Matti Saarelainen
Matti Jaakko Saarelainen (s. 28. syyskuuta 1959 Polvijärvi)[1] on suomalainen valtiotieteen tohtori, joka on toiminut Ulkomaalaisviraston johtajana vuosina 1998–2004 ja Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen johtajana vuosina 2017–2019.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoruus ja työuran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Matti Saarelainen syntyi opettaja Eero Saarelaisen ja opettaja Kaija Kulinin perheeseen.[1] Saarelainen toimi kouluvuosinaan Suomen Teiniliitossa kotiseudullaan Pohjois-Karjalassa. Hän oli keskustanuori. Hän aloitti uransa Suojelupoliisissa vuonna 1980 virkaa tekevänä ylimääräisenä etsivänä.[2] Saarelainen valmistui yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi 1987 ja väitteli valtiotieteen tohtoriksi Helsingin yliopistossa 1996.[1] Väitöskirjan aiheena oli Suomen ulkomaalaispolitiikka.[2]
Saarelainen toimi Suojelupoliisin ylitarkastajana 1991–1998, alueyksikön päällikkönä 2004–2005 ja osastopäällikkönä vuodesta 2008. Silloisen Ulkomaalaisviraston ylijohtaja Saarelainen oli 1998–2004.[1] Sisäministerinä toimineen Kari Rajamäen mukaan Saarelainen pakotettiin eroamaan, kun hänen osastosihteeriksi ylentämänsä virolaisnainen jäi kiinni lahjusten ottamisesta. Saarelainen otettiin takaisin Suojelupoliisiin.[3] Saarelaisen asiasta antama selvitys on kadonnut sekä nykyisen maahanmuuttoviraston että sisäministeriön arkistoista.[4]
Saarelainen oli valtioneuvoston kanslian erityisasiantuntija 2005–2008.[1] Sen jälkeen hän palasi Suojelupoliisiin osastopäälliköksi.[2]
Vaiheet Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saarelainen nimitettiin vuonna 2017 Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen väliaikaiseksi johtajaksi.[5] Hän irtisanoutui ja palasi Suojelupoliisiin erityisasiantuntijan virkaan vuonna 2019. Eroaminen hybridiuhkien torjuntakeskuksesta johtui hänen syyllistymisestään seksuaaliseen häirintään kahta työntekijää kohtaan, mikä kuitenkin kerrottiin julkisuuteen vasta vuoden 2023 alussa.[2][6]
Osuus kansalaisuuden myöntämiseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iltalehden toimittaja Jarno Liski paljasti vuonna 2022, että ollessaan ulkomaalaisviraston ylijohtaja Saarelainen olisi ystävänsä, liikemies Kai Paanasen pyynnöstä järjestänyt venäläiselle liikemiehelle Gennadi Timtšenkolle Suomen kansalaisuuden vuonna 1999 tavallista nopeammalla menettelyllä ja pyytämättä Suojelupoliisilta lausuntoa. Suojelupoliisi ilmoitti keväällä 2022 tekevänsä selvityksen Saarelaisen osuudesta Timtšenko-tapauksessa, mutta selvitys keskeytettiin. Saman vuoden syksyllä Saarelainen jäi eläkkeelle.[7][2][6] Maaliskuussa 2023 Saarelainen irtisanoutui myös tehtävästään Vaasan yliopistossa, missä hän oli ollut virkatyönsä ohessa puolipäiväisesti vanhempana tutkijana vuodesta 2021.[8]
Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saarelainen on julkaissut teoksen Muhammedin pitkä varjo. Tutkimus poliittisen islamin Länsi-Euroopalle aiheuttamasta haasteesta (1992) ja väitöskirjan Perusteltu pelko (1996).[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Lasse Pajala, John Lagerbohm, Ulla Strengell-Silainen (toim.): Kuka kukin on 2011, s. 863. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24712-8.
- ↑ a b c d e Pietiläinen, Tuomo, Salovaara, Outi & Vuorikoski, Salla: Suojeltu mies Helsingin Sanomat. 29.1.2023.
- ↑ Liski, Jarno: Uusi paljastus ex-ministeriltä: Matti Saarelainen sai potkut Ulkomaalaisvirastosta - palkattiin suoraan Supoon päälliköksi www.iltalehti.fi. Viitattu 3.1.2023.
- ↑ Liski, Jarno: Uvin lahjusjutun selvitys kadonnut www.iltalehti.fi. Viitattu 11.4.2023.
- ↑ Hybridikeskukselle väliaikainen johtaja – vuosien kokemus muun muassa suposta. Yle, 12.4.2017. Viitattu 8.4.2018
- ↑ a b Uhari, Markku & Holopainen, Minna: Matti Saarelainen joutui jättämään hybridikeskuksen johtajuuden seksuaalisen häirintänsä vuoksi Helsingin Sanomat. 1.1.2023.
- ↑ Liski, Jarno: IL paljastaa: Supo-taustainen pääjohtaja hankki superrikkaalle venäläisoligarkille Suomen kansalaisuuden iltalehti.fi. Viitattu 4.5.2022.
- ↑ Liski, Jarno: Matti Saarelainen nosti kahta palkkaa – Supo tiesi, mutta unohti kertoa www.iltalehti.fi. Viitattu 26.3.2023.