Mattijuhani Koponen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Mattijuhani Koponen (s. 10. lokakuuta 1941 Lappeenranta) on suomalainen performanssitaiteilija, runoilija, muusikko, säveltäjä, taidemaalari, valokuvaaja ja eläkkeellä oleva toimittaja, joka asuu Helsingissä. Hänet tunnetaan erityisesti 1960-luvun lopun underground-ryhmä Spermin johtohahmona. Koposen isä oli sähköasentaja ja äiti sairaala-apulainen. Perheessä oli neljä lasta.

Koponen opiskeli varusmiespalvelun jälkeen Tampereen Draamastudiossa, näytteli Tampereen Ylioppilasteatterissa sekä Tampereen Työväen Teatterissa. Ansioistaan näyttelijänä Koponen kutsuttiin vierailevaksi näyttelijäksi Helsingin Ylioppilasteatteriin, jossa hän oli vuodet 19631964. Tämän jälkeen hän muutti Pariisiin, jossa tutustui suomalaiskirjailijoihin Pentti Holappaan ja Olli-Matti Ronimukseen, ja pestautui perheeseen au-pairiksi.

Vuonna 1965 Koponen palasi Suomeen. Tuolloin käynnistyi hänen avantgarde-kautensa ja syntyi The Sperm. Koposen tunnetuin performanssi Kain ja Abel oli 2. joulukuuta 1968 Helsingin Vanhalla Ylioppilastalolla, jossa hän pimeässä salissa suoritti flyygelin päällä näennäisen yhdynnän pukeissa olleen vastanäyttelijänsä kanssa. Tämä ja runonlausunta alasti 24. lokakuuta samana vuonna toivat Koposelle kahdeksan kuukauden vankilatuomion. Vuonna 2007 valmistui Koposen performanssista ja sen seurauksista kertova dokumenttielokuva "Mies ja tuomio". 1960-luvulla Koponen toimitti myös International Organ -sanomalehteä. Underground-kauden jälkeen Koponen toimi runsaat parikymmentä vuotta toimittajana eri medioissa.

Koponen oli perustamassa MUU ry:tä 19871988 ja hänet valittiin sen kunniapuheenjohtajaksi 1992. Koponen on Suomen taiteilijaseuran ja Lappeenrannan Kilta ry:n jäsen.

10. lokakuuta 1991 Moskovan TV2 tallensi ja esitti Koposen 50-vuotisjuhlaperformanssin Moskovan Nykytaiteen keskuksen ja MUU ry:n festivaaleilla Moskovan Nykytaiteen Keskuksessa.

Koposella on ollut kotimaan lisäksi näyttelyitä muun muassa Islannin kulttuuritalossa, Kööpenhaminassa, Tallinnassa ja Venäläis-suomalaisen taiteiden välisillä festivaaleilla Terijoella. Lisäksi Elonkorjaajien -ryhmään kuulunut edesmennyt kuvataiteilija Olli Lyytikäinen on ikuistanut hänet nerojen joukkoon. Muita Lyytikäisen uskonnollisissa kulttikuvissa esiintyviä neroja ja tähtiä olivat Andre Breton, Antoine de Saint-Exupéry ja Greta Garbo. [1]

Koposella on kolme lasta ja neljä lastenlasta.

[muokkaa] Tuotanto

Runokokoelmat
  • Valkeuden lapset, 1965
  • Beetlehemin tähti, 1972, Karisto
  • Ei polta maa, 1974, Karisto
  • Aurinko ja tuuli, 1980, Suomen Luonnonsuojeluliiton tilaama ympäristövuoden 1980 konsertin sanoitus
  • Jokainen hetki valmistautumista: runoja kolmelta vuosikymmeneltä, 1988, Innovation Oy Oivallus (kokoelma edellisten kirjojen runoista)
  • Jäniksenä maailmassa, 1990, Kukkiva Omenapuu
  • Kuin pieniä astioita, 1991, Kukkiva Omenapuu
  • 28 omenaa, 1991, Kukkiva Omenapuu
  • Eurooppa, Odysseia D-junassa, 1992, Kukkiva Omenapuu
  • Kun vaahterat hikoilevat, 1994
  • Ajan kuvia, 1997, Nastamuumio Oy
  • Kuutamoserenadi - romanssirunoja, Mattijuhani Koponen ja Karolina Kiil, 1999, Nastamuumio Oy
Diskografia
  • The Sperm: 3rd Erection (1968, EP)
  • The Sperm: Shh! (1970)
  • Samsa-Trio: Samsa-Trio (1972)
  • Mattijuhani Koponen & Upi Sorvali: Aurinko ja tuuli (Suomen Luonnonsuojeluliiton tilaaman vuoden 1980 konsertin laulujen sanoitus Upi Sorvalin säveltämänä, 1980)
  • Tiananmen 4.-6.6. 1989 (1994)
Näytelmät
  • Hamlet, 1968, Helsinki
  • Sisyfos, 1968, Helsingin ylioppilasteatteri
  • Betlehemin tähti, 1968, Vanha YO-talo, Helsinki
  • Kuoleman puutarha, 1970, underground-ooppera, Helsingin juhlaviikkojen tilaustyö
  • Suomalainen elämänmuoto, 1970, Helsinki
Videoelokuva
  • Death of the Underground, 1988

[muokkaa] Lähteet

  1. Koko hajanainen kuva. Suomalaisen taiteen 80-luku. tekijät Marja-Terttu Kivirinta, Leena-Maija Rossi ja Iippo Pohjola. 1991, s. 212-213

[muokkaa] Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut