Martinus IV

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paavi Martinus IV.

Martinus IV (n. 12101285), syntymänimeltään Simon de Brie, oli paavina 22. helmikuuta 128129. maaliskuuta 1285.[1] Hän syntyi Ranskassa, sai siellä pappiskoulutuksen ja työskenteli Rouenissa ja Toursissa. De Briestä tuli Ranskan kansleri vuonna 1260 ja seuraavana vuonna kardinaali sekä paavillinen legaatti Ranskassa.

Anjoun Kaarle I sekaantui paavin valintaan vangitsemalla kaksi italialaista kardinaalia, joiden poissaollessa de Brie voitti äänestyksen helposti. Kiitokseksi Martinus nimitti Kaarlen Roomaan senaattoriksi. Hän myös julisti Bysantin keisarin Mikael VIII Palaiologoksen kirkonkiroukseen, koska tämä oli Kaarlen suunnitelmien tiellä. Neljännestä ristiretkestä alkaen Kaarle oli haaveillut valtakunnan laajentamisesta itään.

Vuonna 1282 Kaarle syrjäytettiin Sisiliassa, ja suojelijaa vaille jäänyt Martinus joutui pakenemaan Roomasta. Hän vietti loppuelämänsä Perugiassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jussi Hanska: Kristuksen sijaiset maan päällä? Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-719-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hanska 2005: 321.


Edeltäjä:
Nikolaus III
Luettelo paaveista

Emblem of the Papacy SE.svg

Seuraaja:
Honorius IV
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.