Aarne Juutilainen

Wikipedia
Ohjattu sivulta Marokon kauhu
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aarne Juutilainen
18. lokakuuta 1904
28. lokakuuta 1976 (72 vuotta)
Aarne juutilainen1939.jpg

Syntymäpaikka Sortavala
Kuolinpaikka Helsinki
Maa tai osapuoli Suomen lippu Suomi
Palvelusvuodet Ranskan muukalaislegioona 1930–1935,
myöhemmin Suomi
Ylin sotilasarvo Kapteeni
Osallistuminen sotiin
ja taisteluihin
Talvisota
Jatkosota
Lapin sota
Korkeimmat kunniamerkit 3. ja 4. luokan Vapaudenristi
Sukulaissuhteet Ilmari Juutilainen (veli)

Aarne Edward Juutilainen (18. lokakuuta 1904 Sortavala28. lokakuuta 1976 Helsinki) oli talvi- ja jatkosodassa sekä Lapin sodassa palvellut suomalainen upseeri, joka nousi rintamalla mitään kaihtamattoman taisteluhenkensä ansiosta legendaariseksi hahmoksi.[1] Juutilainen oli palvellut aiemmin viisi vuotta Ranskan muukalaislegioonassa, josta ajasta hän sai lempinimen Marokon kauhu.

Perhetausta ja nuoruusaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aarne Juutilainen syntyi Sortavalassa rautatievirkailija Tuomas ja Helmi Sofia Juutilaisen (o.s. Kauppisen) perheeseen vuonna 1904. Koulunsa Juutilainen kävi Sortavalassa, jossa hän luki seitsemän luokkaa Sortavalan lyseossa.[2] Nuorena poikana hän osallistui Suomen sisällissotaan lataamalla konekiväärivöitä valkoisten puolella. Sodan jälkeen vielä alaikäinen Juutilainen pyrki vapaaehtoisena Aunuksen retkelle, mutta värvärit huomasivat Juutilaisen väärentäneen vanhempiensa suostumuksen sotaretkelle.[3]

Juutilainen harrasti pesäpalloa ja kuului ainakin vuonna 1924 Sortavalan Virityksen pesäpallojoukkueeseen.

Aarne Juutilaisen nuorempi veli oli Suomen menestyksekkäin hävittäjälentäjä ja kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari lentomestari Ilmari Juutilainen. Ilmarin kertomuksen mukaan Aarne antoi hänelle aikanaan lahjaksi Punaisen paronin Manfred von Richthofenin muistelmat, jotka herättivät ajatuksen tulla lentäjäksi.

Aarne Juutilainen valitsi ammatikseen sotilasuran. Hän kävi Reserviupseerikoulun vuonna 1925 ja jatkoi upseerinopintoja Kadettikoulussa vuosina 1926–1927, mutta joutui keskeyttämään koulun aktiiviupseerille sopimattomien elämäntapojen vuoksi ja erosi Suomen armeijasta vuonna 1928.[2]

Muukalaislegioonassa 1930–1935[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 1930 Juutilainen pestautui Ranskan muukalaislegioonaan, jossa palveli seuraavat viisi vuotta. Juutilainen matkusti Pariisiin ja ilmoittautui Ranskan muukalaislegioonan värväystoimistoon. Sitä kautta hän ilmoittautui legioonan vanhassa Fort St. Nicolas -linnoituksessa, joka on Etelä-Ranskassa, Marseillessa. Sieltä hän siirtyi Oraniin, Algeriaan, joka oli lähellä legioonan huomattavinta silloista Pohjois-Afrikan keskusta Sidi-bel-Abbesia, jonka läheisyydessä hän sai muukalaislegioonan sotilaskoulutuksensa. [4]

Koulutuksensa jälkeen hän siirtyi ”JR 3”:n keskuspaikkaan Feziin Marokon Atlas-vuoristoon ja taistelutehtäviin Ranskan miehitystä vastustavia kapinallisia vastaan.[5] Taistelut Marokon Atlas-vuoristossa jatkuivat vuodesta toiseen. Berberien vastarinta oli sitkeää ja vasta samana keväänä 1935, jolloin Aarne Juutilaisen sitoumusaika loppui, koko Marokko alistettiin Ranskan valtaan. Juutilainen palveli muukalaislegioonassa täydet viisi vuotta ja sai palkkioksi Legioonan Ristin ja Ranskan kansalaisuuden.

