Marsalkka Mannerheimille myönnetyt kunnianosoitukset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Presidentti, Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimille myönnetyt kunnianosoitukset ovat eri maiden ritarikuntien suurristeistä muistomerkkeihin ja lippujuhlapäiviin.

Arvonimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mannerheim sai sotamarsalkan arvon sisällissodan päättymisen 15-vuotisjuhlan yhteydessä 15. toukokuuta 1933.

Lähinnä talvisodan suomalaisjoukkojen johtamisen ansioista puolustusvoimain komentajana ja ylipäällikkönä toimineen Mannerheimin 75-vuotislahjaksi vuonna 1942 hänelle luotiin Georg von Wendtin ehdotuksesta uusi ainutlaatuinen Suomen marsalkan arvonimi. "Loistavat sotilaalliset tekonne asettavat Teidät kunniapaikalle historiamme suurimpana sotilaana", hallituksen esityksessä todettiin. Esikuvana arvolle olivat ulkomaisten suurvaltojen suurille sotapäälliköilleen myöntämät ainutlaatuiset arvonimet, kuten natsi-Saksassa kesällä 1940 sotamarsalkka Hermann Göringille annettu valtakunnanmarsalkan arvo. [1]

Lippujuhlapäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusvoimain lippujuhlan päivä on 4. kesäkuuta. Se on virallinen liputuspäivä. Päivää on vietetty nykyisellä paikallaan vuodesta 1942 alkaen. Vuosina 1919-1939 juhlaa vietettiin nimellä sotaväen lippujuhlan päivä 16. toukokuuta muistaen hallitukselle uskollisten Suomen tasavallan joukkojen, valkoisten voittoa punaisista sisällissodassa 1918. Kahtiajaosta muistuttava päivä haluttiin siirtää talvisodan jälkeen toukokuun kolmanneksi sunnuntaiksi kunnioittamaan sisällissodassa ja talvisodassa kaikkien henkensä antaneiden suomalaisten muistoa, jolloin alkoi kaatuneiden muistopäivän vietto. Jatkosodan aikana ylipäällikkö Mannerheimin täyttäessä 75 vuotta hänen syntymäpäiväänsä 4.6. vietettiin aluksi nimellä Suomen marsalkan syntymäpäivä, mutta varsin pian nimeksi vakiintui puolustusvoimain lippujuhlan päivä.[2]

Kunniamerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnialegioonan suurristi

Mannerheim lienee eniten kunniamerkkejä saanut suomalainen. Hän on saanut lukuisia korkea-arvoisia ulkomaalaisia kunniamerkkejä ja mm. suomalaisista ritarikunnista viisi suurristia, joista kaksi jalokivien ja miekkojen kera, sekä muita erityisen harvinaisia suomalaisia kunniamerkkejä: 1. luokan Mannerheim-risti (myönnetty vain kahdesti, Mannerheimille ja jalkaväenkenraali Erik Heinrichsille) ja 1. luokan Vapaudenmitali ruusukenauhoin (myönnetty vain kerran, Mannerheimille).

Ainakin seuraavat ulkomaiset ritarikunnat myönsivät Mannerheimille suurristejä: Ruotsin Kuninkaallinen Miekkaritarikunta Suurristin Komentaja (1918) ja 1. luokan Suurristin Ritari (1942), Brittiläisen imperiumin ritarikunta (1938), Ranskan Kunnialegioona (1939), Saksan Kotkan ritarikunta (1939), Romanian Mikael Rohkean sotilasritarikunta (1941), Unkarin Ansioritarikunta (1942), Japanin Nousevan Auringon ritarikunta (1942), Kroatian Kuningas Zvonimirin Kruunuritarikunta (1942). Marsalkka oli myös seuraavien arvostettujen yksiluokkaisten ulkomaisten ritarikuntien jäsen: Ruotsin Serafim-ritarikunta (1919) ja Tanskan Elefanttiritarikunta (1919).

Rautaristin Ritariristin hän sai 1942 ja uudestaan tammenlehvien kera 1944. Sen kävi tuomassa kenraalisotamarsalkka Wilhelm Keitel, jonka vierailun päätarkoitus oli taivutella Mannerheim pitämään Suomi edelleen mukana sodassa - tosin tältä osin vierailu jäi vaille tarkoitustaan.

Muistomerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mannerheimin hauta Hietaniemessä

Mannerheimille on pystytetty ratsastajapatsaat Helsinkiin ja Lahteen. Helsingin patsas rahoitettiin suuren kansalaiskeräyksen tuotolla ja sen veistäjästä järjestettiin kilpailu, jonka voitti professori Aimo Tukiainen. Hänen veistämänsä Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas paljastettiin 4. kesäkuuta 1960 Mannerheimintien varrella, paikalla jossa valkoisen armeijansa kärjessä ratsastanut Mannerheim oli lausuttu tervetulleeksi Helsinkiin vuonna 1918. Lahtelainen kuvanveistäjä Veikko Leppänen oli saanut kilpailussa kunniamaininnan, ja Lahdessa perustettiin oma patsastoimikunta, joka keräsi varat veistoksen pystyttämiseksi kaupunkiin. Leppäsen veistämä Mannerheimin ratsastajapatsas paljastettiin joulukuussa 1959 Lahden asema-aukiolla. Lahden varuskunnassa Hennalan kasarmialueella on myös Mannerheimin rintakuvapatsas.

Tampereella on kiistelty, usein töhrimisen kohteeksi joutunut Mannerheimin patsas. Evert Porilan 1939 veistämä ja vapaussotureita edustaneen Tampereen seudun Rintamamiesyhdistyksen tilaama patsas oli tarkoitus pystyttää Tammerkosken rannalle, mutta kaupunginvaltuusto kielsi tämän, koska Mannerheim oli kuvattu vuoden 1918 aikaisessa sotilasasussaan. Viivytyksien jälkeen veistos paljastettiin 4. kesäkuuta 1956 kahdeksan kilometrin päässä keskustasta Leinolan Vehmaisten Mannerheiminkalliolla, jolla Mannerheimin kerrottiin vuonna 1918 katselleen Tampereen valtausta.

Myös päämajakaupunki Mikkelissä on kiistelty Mannerheimin patsas. Veistos tilattiin kuvanveistäjä Kalervo Kalliolta marsalkan 100-vuotisjuhlan kunniaksi 1967, ja se oli tarkoitus sijoittaa Mikkelin torille, mutta se pystytettiin vastustuksen vuoksi syrjemmälle. Vuonna 2003 patsas kuitenkin siirrettiin alun perin suunnitellulle paikalleen torille.

Mannerheim on saanut myös patsaansa Turkuun, Vaasaan ja Seinäjoelle.

Territetissä Sveitsissä Montreux'n länsipuolella on Mannerheimin kunniaksi pystytetty muistomerkki ja muistomerkkiä ympäröivä puistoalue on nimeltään Parc Mannerheim. [3]

Kulkuväylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin pääkatu Heikinkatu muutettiin Mannerheimintieksi marsalkan 75-vuotispäivän kunniaksi 1942. Lisäksi Mannerheimin mukaan on nimetty katu, tie tai aukio Fiskarsissa, Haminassa, Hangossa, Karviassa, Kokkolassa, Lahdessa, Lappeenrannassa, Loviisassa, Mikkelissa, Naantalissa, Nastolassa, Oulussa, Parkanossa, Porvoossa, Raaseporissa ja Vaasassa.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1919 Suomen Partioliitto kutsui Mannerheimin Suomen ensimmäiseksi kunniapartiolaiseksi. Elokuussa 1933 Mannerheim otti vastaan partioliikkeen perustajan Lordi Robert Baden-Powellin tämän Suomen vierailulla. Mannerheimin mukaan on nimetty myös yksi Suomen Partiolaisten ansiomerkki, Mannerheim-solki.

Mannerheim äänestettiin 6. joulukuuta 2004 päättyneessä Suuret suomalaiset -ohjelmassa suurimmaksi suomalaiseksi.

Mannerheim-postimerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mannerheimin kunniaksi on julkaistu monta postimerkkiä, joista monet ilmestyivät jo hänen elinaikanaan.

Kotimaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkomaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mannerheimin sotilasarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylennykset Venäjällä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • aliupseeri 1888
  • kornetti 1889
  • kaartin kornetti 1891
  • kaartin luutnantti 1893
  • kaartin aliratsumestari 1899
  • kaartin ratsumestari 1902
  • everstiluutnantti 1904
  • eversti 1905
  • kenraalimajuri 1911 (palasi kaartin upseeriksi 1913)
  • kenraaliluutnantti 1917

Ylennykset Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ohto Manninen (käsik.): C.G.E. Mannerheim Suomen historiassa, Ylipäällikkö, Suomen marsalkan arvonimi Helsingin Suomalainen Klubi. Viitattu 18.4.2008.
  2. Oja, Heikki: Aikakirja 2007, s. 190-191. Helsinki: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2007. ISBN 952-10-3221-9. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 23.4.2010).
  3. Tammenlehvän Perinneliitto, Marsalkan muistomerkkejä. Viitattu 18.4.2008.
  4. Mannerheimin sotilasarvot
Marsalkka Mannerheimin patsaat
Helsinki | Lahti | Mikkeli | Seinäjoki | Tampere | Turku