Martin Luther King, Jr.

Wikipedia
Ohjattu sivulta Martin Luther King Jr
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Martin Luther King, Jr. Nobelin rauhanpalkinto
Martin Luther King, Jr. vuonna 1964.
Martin Luther King, Jr. vuonna 1964.
Syntynyt 15. tammikuuta 1929
Atlanta, Georgia, Yhdysvallat
Kuollut 4. huhtikuuta 1968 (39 vuotta)
Memphis, Tennessee, Yhdysvallat
Ammatti pastori
Puoliso Coretta Scott King
Allekirjoitus [[Kuva:Martin Luther King Jr Signature2.svg|128px]]

Martin Luther King, Jr. (15. tammikuuta 1929 Atlanta, Georgia4. huhtikuuta 1968 Memphis, Tennessee) oli baptistipastori ja ihmisoikeusaktivisti. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1964.[1]

Martin Luther King oli Yhdysvaltain kansalaisoikeusliikkeen keskeisiä hahmoja, joka 1950- ja 1960-luvulla ajoi erityisesti etelävaltioiden mustien kansalaisoikeuksien tunnustamista. Hän oli väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden järkkymätön kannattaja ja onkin Mahatma Gandhin ohella väkivallattoman vastarinnan filosofian tärkeimpiä kehittäjiä. Kingin syntymän kunniaksi vuoden kolmas maanantai, Martin Luther King Day, on Yhdysvalloissa yleinen vapaapäivä. Asetuksen hyväksyi presidentti Ronald Reagan 1986.[2]

Perhe-elämä ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martin Luther Jr. ja Coretta Scott King 1964

King syntyi Atlantassa, Georgian osavaltiossa Michael King junior -nimisenä. Hänen vanhempansa olivat Martin Luther King Sr. (alk. Michael King) ja Alberta Williams King. Hänen isänsä oli myös pastori, joka muutti oman ja poikansa nimet Martti Lutherin kunniaksi vuonna 1934. King valmistui 1948 Morehouse Collegesta sosiologian kandidaatiksi. Vuonna 1951 hän valmistui teologian kandidaatiksi Crozerin teologisesta oppilaitoksesta (Crozer Theological Seminary). Martin Luther King, Sr. nimitti 1954 Kingin Dexter Avenuen baptistikirkon pastoriksi Montgomeryssä, Alabamassa. Teologian tohtoriksi King valmistui kesäkuun 5. päivä 1955 Bostonin yliopistosta.[3]

King avioitui 1953 Coretta Scottin kanssa Marionissa, Alabamassa. King ja Scott saivat neljä lasta:[4]

Kansalaisoikeustoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

King johti vuoden 1955 Montgomeryn bussiboikottia, joka sai alkunsa, kun Rosa Parks kieltäytyi luovuttamasta paikkaansa valkoihoiselle miehelle ja rikkoi näin Jim Crow -lakia. Boikotti kesti 381 päivää, ja tilanne kiristyi niin, että Kingin Montgomeryn asunnon kuistille jopa heitettiin pommi. 13. marraskuuta 1956 Yhdysvaltain korkein oikeus totesi päätöksessään, että rotuerottelu busseissa oli Yhdysvaltain perustuslain vastaista.[5]

King pitämässä kuuluisaa ”I Have a Dream” -puhettaan Lincolnin muistomerkillä 1963.

Kampanjan jälkeen King perusti 1957 Southern Christian Leadership Conferencen (SCLC), jota hän johti kuolemaansa saakka. King sovelsi vaalimaansa väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden filosofiaa SCLC:n järjestämissä protesteissa. King päätteli, että järjestäytynyt, väkivallaton kansalaistottelemattomuus eteläistä rotuerottelua vastaan keräisi julkisuutta mustien tasa-arvon ja äänioikeuden tavoitteluun.[6] Eteläisten mustien puutteesta ja nöyryytyksestä, rotuerottelusta ja kansalaisoikeusaktivistien ahdistelusta tehdyt lehti- ja televisiojutut keräsivätkin yleistä ymmärrystä ja sympatiaa, ja kansalaisliikkeestä tuli 1960-luvun alun merkittävin poliittinen liike.[7]

Vuonna 1961 kansalaisoikeudet olivat näkyvimmin esillä Georgian Albanyssä. Jotkut paikallisista kutsuivat Kingin mukaan, hän johti yhtä mielenosoitusmarssia ja joutui pidätetyksi. Toiset pahastuivat, sillä toiminnan johto haluttiin pitää paikallisissa käsissä.[8] Kingin osallistuminen veti kansallisen lehdistön huomiota Albanyyn, ja lisää mustia liittyi kansalaisoikeusliikkeeseen. Kaupunki tarjosi sopimusta: jos King lähtisi, protestoijat vapautettaisiin vankilasta. King lähti, mutta protestit ja pidätykset jatkuivat. Lehdistö piti Albanyä Kingin suurimpana epäonnistumisena. King itse sanoi, että virhe oli siinä että vastustettiin rotuerottua yleensä eikä sen yksilöityjä ilmentymiä.[9]

Vuoden 1963 keväällä King pääsi jälleen otsikoihin osallistuessaan kansalaisoikeusliikkeen toimintaan Alabaman Birminghamissa. Protestit alkoivat näyttävästi mutta ilman väkivaltaa: mustat yrittivät ostaa lounasta vain valkoisille varatuista ruokapaikoista kaupungin keskustassa. He istuivat odottamaan ja jonot pysähtyivät. Lisäksi järjestettiin mielenosoitusmarsseja. Monia mielenosoittajia pidätettiin, heidän joukossaan Martin Luther King Jr. King joutui eristysselliin ja kirjoitti siellä kirjeen Letter from Birmingham Jail, joka levisi hänen kannattajiensa keskuuteen ja julkaistiin myöhemmin. Hänen vaimonsa ei saanut puhua miehelleen ja otti yhteyttä oikeusministeri Robert Kennedyyn. FBI puuttui tapahtumien kulkuun. Toukokuun alussa mielenosoituksiin liittyi tuhansia mustia koululaisia. Ku Klux Klan järjesti vastamielenosoituksia. Toukokuun puolivälissä mellakat muuttuivat väkivaltaisiksi, ja presidentti Kennedy lähetti kaupunkiin kolmetuhatta sotilasta rauhoittamaan tilannetta.[10]

Birminghamin kaupungin edustajat lupasivat kieltää rotuerottelun kaupungin toiminnoissa ja tukea mustien työllistymistä kantakaupungissa. Alabaman kuvernööri George Wallace ilmoitti, että sopimuksen tekijöillä ei ollut siihen valtuuksia. Ku Klux Klan iski hotelliin, jossa King asui, mutta tämä oli jo ehtinyt lähteä kaupungista.[11]

Elokuussa vuonna 1963 King piti kuuluisan ”I Have a Dream” -puheensa Lincolnin muistomerkillä Washingtonissa järjestetyn mielenosoitusmarssin osallistujille.[12] Paljolti Kingin järjestämien marssien ansiosta Yhdysvaltain lakiin lisättiin kansalaisoikeuslaki (Civil Rights Act of 1964) 1964 ja äänioikeuslaki (Voting Rights Act) 1965.[3]

Muu poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

King alkoi elämänsä myöhäisemmissä vaiheissa ottaa kantaa myös muihinkin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Hän asettui 4. huhtikuuta 1967 ensimmäistä kertaa vastustamaan julkisesti Vietnamin sotaa ”Beyond Vietnam” -puheensa New Yorkin Riverside kirkossa.[13] Puheessa hän kritisoi rajusti Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa ja kutsui Yhdysvaltoja muun muassa ”maailman suurimmaksi väkivallan lietsojaksi”, mikä herätti paljon paheksuntaa ja kritiikkiä.[14]

King keskittyi viimeisenä elinvuotenaan entistä enemmän köyhyyteen ja tuloeroihin. Hänet on määritelty sosiaalietiikkansa osalta demokraattiseksi sosialistiksi.[15] Hän oli mukana suunnittelemassa SCLC:n ”Köyhien Kampanjaa”, mutta kuoli ennen kampanjan toteuttamista.[16]

Murha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martin Luther King, Jr lehdistötilaisuudessa vuonna 1964

King murhattiin ampumalla päähän 4. huhtikuuta 1968 motelli Lorrainen parvekkeelle Memphisissä, Tennesseessä.[5] Teosta epäilty pikkurikollinen James Earl Ray pidätettiin Lontoossa kolme kuukautta myöhemmin. Ray tunnusti syyllisyytensä ja tuomittiin 99 vuodeksi vankilaan. Myöhemmin Ray peruutti tunnustuksensa ja yritti koko loppuelämänsä saada tuomionsa oikeuden käsiteltäväksi. Ray kuoli vankilassa 70-vuotiaana 23. huhtikuuta 1998.[3] Vuonna 1997 Dexter King tapasi Rayn ja todistusaineiston nähtyään vakuuttui Rayn syyttömyydestä ja tuki hänen pyrkimyksiään saada tuomio oikeuden käsiteltäväksi.[3]

Loyd Jowers, motelli Lorrainen lähellä sijainneen ravintola Jim’s Grillin pitäjä, väitti olleensa osallinen Kingin murhan suunnitelleessa salaliitossa ja vastaanottaneensa 100 000 dollaria murhan järjestelyistä, tosin tietämättä, että tarkoituksena oli murhata King. Kingin perhe nosti Jowersia ja muita tuntemattomia salaliittolaisia vastaan kuolemantuottamuskanteen Memphisin siviilioikeudessa. Päätöksessään valamiehistö totesi Jowersin syylliseksi ja katsoi, että taustalla on myös laajempi salaliitto.[17]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Nobel Prize in Peace 1964 Nobelprize.org - The Official Website of the Nobel. Viitattu 13.7.2012. (englanniksi)
  2. Frances Romero: Martin Luther King Jr. Day TIME. Viitattu 16.7.2012.
  3. a b c d Martin Luther King, Jr. Encyclopedia Britannica. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  4. Dr Martin Luther King Family Dr. Martin Luther King.net. Viitattu 16.7.2012.
  5. a b Biography Nobelprize.org - The Official Website of the Nobel. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  6. Martin Luther King and the civil rights movement Heroes and villains. National Archives. Viitattu 16.7.2012.
  7. Kenneth T Walsh: Gains in the 1960s Made Obama's Election Possible US News. Viitattu 16.7.2012.
  8. Albany 1961 Civil Rights in America. History Learning Site. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
  9. Albany Movement Martin Luther King Jr. and the global freedom struggle. King Research and Education Institute. Viitattu 22.7.2012.
  10. Martin Luther King in '63: Birmingham's Civil Rights Movement Terry Marshall. Viitattu 22.7.2012.
  11. Project "C" in Birmingham Eyes on the prize - America's civil rights movement 1954-1985. PBS. Viitattu 22.7.2012.
  12. Martin Luther King's Speech: 'I Have a Dream' - The Full Text ABC. Viitattu 22.7.2012.
  13. Beyond Vietnam -- A Time to Break Silence American Rhetoric. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  14. Beyond Vietnam / A Time to Break Silence Martin Luther King Jr. Online. Viitattu 15.7.2012.
  15. Douglas Sturm: Martin Luther King, Jr., as Democratic Socialist The Journal of Religious Ethics. 1990. Viitattu 15.7.2012.
  16. Poor People's Campaign 1968 PBS. Viitattu 15.7.2012.
  17. Civil Case: King Family versus Jowers King Center. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]