Juutilainen palasi Suomeen vuonna 1935, palveli Puolustusvoimissa nuorempana upseerina vuosina 1935–1937 ja vuonna 1938 Oulun suojeluskuntapiirissä aluepäällikkönä. Legioonalaistaustastaan hän sai lempinimen Marokon kauhu. Suomessa Juutilaisen työura katkeili hänen runsaan alkoholinkäyttönsä vuoksi.[2] Syksyllä 1939 Juutilainen oli aikeissa palata muukalaislegioonaan ja suunnitteli siellä upseerin uraa, mutta Suomessa alkoi yleinen liikekannallepano eli ylimääräiset harjoitukset kuten asiaa virallisesti nimitettiin.

Talvisota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aarne Juutilainen tähyää Kollaan maantiellä 1939.
Pääartikkeli: Talvisota

Talvisodassa Juutilainen toimi luutnanttina Jalkaväkirykmentti 34:n komppanian päällikkönä ja kapteenina II/JR 34 pataljoonan komentajana muun muassa Kollaanjoen taistelussa. Hän kunnostautui rohkeutensa ja persoonallisen johtamistapansa ansiosta.[2] Juutilaisen yksikössä taisteli muun muassa Suomen kuuluisin tarkka-ampuja Simo Häyhä, joka oli majoitettuna Juutilaisen komentotelttaan Kollaanjoella.

JR 34:n komentaja everstiluutnantti Wilhelm Teittinen piti Juutilaista suuressa arvossa. Teittinen arvosti erityisesti Juutilaisen kylmäpäisyyttä, ja hänen tapaansa valaa rohkeutta miehistöön esimerkillään ja taisteluhengellään.

70-vuotissyntymäpäivänään vuonna 1974 Aarne Juutilainen kertoi Ilta-Sanomille, ettei palvelu legioonassa ja Saharan autiomaassa Marokon sodassa ollut yhtään mitään verrattuna Suomen talvisotaan, joka oli äärimmäisen epäinhimillinen päivästä toiseen. Kollaalla käytiin yhdessä Karjalankannaksen kanssa talvisodan kovimmat taistelut ja pelkästään maaliskuun 2. päivänä vihollisen arvioidaan ampuneen 30 000–40 000 tykistön laukausta Kollaan päälinjalle.

Jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Jatkosota

Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana Juutilainen toimi komppanianpäällikkönä ja pataljoonan komentajana Jalkaväkirykmentti 9:ssä.[2] Syvärillä hän toimi Jalkaväkirykmentti 3:n taisteluosasto Juutilaisen komentajana. Taisteluosastossa palveli yhtenä komppanian päällikkönä myös tuleva Puolustusvoimien komentaja Yrjö Keinonen.

Jatkosodan ankarimpien taistelujen jälkeen Gorassa 1942 Juutilainen siirrettiin JR 9:n varuskunnan komendantiksi, jossa hän palveli asemasotavaiheessa. Rykmentin komendanttina hän ehti olla runsaan vuoden, kunnes siirrettiin edelleen 7. divisioonan komendantiksi. Divisioonan komendanttina hän toimi vuoden. Sen jälkeen ennen kenttäarmeijaan paluutaan Juutilainen toimi toukokuusta 1944 alkaen 31. Sotavankikomppanian päällikkönä. Siirto joukko-osastoon johtui 7. Divisioonan upseerien rangaistuspäiväkirjan mukaan ”jatketuista juopumuksista ja huhtikuussa 1944 tapahtuneesta käskynalaisen pahoinpitelystä”. Kesän 1944 torjuntataisteluihin Juutilainen osallistui jälleen kerran komppanian päällikkönä Loimolan suunnassa, ja siellä hän oli myös, kun aselepo solmittiin ja astui voimaan syyskuun alussa 1944.

Lapin sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Lapin sota

Lapin sodassa Aarne Juutilainen otti kapteenina osaa saksalaisen XX Vuoristoarmeijan perääntymisen seurannan alkuvaiheeseen yhdessä rykmenttinsä kanssa, mistä reserviläiset olivat jo kotiutettu. Alkuvaiheen valesota tunnettiin ns. syysmanööverina. Marsalkka Mannerheim komensi Rovaniemelle muun esikunnan poistuttua U.S. Haahden neuvottelemaan XX vuoristoarmeijan komentajan kenraalieversti Lothar Rendulicin kanssa sopimuksen rauhallisesta vetäytymisestä. Suomalainen rintamamiehistö ei tiennyt ylijohdon sopimuksista, mutta esimerkiksi miinat, jotka oli saatettu merkitä näkyvästi kyltillä, saivat sotilaat ajattelemaan ettei kysymyksessä ollut sota sanan varsinaisessa merkityksessä. Varsinaiset taistelut alkoivat vasta 1. lokakuuta suomalaisten suorittaman Tornion maihinnousun yhteydessä; sen jälkeen sotatila oli kaikille osapuolille selvä.

