Martinniemi
| Martinniemi | |
|---|---|
 |
|
 Kaupungin kartta, jossa Martinniemi korostettuna. |
|
| Kaupunki | Oulu |
| Suuralue | Haukiputaan suuralue |
| Kaupunginosa nro | 123 |
| Väkiluku | 2 722 [1] 31.12.2022 |
| Työpaikkoja | 279 kpl [2] (31.12.2011) |
| Osa-alueet | Häyrysenniemi, Kurtinhauta, Martinniemi, Putaankylä, Halosenniemi |
Martinniemi on Oulun kaupunginosa Haukiputaan suuralueella Kiiminkijoen suiston pohjoisrannalla.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suurimmillaan taajaväkisen yhdyskunnan asukasluku oli 1960-luvun alussa, jolloin se oli noin 5 000 eli enemmän kuin kolmasosa koko Haukiputaan silloisesta asukasluvusta. Kylässä oli 15 kauppaa, kaksi elokuvateatteria, kolme tanssipaikkaa (Renkaan talo, Työväentalo ja Kerhola), taksiasema, kahviloita, ruokala-ravintoloita, neuvola, hammaslääkäri, kunnanlääkärin vastaanotto, apteekki ja kolme koulua (Pudas, Uusi koulu ja Vanha koulu). Ajoittain toimi myös neljä tanssilavaa (Onganranta, Mustakari, Renkaan talon pihalava ja Työväentalon pihalava).
Martinniemi kuten myös kylään kuuluva Kurtinhauta lienevät saaneet nimensä kylässä 1500-luvun lopulla asuneesta Martti Kurtista.[3]
Martinniemi on pääosin omakotitaloaluetta muutamia rivi- ja kerrostaloja lukuun ottamatta. Martinniemessä oleva Martinniemen koulu peruskorjattiin vuosina 2005–2006. Koulun tiloissa jo vuodesta 1954 lähtien toiminut kirjasto oli lakkauttamisuhan alla, mutta säilytettiin. Sen sijaan neuvola lakkautettiin.
Martinniemeen asutettiin sodan jälkeen entisiä petsamolaisia ja Laatokan karjalaisia. Kylässä oli arkkitehti Ilmari Ahosen suunnittelema Pietarin ja Paavalin sekä Arseni Konevitsalaisen ortodoksinen rukoushuone, joka vihittiin käyttöön vuonna 1962 ja purettiin 2019 syksyllä.[4] Yksi Pohjois-Suomen suurimpia työväentaloja, Martinniemen työväentalo tuhoutui tulipalossa 28. maaliskuuta 2020[5]. Myös kylän kaksi aiempaa työväentaloa tuhoutui tulipaloissa, joiden syttymissyitä ei saatu selvitetyiksi.
Kirjailija Joni Skiftesvik sivuaa monissa kirjoissaan Martinniemeä. Hänen teksteihinsä perustuvia tv-elokuvia on kuvattu Martinniemessä. Skiftesvikin novellin filmatisointi, Martinniemessä kuvattu tv-elokuva "Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja" valittiin vuonna 2003 Pohjoismaiden parhaaksi tv-lyhytelokuvaksi.
Kylään kuuluvassa Kurtinhaudassa on ikivanhoille hiekkadyyneille kasvanut merenrantametsä, jota kyläläisten voimakkaasta vastustuksesta huolimatta talousvaikeuksien kanssa painiskeleva Haukiputaan kunta yritti kahteen otteeseen muuttaa asuntoalueeksi. Paikalliset asukkaat ovat halunneet säilyttää ainutlaatuisen kauniin rantametsän kaikkien yhteisenä virkistysalueena. 1980-luvulla asukkaat ilmaisivat kantansa laajalla kansalaisadressilla ja kaavoitushanke kaatui Haukiputaan kunnanvaltuustossa. Toistamiseen kunta yritti kaavoittaa metsän asuinalueeksi vuosina 2006–2008. Tämäkin hanke kariutui kunnanvaltuustossa asukkaiden kerättyä yli 3 000 nimen kansalaisadressin. Kaavasta jätettiin myös lähes 250 valitusta. Kaavoitushanke ja sitä vastustanut Pro Kurtinhauta -liike saivat laajaa näkyvyyttä jopa valtakunnallisesti.
Martinniemen kyläyhdistys on esittänyt Kurtinhaudan merenrantametsän, viereisen kalasataman ja Mustakarin saaren alueelle vapaa-ajankeskusta.
