vuodesta 2005 lääkäreille tai lääkäriorganisaatioille myönnettävää Max Oker-Blom -palkintoa, joka on arvoltaan 10 000 euroa.
Suku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oker-Blom solmi avioliiton valtioneuvos Walleniuksen tyttären Anna Emilian kanssa vuonna 1890. Heidän ainoa lapsensa oli liikemiehenä vaikuttanut Edgar Oker-Blom.[2] Tämän poika Nils Oker-Blom oli lääkäri, ja hän eteni akateemikoksi ja arkkiatriksi.
Valikoituja julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hos morbror doktorn på landet: En bok för föräldrar, Helsingfors 1903.
- Nervositet och uppfostran: Fyra föredrag, Helsingfors 1903
- Sexual-hygieniska spörsmål 1: För män och manlig ungdom, Helsingfors 1904.
- Sexual-hygieniska spörsmål 2: För mödrar och unga kvinnor, Helsingfors 1904.
- Sexual-hygieniska spörsmål 3: För föräldrar och uppfostrare. Några ord till gossar som fyllt 15 år, Helsingfors 1905.
- Sexualhygieniska spörsmål 4: För äkta makar, Helsingfors 1906
- De veneriska sjukdomarna och folkets hälsa: På uppdrag av Medicinalstyrelsen, Helsingfors 1906.
- Könshälsolära 1: För män och manlig ungdom, Stockholm 1907.
- Från hygienens fält: Skolungdomens hälsovård. Tre föredrag, Helsingfors 1908.
- Vad Marta fick lära sig hos Morbror Doktorn på landet: En bok för föräldrar, Helsingfors 1908.
- Handledning i sexuell undervisning och uppfostran, Helsingfors 1909.
- Läkareyrket och dess etik, Helsingfors 1911.
- Tuberkulosen: Kort framställning till hemmens och skolornas tjänst, Skrifter utgivna av Svenska folkskolans vänner. Häft 70, Helsingfors 1911.
- Från läkarens fält 1, Helsingfors 1916.
- Från läkarens fält 2, Helsingfors 1917.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hietala, Marjatta: Tietoa, taitoa, asiantuntemusta. Helsinki eurooppalaisessa kehityksessä 185-1917. Historiallinen Arkisto 99:1/SHS, Helsingin kaupungin tietokeskuksen Tutkimuksia 1992:5:1, Helsinki 1992.
- Kokkinen, Susanna: Hygienian valo: Max Oker-Blomin valistuskirjallisuus 1900-luvun alussa. Jyväskylän yliopisto 2006.
- Oker-Blom, Max, "Miten olen löytänyt elämänurani?", Otava. Kuvallinen kuukausilehti, lokakuu 1914.
- Oker-Blom, Nils, "Max Oker-Blom 1863–1917: I forskningens och folkupplysningens tjänst", Hippokrates. Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja, Helsinki 1991.
- Stubb, Elisabeth, "Maximilian Oker-Blom (1863–1917): Individens hygien, samhällskroppens välmåga", Ätten Oker-Blom, Helsingfors 2009.
- Genealogy.oker-blom.org[vanhentunut linkki]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Oker-Blom Max. Kuka kukin oli. Wikisource. Viitattu 27.11.2016.
- ↑ a b c d e f g h i j Hietala, Marjatta: ”Oker-Blom, Max (1863–1917)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 318–319. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Biografiasampo: Christian Theodor Oker-Blom Viitattu 8.7.2021.
- ↑ a b c Saarikangas, Kirsi: ”Puhtaita ja valoisia koteja”, Suomen kulttuurihistoria 4: Koti, kylä, kaupunki, s. 456-458. Päätoimittaja Laura Kolbe. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1845-2.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Oker-Blom, Max hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||
