Maxim m/1910

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maxim m/1910 Sokolov-jalustalla

Maxim m/1910 (ven. 7,62 станковый пулемёт системы Максима образца 1910 года, Pulemjot Maksima obraztsa 1910 goda) oli Venäjän keisarillisen armeijan parannettu versio Maxim m/1905 -konekivääristä. Sen kehitys alkoi Venäjän–Japanin sodan tappion jälkeen Venäjällä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiram Maxim kävi esittelemässä keksintöään Venäjällä vuonna 1887, mutta laihoin tuloksin. Keisarilliselle laivastolle tilattiin ainoastaan 12 konekivääriä. Vasta vuosia myöhemmin (lähteestä riippuen 1895, 1899 tai 1901) Venäjän keisarillinen armeija tilasi ensimmäiset konekiväärit brittiläiseltä Maxim-Nordenfelt- ja saksalaiselta DWM-asetehtaalta (Deutsche Waffen- und Munitionsfabrik).

Aseita käytettiin Venäjän-Japanin sodassa vuosina 19041905. Tulan asetehdas aloitti Maximien valmistuksen Venäjällä vuonna 1905.

Maxim m/1905 oli yleensä asennettu suuripyöräiselle, useimmiten suurella teräskilvellä varustelulle jalustalle. Osa aseen osista oli pronssisia, suurimpana ja painavimpana piipun jäähdytysvaippa. Suuripyöräinen jalusta osoittautui käytössä hankalaksi, ja itse konekivääri tarpeettoman painavaksi, mikä johti Maxim m/1910 -malliin.

Maxim m/1910:ssä miltei kaikki m/1905:n pronssiosat vaihdettiin teräksisiin ja aseen massa keveni yli neljä kiloa. Siirtyminen valmistuksessa vanhasta mallista uuteen tapahtui kuitenkin vähitellen, ratkaisevina tuntomerkkeinä m/1910:lle pidetään uusittua lukkomekanismia ja piippuun lisättyä suujarrua.

Maxim m/1910 on yleensä varustettu venäläisen eversti Aleksandr A. Sokolovin suunnittelemalla, Vickers-Maximin prototyyppiin perustuvalla pienipyöräisellä jalustalla. Vuonna 1915 käyttöön otettiin myös Sokolov-jalustaa muistuttava, kevyempi Koleshnikov-jalusta, mutta sitä valmistettiin vain pieni erä.

Vuodesta 1931 käyttöön otettiin M/31 (Vladimirov) -yleisjalusta, jota voitiin käyttää myös ilmatorjuntajalustana, mutta sitäkin valmistettiin suhteellisen vähän.

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sisällissodan seurauksena Suomen perustettavalle armeijalle oli jäänyt yhteensä noin 600 m/1905:tä ja m/1910:tä venäläisiltä joukoilta ja kansanvaltuuskunnalta. Suomen armeijan niille antama nimike oli m/09, myös Sokolov-jalustalle annettiin sama nimike, joten m/1905 tai m/1910 Sokolov-jalustalla oli nimikkeeltään konekivääri M/09-09.

1920-luvulla m/1910:tä hankittiin vielä satoja lisää. Suurimmat erä olivat Puolasta vuonna 1924 ostetut 405 ja Italiasta vuonna 1926 ostetut 100 konekivääriä.

Lisäksi talvisodan aikaan saatiin tuhat Maximia sotasaaliina puna-armeijalta.

Tekniset tiedot (m/1905)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaliiperi: 7,62 mm × 54 R
  • Pituus: 1 110 mm
  • Piipun pituus: 72 cm
  • Paino: 28,25 kg
  • Syöttötapa: 250 patruunan kangasvyö
  • Tulinopeus: 500–600 l/min
  • Jalusta: suuripyöräinen jalusta, noin 170 kg

Tekniset tiedot (m/1910)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaliiperi: 7,62 mm × 54 R
  • Pituus: 1 110 mm
  • Piipun pituus: 72 cm
  • Paino: 24 kg
  • Syöttötapa: 250 patruunan kangasvyö, myös 200 patruunan katkeamaton metallivyö
  • Tulinopeus: 520–580 l/min
  • Jalusta: Sokolov-jalusta, noin 36 kg

Lähde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maxim m/1910.


Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.