Matti Haapoja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Matti Haapoja

Matti Heikinpoika Haapoja (16. syyskuuta 1845 Isokyrö8. tammikuuta 1895 Turku) oli eteläpohjalainen murhaaja ja puukkojunkkari. Hänen tiedetään varmasti tehneen kolme murhaa, mutta niitä on väitetty olleen yhteensä jopa 22–25. Haapojasta tuli eläessään kuuluisa ja sanomalehdet käsittelivät hänen murhatöitään laajasti ja yksityiskohtaisesti.

Hän oli Turun vankilassa eli Kakolassa elinkautisvankina vuosina 18711879, mutta karkasi neljästi. Vuonna 1880 hänet karkotettiin Siperiaan. Sieltä hän pakeni vuonna 1890. Tämän jälkeen hän joutui uudelleen Kakolaan, jossa hän teki itsemurhan hirttäytymällä vuonna 1895 tapettuaan sitä ennen kaksi vartijaansa vankilassa[1]. Hänen ruumiinsa annettiin lääketieteellisen käyttöön ja luurankoa säilytettiin pitkään Rikosmuseossa Helsingissä. Rikosmuseoon luuranko oli siirretty keskusrikospoliisin ensimmäisen päällikön Kosti Vasan aloitteesta.[2] Haapoja haudattiin viimein Ylistaroon syyskuussa 1995.

Näytelmäkirjailija Jussi Kylätasku on kirjoittanut Matti Haapojan elämästä näytelmän Haapoja (1989)

Haapojasta tehtiin laulunsäe "Ei Suomi toista tunne, vertaistaan murhaajaa, joka hengen riisti, ryösti ja teki tuhojaan".lähde?

Lista Matti Haapojan uhreista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolme Matti Haapojan varmaa uhria olivat:

  • Maanviljelijä Heikki Antinpoika Impponen, joka puukotettiin kuoliaaksi 6. joulukuuta 1867.
  • Prostituoitu Maria Jemina Salo, kuristettiin 8. lokakuuta 1890.
  • Vanginvartija Juho Rosted, puukotettiin 10. lokakuuta 1894.

Lisäksi Haapoja todennäköisesti tappoi seitsemän muuta henkilöä:

  • Maanviljelijät Matti Heikkilä ja Hermanni Hautamäki, jotka hakattiin kuoliaaksi Hämeenkyrössä 15. marraskuuta 1869. Tekijää ei tunnistettu, mutta Haapoja oli samaan aikaan alueella ja vuosia myöhemmin tunnusti tehneensä täsmentämättömän murhan marraskuussa 1869.
  • Tunnistamattomaksi jäänyt mies, joka tapettiin Siperiassa vuonna 1886.
  • Alajärveläinen vanki, jota nimitettiin Jaakko H:ksi ja joka tapettiin Siperiassa vuonna 1888.
  • Virolainen ravintoloitsija Rugis, joka tapettiin Tomskissa vuonna 1889.
  • Matti Kuivalainen, joka tapettiin Tomskissa vuonna 1889.
  • Virolainen vanki Gustaf Sepp katosi Simonjovkassa, Siperiassa vuonna 1889. Hänet nähtiin viimeisenä Haapojan seurassa.

Uhreja oli mahdollisesti enemmän, mutta vain nämä kymmenen pystyttiin liittämään Haapojaan.

Matti Haapoja myös haavoitti kuutta ihmistä:

  • Juho Tenkku, jota puukotettiin joulun aikoihin vuonna 1866.
  • Maanviljelijä Hermanni Hösö, jota puukotettiin 6. joulukuuta 1867.
  • Maanviljelijä Esa Nyrhinen, jota ammuttiin kolmesti (kahdesti jalkaan, kerran kasvoihin) 12. elokuuta 1876.
  • Vähäkyröläinen maanviljelijä Koivuniemi, jota Haapoja puukotti, kun tätä otettiin kiinni viimeisen vankilapakonsa jälkeen tammikuussa 1879.
  • Vanginvartijat Juho Jernvall, Sven Nyman sekä vartija Rostedt, joita puukotettiin Haapojan viimeisen pakoyrityksen aikana. Haapojalla oli mahdollisuus puukottaa myös neljättä vartijaa, mutta koska tämä oli aina ollut ystävällinen vangeille, Haapoja päätti jättää tämän rauhaan.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ervasti, Kaijus: Murhamiehen muotokuva: Matti Haapoja 1845–1895. Helsinki: VAPK-kustannus, 1992. ISBN 951-37-0976-0.
  • Vasa, Kosti: Poliisimiehen muistelmia, s. 124. Porvoo: WSOY, 1967. ISBN puuttuu teoksesta.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Guinness suuri ennätyskirja 84–85, s. 212.
  2. Vasa 1967, s. 124.
  3. Vasa 1967, s. 123