Martti Eklund
| Martti Eklund | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. tammikuuta 1889 Helsinki |
| Kuollut | 24. heinäkuuta 1968 Espoo |
| Ammatti | asianajaja, pormestari |
Martti Albin Eklund (3. tammikuuta 1889 Helsinki – 24. heinäkuuta 1968 Espoo) oli suomalainen varatuomari, joka toimi Mikkelin pormestarina vuosina 1921–1925. Hänellä oli merkittävä rooli Suomen sisällissodan aikana Etelä-Savossa käydyissä taisteluissa.
Nuoruus ja Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Opiskellessaan Helsingin reaalilyseossa Eklund osallistui ensimmäisen sortokauden aikana salamurhia ja attentaatteja suorittaneen Verikoirat-salaseuran toimintaan. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1906, suoritti oikeustutkinnon 1910 ja sai varatuomarin arvon 1913. Hän työskenteli asianajajana Kouvolassa vuosina 1910–1918. Eklund oli mukana jääkäriliikkeessä ja vieraili muun muassa vuonna 1916 jääkärien lähettiläänä Siperiassa karkotettuna olleen P. E. Svinhufvudin luona. Vuonna 1917 Eklund organisoi suojeluskuntia Kaakkois-Suomen alueella ja perusti muun muassa Kouvolan suojeluskunnan. Hän oli Kouvolan taajaväkisen yhdyskunnan järjestysmiehenä vuosina 1917–1918.
Eklund teki jo ennen sisällissodan alkua tammikuussa 1918 tiedustelu- ja partioretkiä lähimpien miestensä kanssa. Retkien aikana etsittiin aseita ja yritettiin kaapata punaisten asekuljetuksia muun muassa Taavetissa ja Myllykoskella. Sodan alettua Eklund siirtyi pienen suojeluskuntalaisjoukon kanssa Mikkeliin ja kävi ensitöikseen räjäyttämässä Valkealassa sijainneen Torasjoen rautatiesillan sekä vaurioitti Hillosensalmen rautatiesiltaa niin, että punaisten hyökkäys Etelä-Savoon viivästyi ja alue jäi valkoisten haltuun. Eklund osallistui sisällissodan ensipäivinä taisteluihin Mäntyharjun rintamalla ja Pieksämäen suunnalla. Hänen johtamansa 50–60 miehen joukko varmisti sodan alkuvaiheissa rakenteilla olleen Jyväskylän–Pieksämäen yhdysradan jäämisen valkoisten hallintaan. Haltuunotto onnistui ilman vastarintaa.
Eklund nimitettiin Mikkelin 1. komppanian päälliköksi ja hän johti sitä Mäntyharjun valtauksessa sekä Heinolan ja Mouhun taisteluissa. Tämän jälkeen Eklundin komppania oli puolustusasemissa Sysmän rintamalla Kalkkisten seudulla aina huhtikuun puoliväliin saakka, jolloin punaiset lähtivät vetäytymään alueelta. Eklund oli jonkin aikaa Päijänteen–Onalinsalmen rintamalohkon komentajana ja johti pataljoonan vahvuista osastoa valkoisten edetessä Kalkkisista Vierumäelle. Sodan lopulla hänet siirrettiin Etelä-Savon rykmentin esikuntaan.
Eklund saapui toukokuun alussa 1918 Kouvolaan ja hänet nimitettiin kaupungin komendantiksi. Hän oli mukana vangiksi joutuneiden punaisten, muun muassa asemakomissaari Aleksanteri Metsävuoren, teloituksissa. Hän toimi vuonna 1918 myös sotatuomarina. Eklundin sotilasarvona oli viimeksi kapteeni.
Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eklund nimitettiin vuonna 1919 sotaministeriön ylimääräiseksi esittelijäksi. Hän oli Mikkelin pormestarina vuosina 1921–1925. Eklundin pormestarikausi päättyi skandaaliin, kun keväällä 1925 paljastui, että hän oli kavaltanut kaupungin ulosottovaroja noin 600 000 markkaa, joista oli tosin palauttanut 200 000 markkaa kavalluksen peittämiseksi. Eklund vangittiin toukokuussa 1925. Viipurin hovioikeus tuomitsi hänet kesäkuussa viraltapantavaksi, kahden vuoden ja kuuden kuukauden kuritushuonerangaistukseen, korvauksiin sekä 10 päiväsakkoon jatketusta kavalluksesta ja väärennöksestä.
Eklund toimi asianajajana Helsingissä vuosina 1926–1932. Vuonna 1930 erään kuolinpesän uskotuksi mieheksi määrätty Eklund kavalsi pesästä lähes 10 000 markkaa. Vuonna 1932 hän ja hänen yhtiökumppaninsa varatuomari Behr kavalsivat uskottuina miehinä yhdessä Savoy-ravintolan konkurssipesään kertyneet 40 000 markkaa. Helsingin raastuvanoikeus yhdisti vuonna 1935 Eklundin kaksi kavallustuomiota 16 kuukauden vankeusrangaistukseksi, josta vähennettiin hänen jo suorittamansa kuusi kuukautta. Turun hovioikeus vahvisti tuomion helmikuussa 1936. Behr sai kuusi kuukautta vankeutta.
Eklund toimi vuosina 1935–1942 Sota-arkiston ylimääräisenä virkamiehenä kooten tutkimustietoa sisällissodan tapahtumista Etelä-Savossa ja Kymenlaaksossa. Hänen keräämänsä aineisto talletettiin Valtionarkiston Itsenäisyyshistoria-kokoelmaan. Hän myös keräsi Sotamuseoon esineitä Lapista. Vuosina 1943–1945 hän työskenteli arvioimistarkastuslautakunnassa ja vuosina 1946–1949 jälleen asianajajana Helsingissä. Hän asui vanhoilla päivillään Espoossa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pauli Jokinen: Verikoirat ja muita terroristeja sortokauden Helsingissä, s. 17, 220. Into, Helsinki 2021.
- Mirja Turunen: Veripellot: Sisällissodan surmatyöt pohjois-Kymenlaaksossa 1918, s. 43, 49–51, 255, 285. Jyväskylä: Atena Kustannus, 2008. ISBN 978-951-796-525-5.
- Ylioppilasmatrikkeli 1900-1907, nro 30179 Helsingin yliopisto
- 75-vuotiaita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 3.1.1964, HS Aikakone. Viitattu 5.4.2018.
- 70-vuotiaita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 3.1.1959, HS Aikakone. Viitattu 5.4.2018.
- 50 v. (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 3.1.1939, HS Aikakone. Viitattu 5.4.2018.
- Kalle Kallio: Kissoja vai hiiriä? Rautatienrakentajat sisällissodassa, työpaperi. Historiatieteiden valtakunnallinen tohtoriohjelma XV kevätkonferenssi 2013 Tampere 28.5.2013, Eklundin toiminnasta Jyväskylän–Pieksämäen-yhdysradalla
- Asikkalan historiaa: Valkoiset ja punaiset lähtvät omille tahoilleen, s. 28–29
- Suuria kavalluksia Mikkelissä (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 23.5.1925, HS Aikakone. Viitattu 5.4.2018.
- Pormestari M. A. Eklund tuomittu (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 11.6.1925, HS Aikakone. Viitattu 5.4.2018.
- Kavallusta koskeva juttu (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 28.5.1934, HS Aikakone. Viitattu 5.4.2018.
- Kaksi asianajajaa tuomittu kavalluksesta (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 2.2.1935, HS Aikakone. Viitattu 5.4.2018.
- HO:n vahvistama kavallustuomio (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 2.2.1936, HS Aikakone. Viitattu 5.4.2018.
- Martti Albin Eklundin kokoelma Arkistolaitos.