Mauritiuksentuulihaukka
| Mauritiuksentuulihaukka | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Falco punctatus Temminck, 1821 |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Mauritiuksentuulihaukka Wikispeciesissä |
Mauritiuksentuulihaukka (Falco punctatus) on Mauritiuksen kotoperäinen jalohaukka.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Linnun pituus on 23–26 cm ja paino noin 110 g. Naaras on koirasta kookkaampi mutta höyhenpuvultaan ne ovat samanlaisia: päältä punertavan ruskeita mustin viiruin ja alapuolelta valkoisia tummin täplin. Sen siivet ovat suhteellisen lyhyet ja pyrstö pitkä.
Esiintyminen [muokkaa]
Laji on kotoperäinen Mauritiuksen saarella. Se oli aikaisemmin yleinen, mutta 1970-luvulla se oli vähällä kuolla sukupuuttoon. Jäljellä oli enää kuusi yksilöä, joista kaksi eli vankeudessa, ja se oli maailman uhanalaisin petolintu. Maailmanlaajuisen suojelukampanjan ansiosta laji pystyttiin pelastamaan ja sen kanta on nykyisin noin 800 aikuista yksilöä. Kannan romahduksen syitä olivat luonnonmetsien lähes täydellinen hävittäminen (vain 3 % metsien pinta-alasta on enää luonnonmetsää), DDT:n ja muiden maatalouskemikaalien aiheuttamat myrkytykset, sekä rottien, kissojen ja muiden vieraiden petojen tuonti saarelle.
Elinympäristö [muokkaa]
Laji alkuperäinen elinympäristö oli luonnontilainen, ikivihreä subtrooppinen metsä. Nykyinen kanta on joustavampi ja elää myös ihmisen muokkaamassa ympäristössä.
Lisääntyminen [muokkaa]
Pesä on kallion ulkonemalla tai jyrkänteellä, nykyisin usein pöntössä. Naaras munii marras-joulukuussa neljä tai viisi munaa.
Ravinto [muokkaa]
Ruokavalio koostuu pääasiassa liskoista, erityisesti Phelsuma-suvun gekoista, sekä myös hyönteisistä ja linnuista.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Falco punctatus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
