Matti Kurikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Matti Kurikka nuorena

Matti Kurikka (24. tammikuuta 1863 Tuutari, Inkerinmaa4. lokakuuta 1915 Westerly, Rhode Island, Yhdysvallat) oli inkerinsuomalainen lehtimies ja teosofis-sosialistinen kirjailija sekä utopisti.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matti Kurikka syntyi varakkaaseen maanviljelijäperheeseen, jonka isä oli valistunut ja kansallisesti herännyt maanviljelijä. Kurikka aloitti filosofian opinnot ja avioitui ensimmäisen kerran vuonna 1886. Vuonna 1888 hänestä tuli Viipurin Sanomien toimittaja ja myöhemmin omistaja. Lehti ajautui kuitenkin vararikkoon ja Kurikka menetti koko omaisuutensa. Vuonna 1887 ilmestynyt Kurikan Pilvenhattaroita niminen kirja joutui takavarikkoon koska Kurikka väitti Syvällä tammen juuret-nimisessä kirjan kertomuksessa inkeriläisen kansantarinan perusteella että Venäjän keisari Paavali I olisi ollut Pietari III:n ja inkerinsuomalaisen talonpoikaistytön avioton poika.[1]

Kaarlo Karin pilapiirroksessa Eetu Salin edustaa työväenliikkeen maltillista linjaa, mutta Matti Kurikka kumoaa tämän kirjoitukset. Matti Meikäläinen 17.2.1899.

Kurikka toimi Työmies-lehden päätoimittajana 1897–1899. Työmiehen myötä Kurikasta tuli aktiivinen työväenliikkeen toimija, jonka sosialismi oli omanlaisensa sekoitus tolstoilais-utopistis-teosofis-sosialistisia ajatuksia. Toukokuussa 1899 Kurikka luennoi Helsingissä innostuneelle kuulijakunnalle haaveestaan ihanneyhteiskunnan toteuttamisesta. Hanketta varten perustettiin "Kalevan Kansa" -niminen yhdistys ja se perustikin suomalaissiirtokunnan Chillagoen kaivoskaupungin liepeille Queenslandiin Australiaan. Kokeilu kuitenkin epäonnistui täysin epäkäytännöllisen Kurikan johdolla ja jäi käytännössä vain kymmenen kuukauden mittaiseksi telttaleiriksi, jossa suomalaiset raivasivat metsää ja valmistivat ratapölkkyjä ankeissa oloissa.[2]

Kurikka muutti Pohjois-Amerikkaan vuonna 1900. Hänen johdollaan perustettiin uutta siirtokuntaa varten Kalevan Kansa Colonization Company ja sanomalehti Aika. Kalevan Kansa sai marraskuussa 1901 hankittua 11 000 hehtaaria maata Malcolm Islandilta (Malkosaari), joka sijaitsee Kanadan länsirannikolla mantereen ja Vancouverin saaren salmessa Brittiläisessä Kolumbiassa. Tänne perustetiiin Sointula, osuustoimintaan ja yhteistoimintaan perustuvaa ihanneyhteisö. Matti Kurikka valittiin Sointulan presidentiksi. Sointula kuitenkin kaatui talousvaikeuksiin ja riitelyyn ja Kurikka joutui jättämään yhteisön lokakuussa 1904. Sointula meni vararikkoon seuraavana vuonna.

