Marsilius Padovalainen

Marsilius Padovalaista esittävä tuntemattoman tekijän piirros vuodelta 1319.

Marsilius Padovalainen (noin 1275, Padova – noin 1342) oli italialainen oppinut, joka oli koulutukseltaan lääkäri, mutta harjoitti useita muitakin aloja. Vuonna 1313 hän toimi kirkkoherrana Pariisin yliopistossa. Hän oli tärkeä poliittinen hahmo 1300-luvulla.

Defensor pacis

Parhaiten hänet tunnetaan teoksesta Defensor pacis (Rauhan puolustaja) vuodelta 1324, jossa hän puolusti kansansuvereniteettiperiaatetta ja sekulaarista valtiota. Katolisesta kirkosta Marsilius kirjoitti, että se on kokonaan hengellinen instituutio, eikä sille kuulunut maallinen valta tai omaisuus. Hänen mielestään paavilla ei ollut jumalallisia valtuuksia tehtäväänsä, vaan paavi oli vain papiston valitsema johtaja, ja ylin valta kirkossa kuului kirkolliskokoukselle.

Teos ilmestyi kontekstissa, jossa pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta taisteli vallasta paaviuden kanssa. Vallasta taistelivat erityisesti paavi Johannes XXII ja Ludvig IV Baijerilainen. Marsilius puolusti kantaa, jonka mukaan keisarikunta on kirkon vallasta itsenäinen ja suvereeni instituutio omalla alueellaan. Se huolehtii oikeudenkäytöstä ja rauhasta ja antaa siten kansalaisille mahdollisuuden turvattuun elämään. Hän oli kuitenkin roomalaiseen oikeuteen ja renessanssikaupunkien itsehallintoon vedoten sitä mieltä, että kirkko ja valtio ovat yhtä, mutta ne yhdistyvät eri tavalla, kuin paavi asian esitti. Marsilius tarkoitti sitä, että kirkko ja valtio vaikuttavat yhdessä kansan parhaaksi, ja siinä tehtävässä kirkolle on annettava täysi vapaus ja valta. Marsiliuksen ajatus valtionkirkosta oli omana aikanaan liian radikaali, mutta se osoitti, kuinka vakavalla tavalla paavin käsitys omasta asemastaan oli asetettu kyseenalaiseksi. Paavi Johannes XXII tuomitsi Marsilius Padovalaisen kerettiläiseksi Defensor pacis -teoksen julkaisemisen jälkeen.