Juutilaisen pataljoona seurasi taistellen vetäytyviä saksalaisia Kaaresuvantoon ja vielä Lätäsenolle, kunnes kapteeni Aarne Juutilainen sai ilmoituksen, että hän joutuu anomaan muodollisesti eroa puolustusvoimista.[6]

Kunniamerkit ja haavoittumiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotien 1939–1945 aikana Juutilainen haavoittui kolmesti.

Kunniamerkit:

  • Nauha VR4 miekkojen kera.png Vapaudenristi 4. luokka miekkojen kera
  • Nauha VR3 miekkojen kera.png Vapaudenristi 3. luokka miekkojen kera,
  • Vapaudenristi 3. luokka miekkojen kera TLK (Tammenlehvän kera)
  • Kollaan Muistoristi
  • Talvisodan muistomitalin kunniamerkkinauha Talvisodan muistomitali
  • Jatkosodan muistomitalin kunniamerkkinauha Jatkosodan muistomitali
  • Ranskan Medaille Coloniale sk. Maroc eli Marokon taistelujen muistomitali[7]

Avioituminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevättalvella 1941 Juutilainen solmi avioliiton. Hän oli tutustunut jo talvisodan aikana sortavalaiseen nuoreen kampaajaan ja parturiin Helvi Hoviin. Vihkimistilaisuus oli myöhemmin Hovin vanhempien hienossa Kotkan talossa, missä hänet vihki avioliittoon pastori Rantamaa, Kollaan pappi. Avioliitto sai melkoisen julkisuuden, muun muassa Suomen Kuvalehti omisti kevättalvella koko etusivun ko. vihkimistapahtumalle.[8]

Helvi-rouvasta tuli upseerin puoliso, joka asui vakinaisesti Kontiolahdella. Toisinaan jatkosodan aikana rintamien vakiinnuttua Helvi Juutilainen työskenteli kuukausia sotilaskodissa rintaman lähellä, jolloin hän asui ajoittain miehensä komendanttikorsussa.