Sointulasta lähteneiden 24 poikamiehen kanssa Kurikka perusti Sammon Takojat -siirtokunnan, joka sijaitsi 50 kilometrin päässä Vancouverista. Siirtokunta eli enemmän tai vähemmän kituuttaen vuosina 1905–1912, mutta Kurikka lähti jo keväällä 1905 luentomatkalle ja palasi syyskuussa Suomeen. Suomessa hän aktivoitui politiikassa ja oli aloitteentekijänä työväen suurlakkoon yhtymisessä. Hän kuitenkin erosi näkemyserojen vuoksi puolueesta elokuussa 1906. Nyt Kurikka liittoutui avoimesti teosofien kanssa kirjoitellen perustamassaan Elämä-lehdessä aatteistaan. Hän toimi myös New Yorkissa ilmestyvän suomenkielisen sanomalehden New Yorkin uutiset lehden toimittajana ja päätoimittajana vuodesta 1908 alkaen. Häneltä ilmestyi myös useita kirjoja. Marxilaista ja materialistista historiankäsitystä jyrkästi vastustanut Kurikka palasi joulukuussa 1908 Yhdysvaltoihin. Hän oli Suomessa avioitunut toisen kerran, mutta mukana seuranneet vaimo ja pariskunnan tytär palasivat pian Suomeen. Ensimmäinen avioliitto oli päättynyt vuonna 1899.

Kurikka asettui asumaan maatilalle Penkereen kylään Connecticutissa. Hän eli viimeiset vuotensa kasvattamalla kanoja ja kirjoittelemalla amerikansuomalaisiin lehtiin. Kurikka myös suunnitteli uusien siirtokuntien perustamista suunnitelmien jäädessä kuitenkin ajatuksen asteelle. Lokakuussa 1915 hän kuoli Westerlyssä, Rhode Islandilla, sydänhalvaukseen. [3][4]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omat teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ahneuden kouristuksissa (Matti Kurikka 1909)
  • Aili (Wickström 1887)
  • Elämän koulua 1–2 (Elämä osuuskunta 1906–1907)
  • Elämän sointuja (Matti Kurikka 1908)
  • Historiallis-maantieteellinen nimistö (Edlund 1881)
  • Ihmekös tuo! (Gummerus 1885)
  • Ihmiskunnan pelastus (Työväen sanomalehti-osakeyhtiö 1899)
  • ”Jumalaton kirkko”. Helsinki: Vihtori Kosonen, 1908.
  • Juomalakko (Matti Kurikka 1899)
  • Kapitalismin kukistus (Matti Kurikka 1911)
  • Mitä meille nainen opettaa (Matti Kurikka 1906)
  • Mitä yhteiskunta on työväelle velkaa (Matti Kurikka 1898)
  • Moses vai Jesus (Matti Kurikka 1898)
  • Moses vai Jesus: toinen luento (Kp. Gutenberg 1899)
  • Niin on laita! (Matti Kurikka 1897)
  • Pilven hattaroita 1 (WSOY 1886)
  • Pilven hattaroita 2 (Matti Kurikka 1889)
  • Pohjustuksia (Matti Kurikka 1906)
  • Pääskyn rakkaus (Työväen sanomalehti-oy 1905)
  • Pois alkohoolin valta! (Päivälehden kp. 1898)
  • Raha, sen synty ja kehitys (Elämä Osuuskunta 1906)
  • Ulapalle (Päivälehden kp. 1897)
  • Viimeinen ponnistus (Gummerus 1884)
  • Äärimmäisessä talossa (Matti Kurikka 1889)

Käännökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Atkinson, W. W.: Ajatusten laki 1 (Teosofinen kirjakauppa 1905)
  • Gogol, Nikolai: Nenä (Holm 1883)
  • Scott-Elliot, W.: Atlantis-maa (New Yorkin uutiset 1911)
  • Viides evankeliumi (Elämä osuuskunta 1906)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kai Ekholm : Kielletyt kirjat luku 3.2 Kielletty kotimainen kirjallisuus ja käännöskirjallisuus
  2. Brian Williams:Utopia Dreaming, The Courier-Mail 23.12.2000. Viitattu 6.5.2014.
  3. Kari Inkinen: Martti Kurikka haaveili ikänsä ihanneyhteiskunnasta. Osuustoiminta, , 2009. vsk, nro 2, s. 52-53.
  4. Toivo Leini: Henkilökuvia: Matti Kurikka -kirjailija Inkerin kulttuuriseura. Viitattu 5.5.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]