Martti Siirala
Wikipedia
Martti Olavi Siirala (s. 24. marraskuuta 1922 Liperi) on suomalainen psykoterapeutti, lääketieteen ja kirurgian tohtori sekä psykiatrian dosentti.[1] Filosofisessa katsannossaan hän on hyödyntänyt fenomenologiaa.[2] Erityisiä vaikutteita hän on omaksunut muun muassa antropologiseksi lääketieteeksi ja daseinanalyysiksi kutsutuista tutkimushaarhoista.
Elämäntyönsä Siirala on tehnyt erityisesti skitsofreniapotilaiden psykoterapian alalla. Hän on opiskellut mm. Sveitsissä Gaedano Benedettin johdatuksella yhdessä Allan Johanssonin ja Kauko Kailan kanssa. Tässä työssä hän on paitsi sitoutunut jakamaan suurimpaan inhimilliseen ahdinkoon ajautuneiden ihmisten kantamaa taakkaa, myös kehittänyt oman, mielen ja yhteiskunnallisen sairauden suhteita tarkastelevan filosofis-sosiologisen teoriamallin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Sosiaalipatologia
Siiralan edustamaa näkemystä on kutsuttu sosiaalipatologiaksi. Tämän mukaan ihminen on aina yhteisönsä osa. Sairaus sen sijaan syntyy tämän yhteisön ulkopuolelle ajautumisesta, sijoiltaan-joutumisesta. Tämä taas heijastelee laajempia inhimillisen kanssakäymisen vaikeuksia ja ongelmia, sukupolvelta toiselle periytyviä siirtotaakkoja. Nämä korostuvat epätoivosta, puhumatta ja kohtaamatta jäämisestä, kanssakäymisen kroonisista ongelmista, lukkiutuneista traumoista. Toisaalta taakat eivät jakaudu tasaisesti, vaan saattavat langeta esimerkiksi yhden perheen ja tämän sisällä yhden perheenjäsenen kannettavaksi.
Keskeisen tematiikan Siiralan tuotannossa muodostaa myös vastuun käsite. Tuomitseminen ja syyllistäminen on paitsi eräs tapa paeta vastuuta, myös tapa, jolla ihminen saatetaan ajaa psyykkisiin ongelmiin. Tämän vastakohtana olisi tarpeen ottaa vastuu, toisin sanoen ottaa kannettavaksi sellaisiakin ongelmia, jotka eivät suoranaisesti itselle kuulun. Näin vaikkapa mielisairaita hoitava psykiatri on tavallaan sijaiskohtaaja, sairastuneen perheelle ja laajemminkin koko yhteiskunnalle kuuluvan vastuun kantaja. Toisaalta Siirala on esittänyt myös toiveita ei-professionaalin, lähinnä vapaaehtoistoimintaan perustuvan maallikkojen riveistä kumpuavan vastuunkannon heräämisestä.
Siiralan ajattelu on saanut osakseen sekä vastustusta että vaikenemista. Psykiatriassa valtavirrasta poikkeavaa ajattelijaa ei oteta helposti vakavasti. Osaltaan tätä torjuntaa on saattanut provosoida myös Siiralan ärhäkkä asenne, joka tuo jossain määrin mieleen anti-psykiarian edustajana tunnetun R. D. Laingin. Siiralan suomenkielinen päätyö Peruskatsomustemme merkityksestä lääketieteessä onkin julkaistu englanniksi juuri Laingin toimittamassa kirjasarjassa. Toisin kuin Laing, Siirala pitää kuitenkin mielisairautta todellisena sairautena, olkoonkin että johtaa sen alkuperän pikemminkin sosiaalisista ja antropologista tekijöistä kuin esimerkiksi omalakisista biologisista prosesseista käsin.
[muokkaa] Yhteiskunnalliset ajatukset
Siirana epistemologia eli tieto-oppi liittyy kiinteästi hänen sosiaalipatologiseen ajatteluunsa. Siiralan mukaan todellisuus on pohjimmiltaan arvoitus, siis kartoittamaton ja tuntematon. Suurin virhe, minkä ihminen voi tehdä, on tuudittautu todellisuuden omistamisen harhaan - uskoon siitä, että asiat tiedetään jo. Tämän kaltainen väärä varmuus estää edelleenkin uuden omaksumisen liikkeen. Esimerkiksi psykiatrian alalla tämä voi näkyä biologispohjaiseen tietoon perustuvina hallintayrityksinä, joka kuitenkin hukkaa kokonaan potilaan kohtaamisen mahdollisuuden.
Yhteiskunnallisella tasolla Siirala on nähnyt tarpeeksi sekä tämän jo-tietämisen varaan rakentuvien asenteiden horjuttamisen että toisaalta lukkiutuneiden, käsittelemättä jääneiden kansallisten traumojen käsittelyn. Erityisesti suomesta kirjoittaessaan Siirala on korostanut suomalaiskansallisen patologian alkuperää ensin Ruotsin, sitten Venäjän alaisuudessa. Tämä on johtanut Suomelle tyypilliseen sairausmuotoon, omien oikeuksien luovuttamiseen realistisesti katsottujen, jo edeltä käsin todeksi tiedettyjen kansainvälisten valtasuhteiden edessä. Suomi voi joko odottaa ja antaa asioiden tapahtua tai tarttua nykyhetkestä avautuviin mahdollisuuksiin.
Siirala on yksi Tarton rauha-liikkeen (vuodesta 1995 rekisteröity yhdistys) yksi perustajista vuonna 1990 ja sen puheenjohtaja alusta saakka.[3] Liikkeen ajatuksena on ollut palauttaa Tarton rauhassa määritellyt rajat takaisin. Siirana ajatuksena ei ole ollut yksin käsitellä asian herättämiä tunteita vaan todella vaatia Karjalaa takaisin. Kansallista itsetuntoa ei saada jaloilleen yksin käsittelemällä kansallisten vääryyksien herättämiä tunteita vaan vaatimalla niiden oikaisemista.
[muokkaa] Teoksia
- Peruskatsomustemme merkityksestä lääketieteessä Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 1966 Supplementti II A.
- From transfer to transference: seven essays on the human predicament (toim. Oiva Ketonen, johdanto Murray Cox, 1983)
- Syvissä raiteissa: kansallisen itsetunnon matka (1991, yhdessä Sirpa Kulosen kanssa)
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Forsius, Arno: Martti Johannes Siirala (1889–1948) – suomalaisen terveydenhuollon kehittäjä
- ↑ Suomalaisen filosofian kronikka. niin&näin.
- ↑ Siirala, Martti: Kommentteja vaaligallupin ei-vastauksiin
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Uurtimo, Yrjö: On puhuttava siitä, mistä vaikenemme: Martti Siiralan ajatuksia elämästä (2000)
- Ketonen, Oiva: "Sijaisvastuu ja sairastaminen sijaisena - Martti Siirala". Teoksessa P. Siltala et al (toim): Psykoterapia 1. (1981)