Rantametsään on rakennettu yli kaksi kilometriä pitkä kulttuuri- ja luontopolku, jossa esitellään paikkakunnan historiaa, alueen luontoa, Kiiminkijokea sekä Joni Skiftesvikin kirjojen ja Jukka Takalon laulujen taustana olevaa seutua ja maisemaa.
Nykyisin Martinniemi elää voimakasta rakentamis- ja kasvukautta. Asukasluku lisääntyy nopeasti. Kylän vuonna 1955 valmistunut noin 200 oppilaan koulu remontoitiin perusteellisesti ja päiväkotia laajennettiin. Uusia asuntoalueita on kaavoitettu muun muassa Vahtolan ja Onganrannan alueille ja rakennustyöt ovat meneillään.
Saha, puuhiomo ja höyryvoimalaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Martinniemen suurin yksittäinen työllistäjä oli vuoteen 1988 asti Martinniemen saha, jonka tuotteita lähti maailmalle sekä satamasta että Martinniemen rataa pitkin. Nykyisin saha-alueella toimii bioenergia-alan toimintaa harjoittava Biomega Oy.
Martinniemen saha perustettiin vuonna 1905, jolloin se toimi Granfeltin sahan nimellä. Myöhemmin omistaja ja nimi vaihtui monia kertoja. Viime vaiheessa suursaha toimi Rauma-Repolan Martinniemen tehtaiden nimellä ja työllisti enimmillään 1 300 henkeä. Lyhyen aikaa ennen sahan lopullista lopettamista sahaajana oli Vapo. Martinniemen tehtaat olivat Haukiputaan kunnan suurin työllistäjä.
- Pääartikkeli: Martinniemen saha
Puutavaran sahauksen lisäksi tehtailla valmistettiin puutaloja vuosina 1940–1960 ja Laitakarissa sijaitsevassa Martinniemen puuhiomossa tehtiin vuosina 1926–1964 paperimassaa ulosvientiin. Puuhiomon yhteydessä toimi tehtaiden höyryvoimala. Sähköä tuotettiin sahaus- ja kuorimojätteitä polttamalla myytäväksi asti. Puuhiomon ja voimalan rakennukset olivat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita 1920-luvun teollisuusrakennuksia ja ne olivat vuosia purkukiellossa. Voimalaitoksen 72 metriä korkea, kauas Perämerelle näkyvä piippu oli paikallinen maamerkki. Kyläläiset toivoivat sen säilyttämistä sahaustoiminnan muistomerkkinä. Rakennusten ja piipun omistaja UPM-Kymmene ei ilmaissut halukkuuttaan minkäänlaisiin suojelutoimiin tai pysyviin muistomerkkeihin. Voimalaitos ja piippu purettiin vuonna 2017.[6]
Jatkosodan aikana Neuvostoliitto yritti pommittaa tehtaita kaksi kertaa, mutta pommit putosivat pääosin tehdasalueen ulkopuolelle Kurtinhaudan eturannalle aiheuttamatta muuta kuin aineellisia vahinkoja.
- Pääartikkeli: Martinniemen puuhiomo
Satama[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Martinniemessä oli laivaliikennettä ja puutavaran ulosvientiä lähes kahdensadan vuoden ajan. Martinniemen lastauspaikkaa, Kiiminkijokisuun ulkopuolella olevaa rediä kuvaa Petter Nymanssonin vuodelta 1784 olevassa kartastossaan Skärgården öster on Bottniska wiken näin: "Siinä on lastauspaikka, jossa erään maalaisen 900–1 000 tynnyriä vetävä kuutto lastaa kuljettaen kolmasti kesässä tervaa ja ruokatavaraa Tukholmaan". Siteeraus Nymanssonin karttatekstistä on mainittu Suomen luotsi- ja majakkalaitoksen historiassa, joka julkaistiin vuonna 1947.
Enimmillään Martinniemessä kävi 1960-luvun alkupuolella lähes 200 laivaa vuodessa. Laivat lastasivat sahatavaraa, jonkin verran myös propseja ja paperimassaa. Martinniemen redin kautta vietiin ulos myös sahatavaraa A. Santaholma Oy:n Jokirannan sahalta. Puutavara kuljetettiin Santaholmalta ja Rauma-Repolasta redillä oleviin laivoihin hinaajien vetämillä proomuilla. Redilastauksen päätyttyä vientitoimintaa oli vielä Rauma-Repolan tehtaiden omassa satamassa, joka avattiin vuonna 1970. Satama oli yksi Perämeren merkittävimmistä puutavaran vientisatamista 1970-luvulla.
Paperitehdassuunnitelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kajaani Oy suunnitteli yhdessä Rauma-Repolan kanssa paperitehtaan rakentamista Martinniemeen tai Laitakariin 1960-luvun alussa. Kajaani todettiin kuitenkin paremmaksi vaihtoehdoksi.
Laivaveistämö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Martinniemen ensimmäinen teollinen yritys oli nykyisen Kurtinhaudan kalasataman tienoilla sijainnut oululaisen Carl Fredrik Engmanin omistama laivaveistämö, joka sai toimilupansa vuonna 1782. Veistämö rakensi jopa valtameriliikenteen purjelaivoja. Nelimastoinen fregatti Superbe rakennettiin vuonna 1814 Haukiputaan Kurtinhaudalla. Carl Magnus Engman oli 1800-luvun alussa Oulun suurin laivanvarustaja. Superbe oli kolmimastoinen tasasaumainen puufregatti, jonka kantokyky oli 203 lästiä. Aluksessa ei koskaan käytetty konevoimaa. Alus oli varustettu rakennusvaiheessa Suomen sodan jälkeisen epävakaan ajan takia rannikoiden puolustamista varten neljällä kanuunalla. Aluksella kuljetettiin muun muassa malmia. Aluksen kapteeneina on mainittu muun muassa viipurilainen Ohlsen vuonna 1835 ja viipurilainen Widgren vuosina 1834–1845. Aluksessa olivat osakkaina Carl M. Engman ja Carl E. Junnelius. Alus myytiin Kokkolaan vuonna 1822. Myöhemmin laivatelakan paikkeilla sijaitsi Rauma-Repolan omistama proomutelakka.
Tunnettuja martinniemeläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- laulaja Lea Laven
- europarlamentaarikko Samuli Pohjamo
- kirjailija Joni Skiftesvik
- painin maailmanmestari Eero Tapio
- urheilukirjailija Matti Hannus
- laulaja-lauluntekijä Jukka Takalo, joka on levyttänyt muun muassa Martinniemi -singlen
- kansanedustaja Hjalmar Lindqvist
- kansanedustaja-ministeri Yrjö Murto
- rikosjuristi, kirjailija Kari Eriksson
- muusikko, kuva- ja sarjakuvataitelija Jyrki Mäki (J. A. Mäki).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Virtanen, Sakari: Puusta elävä. Kajaani Oy:n vaiheita vuodesta 1946. Kajaani Oy 1907–1982. Toinen osa. Helsinki 1985. (75-vuotisjuhlajulkaisu).
- Joni Skiftesvik: Lapsuuteni Martinniemi; artikkeli Haukipudas-kirjassa 1986, kustantaja Haukiputaan kunta.
- Joni Skiftesvik: Finlandia City, WSOY 208
- T. A. Könönen: Martinniemen saha 75 vuotta, 1981.
- Raili Rytkönen: Suur-Iin historia I–II.
- Haukiputaan päristin, Haukipudas-seura 50 vuotta.
- Muistelmia ja tarinoita Haukiputaalta, Haukipudas-seura 2008.
- Muistojen saha, A. Santaholma Oy Jokirannan saha 1915–1968.
- Pentti Utriainen: Kotikyläni Martinniemi – elämää piipun juurella, kustantaja Pentti Utriainen 2010.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Oulun kaupungin ikäluokkatilasto kaupunginosittain 31.12.2022 (pdf) 2022. Oulu: Oulun kaupunki. Viitattu 20.4.2023.
- ↑ Oulun kaupungin tilastollinen vuosikirja 2013, s. 48. Oulu: Oulun kaupunki, 2014. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 9.10.2014).
- ↑ Ervasti-Julku, Liisa ja Asunmaa, Martti: ”Haukiputaan historiaa ja nykypäivää”, Haukipudas, s. 18. Jyväskylä: Gummerus Oy, 1986. ISBN 951-99724-4-7.
- ↑ Holma, Timo: ”Haukiputaan kirkot ja niiden maalaukset”, Haukipudas, s. 96. Jyväskylä: Gummerus, 1986. ISBN 951-99724-4-7.
- ↑ Inka Haukka, Työväentalo paloi yöllä Oulussa, Yle.fi, uutiset 29.3.2020, viitattu 29.3.2020
- ↑ Kärjä, Anu-Maija: Martinniemen maamerkki katoaa – historiallinen piippu murenee tiili tiileltä Kaleva Oy. 22.11.2017. Viitattu 22.11.2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Martinniemi Wikimedia Commonsissa
