Maryam Mirzakhani
| Maryam Mirzakhani | |
|---|---|
 Maryam Mirzakhani vuonna 2014. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. toukokuuta 1977 Teheran |
| Kuollut | 15. heinäkuuta 2017 (40 vuotta) |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
Sharifin tekninen yliopisto (1999) Harvardin yliopisto (2004) |
| Väitöstyön ohjaaja | Curtis T. McMullen |
| Instituutti |
Princetonin yliopisto (2004–2008) Clay Mathematics Institute (2004–2008) Stanfordin yliopisto (2008–2017) |
| Tutkimusalue | matematiikka |
| Palkinnot |
Satter-palkinto (2013) Clay Research Award (2014) Fieldsin mitali 2014 |
| Aiheesta muualla | |
| mmirzakhani.com | |
Maryam Mirzakhani (pers. مریم میرزاخانی, Maryam Mirzāxāni; 3. toukokuuta 1977 Teheran – 15. heinäkuuta 2017)[1] oli iranilainen matematiikan professori. Hänen erikoisalaansa oli kaarevien pintojen symmetria, ja hän oli ensimmäinen nainen, joka palkittiin Fieldsin mitalilla.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maryam Mirzakhani syntyi Teheranissa vuonna 1977. Lapsena hän luki paljon ja keksi omia tarinoitaan. Hän halusi kirjailijaksi, mutta löysi myöhemmin kouluaikana matematiikan.[2] Hän kävi tytöille tarkoitettua lukiota ja edusti kouluaikanaan Irania kansainvälisissä matematiikkaolympialaisissa. Mirzakhani voitti kultaa sekä vuoden 1994 että 1995 kilpailuissa.[3]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mirzakhani valmistui 1999 maisteriksi Sharifin teknillisestä yliopistosta. Jatko-opintojaan hän lähti tekemään Harvardin yliopistoon. Mirzakhan valmistui 2004 filosofian tohtoriksi Curtis T. McMullenin ohjauksessa. Mirzakhanin väitöskirja käsitteli Riemannin pintoja.[4] Hän ratkaisi väitöskirjassaan useita hyperbolisiin pintoihin liittyneitä ongelmia, ja siitä julkaistiin artikkeli kolmessa matematiikan alan tunnetussa lehdessä.[5]
Valmistuttuaan Mirzakhani hylkäsi Harvardin yliopiston tarjouksen nuoremman tutkijan paikasta ja suuntasi Clay Mathematics Instituteen tutkijaksi.[4] Hän toimi vuodet 2004–2008 sekä Clay Mathematics Instituten tutkijana että Princetonin yliopiston apulaisprofessorina. Vuonna 2008 hän sai paikan Stanfordin yliopiston professorina.[5]
Mirzakhani jatkoi uraansa kuolemaansa asti, vaikka hän joutui viimeiset vuotensa taistelemaan syöpää vastaan. Hänellä diagnosoitiin vuonna 2013 rintasyöpä.[3] Siihen hän sai vielä toimivaa hoitoa, mutta syöpä uusiutui muutaman vuoden päästä. Aggressiivisestä hoidosta huolimatta syöpä kehitti etäpesäkkeitä maksaan ja luihin. Mirzakhani kuoli syöpään heinäkuussa 2017.[2]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mirzakhani oli naimisissa Jan Vondrákin kanssa, joka oli myös Stanfordin yliopiston matematiikan professori. Heidän liitostaan syntyi yksi tytär, Anahita.[6]
Tutkimukset ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mirzakhani erikoistui teoreettiseen matematiikkaan ja käsitteli tutkimuksissaan muun muassa moduliavaruuksia, Teichmüllerin teoriaa, hyperbolista geometriaa ja symplektistä geometriaa. Hän tutki erilaisten menetelmien avulla käyrien pintojen geometriaa.[3]
Vaikka Mirzakhanin tutkimukset ovat erittäin teoreettisia, hänen työllään voi olla vaikutusta muun muassa teoreettisessa fysiikassa ja materiaalitieteessä. Matematiikassa työllä on sovelluksia muun muassa alkulukujen tutkimuksessa ja kryptologiassa.[3]
Mirzakhani palkittiin uransa aikana useilla palkinnoilla. Hän sai vuonna 2009 Amerikan Matemaattisen Seuran Blumenthal-palkinnon. Palkinnon perusteluissa todetaan Mirzakhanin tutkimuksen olevan poikkeuksellisen luovaa ja omaperäistä.[7] Kahden vuoden välein naismatemaatikolle jaettavan Satter-palkinnon hän sai Riemannin pintojen moduliavaruuksien teoriaan tekemiensä saavutusten ansiosta.[8] Clay Research Award myönnettiin hänelle vuonna 2014.[5]
Mirzakhani oli yksi neljästä tutkijasta, jotka palkittiin Fieldsin mitalilla vuonna 2014. Hän oli ensimmäinen nainen, joka sai tämän palkinnon.[9] Palkittu työ liittyi Riemannin pintoihin.[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BBC: Uraauurtava naismatemaatikko kuoli 40-vuotiaana Kaleva. 15.7.2017. Viitattu 15.7.2017.