Kirjallisuus ja muu kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Talvisodan Kollaan taistelusta kertovaa Erkki Palolammen Kollaa kestää -kirjaa on myyty pitkälle toistasataa tuhatta kappaletta ja on myydyin talvisodan sotakirja ja toiseksi myydyin sotakirja yleensä, heti Väinö Linnan Tuntemattoman Sotilaan jälkeen. Kirjassa kuvataan myös Juutilaista.
  • Alkuvuonna 1944 WSOY:n kustansi kirjan Marokon Kauhun lähettipoika - Kirja on noin 20-vuotiaan inkeriläismiehen kertomus elämästään Neuvostoliitossa, siihen asti kunnes suomalaiset etenivät Syvärille valmistelemaan saksalaisen 163. divisioonan etenemistä Tihvinään. Juutilainen tapasi pojan sotatoimialueella, ja pyysi tätä hyvän kielitaidon takia henkilökohtaiseksi lähetikseen, mihin poika suostui. Kirja tilattiin 1944 kaikkiin Suomen kirjastoihin, mutta poistettiin ns. kiellettynä kirjana julkisilta paikoilta heti sodan jälkeen. Kirjassa lähetti kertoo, että Juutilaiset kohtelivat häntä kuin omaa poikaansa, ja että hän vieraili yhdessä avioparin kanssa Kontiolahdessa, Joensuussa ja Kotkassa.
  • Aarne Juutilainen kirjoitti omat muistelmansa 1960-luvulla, mutta niitä ei julkaistu. Tunnettu dokumenttikirjailija ja sodan aikainen tiedustelu-upseeri Jukka L. Mäkelä kirjoitti kuitenkin tämän pohjalta elämäkerran, joka julkaistiin vuonna 1969.selvennä Kirjasta otettiin useita painoksia.
  • 2000-luvulla Pauli Poranen lanseerasi Marokon Kauhu -näytelmän, jonka kirjoitti Seppo Porvali ja ohjasi Kimmo Lavaste: Näytelmä kiersi Suomessa toista vuotta.
  • Jyväskylän kaupunki tilasi veteraanipäivän juhlaan 2004 marssin "Marokon kauhu", jonka sävelsi Jukka Viitasaari.
  • Sotasankari.fi-sivusto järjesti 30.11.2006 – 13.3.2007 avoimen äänestyksen suurimmista suomalaisista sotasankareista. Kolmanneksi ko. äänestyksessä sijoittunut Aarne Juutilainen sai 14,2 prosenttia kaikista annetuista äänistä. Yhteensä ääniä annettiin lähes 5 000.[9]
  • Kirjailija Pekka Jaatinen on kirjoittanut Tie Sturmbockiin -sotaromaanin, joka perustuu Aarne Juutilaisen kirjalliseen ja dokumentoituun selontekoon Lapin tapahtumista 1944.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Veli-Matti Syrjö: Juutilainen, Aarne (1904 - 1976), kapteeni (maksullinen) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 30.11.2001. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 14.2.2008.
  • Jukka Mäkelä: Marokon Kauhu. WSOY, 1969.
  • Toivo Ahjopalo: Me Urheilimme Laatokan-Karjalassa ja Sortavalassa, s. 115. kuva. Helsinki: Yhteiskirjapaino Oy, 1966.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen Kadettiupseerit
  2. a b c d e Syrjö/Kansallisbiografia 2001
  3. Mäkelä 1969, s.9
  4. Yhtenä kouluttajana toimi muun muassa ylikersantti Antti Westling. Mäkelä 1969, s. 29.
  5. Samoissa Marokon muukalaislegioonan taistelujoukoissa oli muun muassa Tanskan Prinssi Aage komppanian päällikkönä. (Mäkelä 1969, s. 32)
  6. Kirjailija Pekka Jaatinen on kirjoittanut Tie Sturmbockiin -sotaromaanin, joka perustuu Aarne Juutilaisen kirjalliseen ja dokumentoituun selontekoon Lapin tapahtumista 1944.
  7. Ote Juutilaisen sotilaspassista: Juutilainen, Aarne Edward; 470, kapt. evp.*18.10.04 Sortavala. –7/8 Sortavalan lys. KadK8 k 26–27 – Varusmies 24–26, RUK 25, Nuorups PPP3 27 ja PSR 27–28, Evp 28. Ranskan muukalaislegioona 1930–35. Nuorups VR 35–37. Evp 37 Aluepääll Oul skp X Alue 38. Evp 38. Kpääll 9 Pr 40–41. Evp 44. Ts: Kpääll JR 34 Kollaa, Pkom. II/JR 34. Js: Kpääll ja Pkom JR9 41–42, Moskovan Varuskusk. Komend 42–43 ja Syvärinniskan varuskusk. Komend 43–44, Sotavankileirin komend. -44, Kpääl JR 38 ja JR3 44. – Res.vänr. 26, res.ltn. 37, kapt. 40, -Haav. Kolmasti. –Kunniamerkit: VR3tlk, VR3mk, VR4 mk, Mm 39–40, Mm41–44, Medaille Coloniale sk Maroc.Suomen Kadettiupseerit
  8. Suomen Kuvalehti numero 8/1941
  9. Suomen suurimmaksi sotasankariksi nousi talvisodan tarkka-ampuja Simo Häyhä, joka voitti niukasti Mannerheim-ristin ritari Lauri Törnin. Häyhän ääniosuus oli 29,2 % ja Törnin 28,7 %; Muut äänestyksessä sijoittuneet sotasankarit olivat Aksel Airo, Olavi Alakulppi, Adolf Ehrnrooth, Ilmari Juutilainen, Ruben Lagus, Alpo Marttinen, Viljam ”Rokka” Pylkäs, Vilho Rättö sekä Hans Wind.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kollaa Kestää 1940 Erkki Palolampi. WSOY.
  • Francon armeijasta Kollaanjoelle 1940 Carl von Haartman. Otava
  • Kenttäpappina Kollaalla 1941 Jorma Heiskanen. WSOY.
  • Parlamentin palkeilta Kollaanjoen kaltahille Irtolehtisiä sotavuosien 1939–40 päiväkirjasta 1942 Antti J. Rantamaa. WSOY
  • Marokon Kauhun lähettipoika 1944 Toivo T. Kaila. WSOY.
  • Kärkijoukkona Syvärille 1970 Yrjö Keinonen. Tammi
  • Valkoinen kuolema 1998 Petri Sarjanen. Kustannusosakeyhtiö Revontuli.
  • Talvisodan pikkujättiläinen 1999 Jari Leskinen, Antti Juutilainen. WSOY.
  • Katkera Marssi 2001 Seppo Porvali. Gummerus
  • Minä, Marokon Kauhu 2005 Seppo Porvali. Revontuli.(X2)
  • Tie Sturmbockiin 2006 Pekka Jaatinen. WSOY
  • Kollaan kenttäpapin tarina 2012 Marjo Heiskanen. Siltala