Matti Sadeniemi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Matti Juho Sadeniemi (vuoteen 1928 Sadenius; 12. huhtikuuta 191029. heinäkuuta 1989) oli suomen kielen dosentti. Sadeniemi tunnetaan ehkä parhaiten Nykysuomen sanakirjan päätoimittajana ja Nykysuomen laitoksen johtajana.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sadeniemi syntyi Tampereella, jossa hänen isänsä Karl Johan Sadenius toimi Tampereen lyseon rehtorina. Sadeniemen äiti oli Nanny Gertrud Sadenius (os. Simelius). Sadeniemi opiskeli Tampereen lyseossa ja valmistui sieltä ylioppilaaksi vuonna 1928. Samana vuonna hän muutti nimensä Sadeniuksesta Sadeniemeksi.

Akateemiset opintonsa Sadeniemi aloitti Helsingin yliopistossa, jossa hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon kolmen vuoden opiskelun jälkeen vuonna 1931. Aineina olivat suomen kieli, germaaninen filologia, Rooman kirjallisuus ja suomalainen ja vertaileva kansanrunoudentutkimus. Jo seuraavana vuonna Sadeniemestä tuli maisteri opinnäytteellään Adjektiivipredikatiivin totaalisuudesta ja partiaalisuudesta, ja hän matkusti Saksaan opintomatkalle.

Vuonna 1932 Sadeniemi pääsi Nykysuomen sanakirjan aputoimittajaksi mutta pysyi siinä työssä vain puoli vuotta. Sen jälkeen Sadeniemi siirtyi Otavaan kielentarkastajaksi vuosiksi 1933-1939. Hänen tehtävinään olivat oikeakielisyyden tarkistaminen, käsikirjoitusten arvioiminen ja kirjasarjojen toimittaminen; hän myös käänsi muutaman teoksen. Sadeniemi sai myös hoitaakseen Otavan Saksan-kirjeenvaihdon, koska osasi hyvin saksaa. Tämä vaihe yksityisen kustantamon palveluksessa antoi hänelle kosketuksen käytännön kielenhuoltotyöhön.

Sadeniemi meni naimisiin vuonna 1933 Ilmi Salme Sinikka Koposen kanssa, joka oli filosofian maisteri koulutukseltaan. Salme Sadeniemi käänsi useita nuortenkirjoja ja kirjoitti myös muutamia suomen kieltä käsitteleviä teoksia. Pariskunnalla oli kolme lasta: Maritta, Pentti ja Markus. Mahdollisesti Sadeniemen siirtyminen Otavan palvelukseen johtui halusta turvata varma elanto perheelle. Poliittisesti Sadeniemi oli sitoutumaton oikeistolainen.

Otavan Sadeniemi jätti vuonna 1939 ja siirtyi Nykysuomen sanakirjan päätoimittajaksi professori Martti Airilan seuraajaksi. Sota häiritsi kuitenkin pahasti työtä, sillä Sadeniemi joutui kertausharjoituksiin ja talvisodassa rintamalle. Jatkosodassa hän taisteli 1941 ja 1943-1944, toimi jalkaväkikomppanian päällikkönä ja haavoittui useita kertoja. Vuoden 1945 syksyllä Sadeniemi pääsi vihdoin pois sotasairaalasta ja saattoi paneutua kunnolla Nykysuomen sanakirjan toimittamiseen; sen käsikirjoitus oli ehtinyt l-kirjaimen alkuun saakka.

Tohtoriksi Sadeniemi väitteli vuonna 1949. Hänen väitöskirjansa Metriikkamme perusteet ja sovellutusta moderneihin antiikin mittoihin aiheena oli suomen kielen käyttö runoissa, ja se laajeni käsittelemään myös puheenrytmiyksiköitä. Sadeniemi toimi vuosina suomen kielen ja kirjallisuuden dosenttina Helsingin yliopistossa vuosina 1955-1975 ja sai professorin arvonimen vuonna 1961.

Vuonna 1950 Sadeniemi siirtyi sanakirjantyön ohessa johtamaan Suomen Akatemian kielitoimistoa, ensiksi toisena hoitajana ja sitten vuodesta 1958 johtajana. Vuonna 1968 kielitoimisto alkoi julkaista Kielikello-lehteä. Sadeniemi toimi lehden ensimmäisenä päätoimittajana ja kirjoitti lehteen kielenhuoltoa käsitteleviä artikkeleita mm. vierassanojen oikeinkirjoituksesta ja välimerkeistä. Kielitoimiston nimi muuttui 1970 Nykysuomen laitokseksi, jota Sadeniemi sitten johti vuoteen 1974, jolloin hän jäi eläkkeelle.

Kielenhuoltajana Sadeniemi sai näkyvyyttä mm. Yleisradiossa pitämillään esitelmillään ja pakinoillaan, joita kerättiin myöhemmin kirjaksi. Sadeniemi kirjoitti myös populaaristettuja kirjoituksia sanomalehtiin. Hän vaikutti kielenhuoltoon myös toimimalla valtion kielitutkintolautakunnassa 1955-1978 ja Tekniikan sanastokeskuksen johtokunnassa samoina vuosina.

Kielenhuoltoa Sadeniemi käsitteli myös useissa kirjoituksissaan Virittäjä-lehdessä, suomen kielen tutkimuksen erityislehdessä, jota julkaisee Kotikielen Seura. Osa kirjoituksista oli alustuksia Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kielivaliokunnan kokouksiin, joissa Sadeniemen näkemyksillä oli painoarvoa. Virittäjän toimitusneuvostossa Sadeniemi oli vuodesta 1953 lähtien. Kotikielen Seurassa Sadeniemi toimi varaesimiehenä, ja hänet kutsuttiin seuran kunniajäseneksi vuonna 1980.

Nykysuomen sanakirjan ensimmäinen osa ilmestyi 1951. Sen jälkeen osia ilmestyi tasaiseen tahtiin vuoteen 1961 asti, jolloin kuudes ja viimein osa ilmestyi. Sadeniemi ohjasi kirjoitustyötä ja kirjoitti itsekin, joskin mukana oli paljon muitakin asiantuntijoita. Nykysuomen sanakirjasta tuli sekä kieltä kuvaava teos että myös normatiivinen, sillä se antaa suosituksia sanojen käyttämisestä. Se oli myös ensimmäinen suomen yksikielinen sanakirja.

Eläkkeellä ollessaan Sadeniemellä oli kirkollisia luottamustoimia: hän toimi raamatunkäännöskomitean äidinkielenasiantuntijana vuosina 1977-1982 ja kirkon käsikirjakomitean jäsenenä vuosina 1973-1980. Hän osallistui myös suomen kielen asiantuntijana tunnustuskirjojen suomennostyöryhmässä. Sadeniemi kuoli vuonna 1989 Tyrvännössä.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkaväenkenraali A.-E. Martola oli Sadeniemen serkku; molemmat kuuluivat äitinsä puolelta Simeliusten sukuun.[1]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oma tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Adjektiivipredikatiivin totaalisuudesta ja partiaalisuudesta (painamaton opinnäyte, Helsingin yliopisto 1930)
  • Die Metrik des Kalevala-Verses (Suomalainen tiedeakatemia 1951)
  • Kappale lauseopin historiaa (1959)
  • Kielenkäytön kysymyksiä (SKS 1960)
  • Metriikkamme perusteet ja sovellutusta moderneihin ja antiikin mittoihin (SKS 1949)
  • Tampereen Puuvillateollisuus Osakeyhtiö 1897-1934 (Tampereen Puuvillateollisuus 1937)
  • Über den Gefühlsgehalt von fi. ö (Suomalais-ugrilainen seura 1962)

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bergman, Hjalmar: Johtaja, Rouva Ingeborg (yhdessä Salme Sadeniemen kanssa, Otava 1939)
  • Ellis, Edward S.: Punanahkojen jäljillä (Otava 1961)
  • Jessen, Franz von: Katja (Otava 1943)

Muita teoksia, joissa mukana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fromm, Hans: Finnisches Elementarbuch 1: Grammatik (Carl Winter Universitätsverlag 1956)
  • Fromm, Hans: Finnisches Elementarbuch 2: Übungsbuch (Carl Winter Universitätsverlag 1956)
  • Hietaniemi, Tapani: Feodalismi: uuden ajan käsite, keskiajan ilmiö, maailmanhistorian kategoria (Vastapaino 1997)
  • Kielivartio (SKS 1961)
  • Mannerheim, Carl Gustaf Emil: Muistelmat 1-2 (Otava 1951-1952), avustajana
  • Nykysuomen sanakirja 1-6 (WSOY 1951-1961)
  • Sandklef, Albert: Singing Flails: a study in threshing-floor constructions, flail-threshing traditions and the magic guarding of the house (Suomen tiedeakatemia 1949-1951)
  • Setälä, Eemil Nestor: Suomen kielen lauseoppi (13. painos, Otava 1952)
  • Ydinfysiikan ja ydintekniikan sanastoa (Suomen fyysikkoseura 1958)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Simelius (1600-) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.