Mars-ilmiö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mars-ilmiö

Mars-ilmiö tai Mars-efekti on tutkija Michel Gauquelinin havaitsema astrologiaan liittyvä ilmiö.

1950-luvulla tekemissään tutkimuksissa Gauquelin havaitsi, että tiettyjen ammattien huippuedustajia oli syntynyt joko hieman useammin tai hieman harvemmin kuin sattuma edellyttäisi, kun tietyt planeetat sijaitsivat jommassakummassa kahdesta taivaan sektorista (eli astrologian termein puhutaan ”huoneista”). Sektorit ovat horisontin yläpuolella, toinen idässä (planeetta on juuri noussut) ja toinen etelässä (lähellä kulminaatiopistettä). Gauquelin alkoi kutsua alueita G-alueeksi. Tunnetuin näistä on Marsin ja huippu-urheilijoiden välinen yhteys, jonka mukaan ilmiötä on alettu kutsua Mars-ilmiöksi.

Mars-ilmiön lähtökohtana on se, että Mars viettää noin 22 prosenttia ajasta G-alueella ja loput 78 prosenttia jossain muualla. Tilastollisesti siis kaikista ihmisistä 22 prosentin pitäisi syntyä Marsin ollessa G-alueella ja 78 prosentin sen ollessa muualla. Gauquelinin tutkimusten mukaan tämä ei kuitenkaan päde huippu-urheilijoihin, joiden syntyessä Mars on ollut G-alueella paljon useammin.

Monet tutkijat kävivät läpi Gauquelinin tutkimusten menetelmiä, mutta eivät ole löytäneet mitään huomautettavaa[1]. Kiistely Mars-ilmiön todellisuudesta alkoi kuitenkin vuonna 1975, The Humanist organisaation esittämällä kritiikillä.[2]

Gauquelinin mukaan Auringolla, Merkuriuksella, Uranuksella, Neptunuksella ja Plutolla ei ollut ammatteihin mitään vaikutusta, sen sijaan Kuulle, Venukselle, Marsille, Jupiterille ja Saturnukselle yhteydet löytyivät.

Gauquelin teki itsemurhan vuonna 1991. Hänen työtään on jatkanut sen jälkeen saksalainen psykologi Suitbert Ertel.

Arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joidenkin tutkimusten mukaan koko Mars-ilmiötä ei ole edes olemassa.[3] Kun otetaan erittäin suuri tilasto ja verrataan sen lukuisia eri tekijöitä keskenään ristiin, saadaan hyvin suurella todennäköisyydellä todetuksi korrelaatio joidenkin kahden eri tekijän välillä. Samaan tapaan myös täysin satunnaisesta suuresta määrästä dataa voidaan löytää korrelaatioita.[4] Marsin aseman mukaan tehty ennustus osuu tilastollisesti oikein yhden kerran viidestätoistatuhannesta ennustuksesta.[5]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lindeman-Viitasalo, Marjaana (toim.): Toden näköiset harhat. Helsinki: Duodecim, 1995. ISBN 951-8917-70-1.
  2. http://www.planetos.info/marchron.html
  3. http://skepdic.com/mars.html
  4. http://www.csicop.org/si/9809/coincidence.html
  5. http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/mars-ilmio.html

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lindeman-Viitasalo, Marjaana (toim.): Toden näköiset harhat. Helsinki: Duodecim, 1995. ISBN 951-8917-70-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]