- ↑ a b Lamb, Evelyn: Mathematics World Mourns Maryam Mirzakhani, Only Woman to Win Fields Medal Scientific American. 17.7.2017. Viitattu 6.1.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d Myers, Andrew & Carey, Bjorn: Maryam Mirzakhani, Stanford mathematician and Fields Medal winner, dies Stanford News. 15.7.2017. Stanford University Communications. Viitattu 6.1.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Rafi, Kasra: Maryam Mirzakhani (1977–2017). Nature, 7.9.2017, 549. vsk, s. 32. Nacmillan Publishers Limited. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 6.1.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Maryam Mirzakhani Biographies of Women Mathematicians. 7.12.2017. Agnes Scott College. Viitattu 6.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Chang, Kenneth: Maryam Mirzakhani, Only Woman to Win a Fields Medal, Dies at 40 NYTimes.com. 16.7.2017. The New York Times Company. Viitattu 6.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Princeton's Mirzakhani honored by American Mathematical Society 2009. Princetonin yliopisto. Viitattu 13.8.2014.
- ↑ Kehoe, Elaine: 2013 Satter Prize. Notices of the AMS, , 60. vsk, nro 4, s. 490–491. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 6.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Nainen palkittiin ensimmäisen kerran Fieldsin mitalilla Helsingin Sanomat. 13.8.2014. Viitattu 13.8.2014.
- ↑ Webb, Jonathan: First female winner for Fields maths medal BBC News. 12.8.2014. Viitattu 13.8.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maryam Mirzakhani Wikimedia Commonsissa
- Kotisivut (persiaksi)
- Mirzakhanin tutkimuksia yksinkertaistettuna (englanniksi)
1936: Ahlfors • Douglas | 1950: Schwartz • Selberg | 1954: Kodaira • Serre | 1958: Roth • Thom | 1962: Hörmander • Milnor | 1966: Atiyah • Cohen • Grothendieck • Smale | 1970: Baker • Hironaka • Novikov • Thompson | 1974: Bombieri • Mumford | 1978: Deligne • Fefferman • Margulis • Quillen | 1982: Connes • Thurston • Yau | 1986: Donaldson • Faltings • Freedman | 1990: Drinfeld • Jones • Mori • Witten | 1994: Zelmanov • Lions • Bourgain • Yoccoz | 1998: Borcherds • Gowers • Kontsevitš • McMullen | 2002: Lafforgue • Vojevodski | 2006: Okounkov • Perelman • Tao • Werner | 2010: Lindenstrauss • Châu • Smirnov • Villani | 2014: Avila • Bhargava • Hairer • Mirzakhani | 2018: Birkar • Figalli • Scholze • Venkatesh | 2022: Duminil-Copin • Huh • Maynard • Vjazovska
| ||||||||||||||||||
