Martti Talvela
Sivulta puuttuu Martti Olavi Talvela (4. helmikuuta 1935 Hiitola – 22. heinäkuuta 1989 Juva) oli yksi kansainvälisesti menestyneimmistä suomalaisista oopperalaulajista. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Toivo Johannes Talvela ja emäntä Nelly Ester Pennanen. Koulutukseltaan Talvela oli kansakoulunopettaja.
Martti Talvela aloitti baritonina, mutta tunnettiin myöhemmin erityisesti suurten bassoroolien tulkkina. Hänen rooleihinsa lukeutuivat muun muassa Ryöstö Seraljista -oopperan Osmin, Taikahuilun Sarastro, Don Carlosin Filip sekä Boris Godunovin nimiosa. Eräät kriitikot kutsuivat häntä jopa epiteetillä "vuosisadan Boris".
Paavo Ruotsalaisen roolin Viimeiset kiusaukset -oopperaan säveltäjä Joonas Kokkonen kirjoitti juuri Talvelaa varten. Oopperan lisäksi Martti Talvela teki merkittävän uran lied-laulun saralla. Franz Schubertin laulusarja Winterreise oli hänelle erityisen tärkeä, ja se oli hänen lukuisien lied-konserttiensa keskeisintä ohjelmistoa.
Talvela oli monen muun suomalaisen laulajan tapaan taustaltaan kansakoulunopettaja. Hänen kansainvälinen uransa alkoi Tukholmasta, jossa hän opiskeli. Sieltä hän pääsi Bayreuthin Wagner-juhlille Saksaan 1960-luvulla. Ammattilaulajana hän työskenteli ensimmäiseksi Deutsche Operissa Berliinissä. Myöhemmin hän esiintyi monissa maailman merkittävimmissä oopperataloissa, kuten Wienin valtionoopperassa, Milanon La Scalassa ja New Yorkin Metropolitanissa.
Suomalaisen oopperataiteen puolesta Martti Talvela teki työtä etenkin Savonlinnan oopperajuhlien johdossa 1972–79. Filosofian tohtori Pentti Savolainen on tutkinut Savonlinnan oopperajuhlia ja korostanut juuri Talvelan merkitystä.lähde tarkemmin? Talvelasta kaavailtiin Kansallisoopperan pääjohtajaa uuden oopperatalon alkuvaiheen vauhdittamiseksi, mutta hän kuoli sitä ennen. Talvela kuoli 54-vuotiaana sydänkohtaukseen tyttärensä häissä kotonaan Juvan Inkilänhovissa. Hänet on haudattu Juvan vanhalle hautausmaalle.
Musiikin lisäksi Martti Talvela oli kiinnostunut luonnonmukaisesta maanviljelystä ja lammastaloudesta, joita hän harjoitti kotitilallaan. Nuorena hän nyrkkeili SM-tasolla.
Martti Talvela sai Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinnon vuonna 1979.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Äänitteitä
[muokkaa] Oopperalevytyksiä
- Wagner: Tristan ja Isolde (vuoden 1966 Karl Böhmin levytys) – Talvelan osuus on vain noin 10 minuuttia, mutta levytys on kaiketi teoksen tunnetuin
- Beethoven: Fidelio (vuoden 1969 levytys)
- Musorgski: Boris Godunov (1976)
[muokkaa] Muuta
- Martti Talvela – Visions (Fuga)
- A Tribute to Martti Talvela (Ondine)
- Joseph Haydn: Vuodenajat, Karl Böhm
- Gustav Mahler: 8. sinfonia, Georg Solti (1971)
- Franz Schubert: Winterreise, Ralf Gothóni (YLE–Classica)
[muokkaa] Videot
- Oopperaa ja lampaanpolskaa [Videotallenne]: ohjelma oopperalaulaja Martti Talvelasta vuodelta 1987 (Yleisradio, 1991)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Martti Talvelan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
- Hannu-Ilari Lampila: Talvela, Martti (1935–1989) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 1.2.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- YLE Elävä arkisto: Oopperan tummaääninen tulkki Martti Talvela
- YLE Elävä arkisto: Martti Talvela: Viimeiset kiusaukset
[muokkaa] Kirjallisuus
- Seppo Heikinheimo: Martti Talvela: Jättiläisen muotokuva (Otava, 1978)
- Annukka Talvela: Aina on polku eessä (Ajatus, 1999)
- Annukka Talvela: Maailma on kovin suuri (Ajatus, 2000)
- Pekka Hako: Unohtumaton Martti Talvela (Ajatus, 2004)
- Pentti Savolainen: Martti Talvela: elämän valoja ja varjoja (WSOY, 2007)
