Max Reger

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Max Reger
Max reger 1.jpg
Syntynyt 19. maaliskuuta 1873
Brand
Kuollut 19. toukokuuta 1916 (43 vuotta)
Leipzig
Ammatti säveltäjä, urkuri, pianisti

Johann Baptist Joseph Maximilian (Max) Reger (19. maaliskuuta 1873 Brand – 11. toukokuuta 1916) oli saksalainen säveltäjä, urkuri, pianisti ja opettaja. Hän opiskeli musiikkia Münchenissä ja Wiesbadenissa Hugo Riemannin johdolla. Vuonna 1901 hän muutti Müncheniin, jossa hän opetti urkujen soittoa ja sävellystä. Vuodesta 1907 lähtien hän työskenteli Leipzigissä. Reger johti orkesteria Meiningenissä vuodesta 1911 siihen asti, kun hän muutti Jenaan vuonna 1914. Reger kuoli sydäninfarktiin Leipzigissä vuonna 1916.

Reger nauhoittaa Welte-Philharmonic-Organille 1913

Reger sävelsi yli kaksisataa urkusävellystä, laajoja sinfonisia teoksia sekä suuren määrän kamari- ja kuoroteoksia. Hänen tyylissään nähdään yhdistyvän romantiikan ajan musiikin ilmaisu barokin ajan muotokieleen ja kontrapunktiin. Hänen ehkä tunnetuin urkusävellyksensä on Fantasia ja fuuga nimestä B-A-C-H opus 46 vuodelta 1900.[1]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset viulu- ja piano-oppinsa Reger sai vanhemmiltaan. Sitten urkuri Adalbert Lindner opetti Regerille pianonsoittoa. Myös Regerin isä Joseph Reger soitti urkuja, ja poika auttoi isää rakentamaan kotiurkuja koulu-urkujen rikkinäisistä osista. Kotiuruilla Reger tutustui Bachin, Robert Schumannin, Felix Mendelssohnin ja Franz Lisztin urkuteoksiin.[2]

Vuonna 1890 Reger pääsi Sondershausenin konservatorioon musiikkiteoreetikko Hugo Riemannin oppiin. Armeija-ajan aiheuttamien mielenterveysongelmien ja rahapulan vuoksi Reger kuitenkin muutti takaisin vanhempiensa luokse Weideniin.[2]

Regerin sävellystyön tärkeimmät ajanjaksot sijoittuvat Weideniin 1898–1901, Müncheniin 1901–1907, Leipzigiin 1907–1911 sekä Meiningeniin 1911–1915. Weidenissa Reger sävelsi monia piano- ja urkuteoksia, liedejä sekä kuoro- ja kamarimusiikkia. Vuonna 1901 hän sai vanhempansa muuttamaan Müncheniin saadakseen itselleen paremmat työolot ja enemmän musiikillisia vaikutteita. Münchenin vuosina Reger olikin hyvin aktiivinen sekä säveltäjänä että pianistina, jossa roolissa konsertoi ympäri Eurooppaa. Vuonna 1902 Reger avioitui Elsa von Berckenin (o.s. Bagenski) kanssa.[2]

Vuonna 1907 Reger kutsuttiin Leipzigin yliopiston musiikilliseksi johtajaksi ja sävellyksen professoriksi. Ensinmainitun toimen hän jätti pian ja keskittyi opetukseen, säveltämiseen ja konsertointiin. Vuonna 1909 pidettiin ensimmäinen hänelle omistettu Reger-Fest Dortmundissa.[2]

Reger ryhtyi vuonna 1911 Meiningenin hoviorkesterin (Meininger Hofkapelle) kapellimestariksi. Vuonna 1915 Reger muutti Jenaan keskittyäkseen säveltämiseen, jota jatkoikin kuolemaan asti huolimatta terveysongelmista. Hän kävi kuitenkin yhä opettamassa Leipzigissa, ja kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1916 sikäläisessä hotellissa.[2]

Urkuteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[2]

  • Kaksi sarjaa, op. 16 (1894–1895) ja op. 92 (1906)
  • Koraalifantasiat, mm. op. 40 nro 1+2 (1899) ja op. 52 nro 1-3 (1900)
  • Fantasia ja fuuga nimestä B-A-C-H op. 46 (1900)
  • Kaksi sonaattia, op. 33 (1899) ja op. 60 (1901)
  • Sinfoninen fantasia ja fuuga op. 57 (1901)
  • Johdanto, passacaglia ja fuuga e-molli op. 127 (1913)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Henrico Stewen, suom. Olli Porthan: Max Regerin urkumusiikki 24.–26.10.2007 (pdf) (artikkeli konserttisarjan käsiohjelmassa) 2007. Helsinki: Sibelius-Akatemia. Viitattu 2.7.2013.
  2. a b c d e f Susanne Kujala: Max Reger Urkuprojekti, Lauri Huikuri, Metropolia ammattikorkeakoulu. Viitattu 2.7.2013.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anderson, Christopher: Max Reger and Karl Straube: Perspectives on an Organ Performing Tradition. Aldershot: Ashgate, 2003. ISBN 0-7546-3075-7.
  • Vuola, Kari: Koraali Max Regerin urkumusiikissa. (Väitöskirja) Helsinki: Sibelius-Akatemia 2001.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.