Mauro Bolognini
Mauro Bolognini (28. kesäkuuta 1922 Pistoia – 14. toukokuuta 2001 Rooma) oli italialainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja, joka tunnetaan lähinnä kirjallisuussovituksistaan[1].
Bolognini opiskeli arkkitehtuuria ja muotoilua Firenzessä, vietti vuoden Rooman Kokeellisessa elokuvakeskuksessa sekä työskenteli ranskalaisten Jean Delannoyn ja Yves Allégret’n sekä ohjaaja Luigi Zampan avustajana. Hänen ohjausdebyyttinsä oli musiikkielokuva Ci troviamo in galleria (”Tavataan galleriassa”, 1953), jossa Sophia Loren teki yhden ensimmäisistä merkittävistä rooleistaan. Bolognini ohjasi melodraamoja ja komedioita sekä tutustui 1950-luvun lopulla Pier Paolo Pasoliniin, joka teki käsikirjoituksen muun muassa kirjallisuussovitukseen Kaunis Antonio (Il Bell’Antonio, 1960), josta tuli ohjaajan ensimmäinen kaupallinen ja arvostelumenestys. Vuonna 1961 Bolognini sovitti elokuvaksi Vasco Pratolinin romaanin Ilotalo (La viaccia), joka valittiin Cannesin elokuvajuhlien Kultainen palmu -ehdokkaaksi. Ohjaajan suurin arvostelumenestys oli Pratolinin teokseen perustuva, 1800-luvun lopun Firenzeä kuvaava Metello (1969), joka sai kolme David di Donatello ja kaksi Nastro d’argento -palkintoa sekä kaksi Kultainen palmu -ehdokkuutta.[2]
1970-luvulla Bolognini teki joukon poliittisia elokuvia ja jopa makaaberin kauhuelokuvan Gran bollito (1977). Hän palasi kirjallisuussovituksiin Alexandre Dumas’n romaanin eroottisessa versiossa Kamelianainen (La storia vera della signora delle camelie, 1981) sekä 1500-luvun komediassa La Venexiana (”Venetsiatar”, 1986). Vuonna 1999 ohjaaja sai David di Donatellon tunnustuksena koko elämäntyöstään.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Moliterno, Gino: Historical Dictionary of Italian Cinema. Lanham, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-6073-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
