Markus Copper
| Markus Copper | |
|---|---|
 Markus Copper vuonna 2016, taustalla veistos Scania Clockwork. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. joulukuuta 1968 Helsinki, Suomi |
| Kuollut | 25. toukokuuta 2019 (50 vuotta) Holbæk, Tanska |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Taiteilija | |
| Ala | kuvanveistäjä |
| Kuuluisimpia töitä | Archangel of the Seven Seas (1999), Kursk (2004), Estonia (2006) |
| Palkinnot | |
|
Ars Fennica 1999 |
|
Markus Timo Juhana Copper (vuoteen 1996 Paajanen; 26. joulukuuta 1968 Helsinki[1] – löydettiin 25. toukokuuta 2019 Hørve, Holbæk, Tanska[2]) oli suomalainen kuvanveistäjä.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Copper opiskeli Taidekoulu Maassa Helsingissä vuosina 1989–1991 ja Kuvataideakatemiassa Helsingissä vuosina 1991–1995, jossa hän suoritti kuvanveiston kandidaatin tutkinnon.
Haastattelussaan Copper mainitsee opettajansa Radoslaw Grytan, joka tutustutti kaikkiin mahdollisiin materiaaleihin. Gryta antoi Copperille vapaat kädet tehdä ja kokeilla lähes mitä vain. Hän sai käyttää opettajansa valtuutuksella reilusti kuvanveistolaitoksen määrärahoja omiin kokeiluihinsa.[3]
Hän otti taiteilijanimen Copper, kun tulella tehdyn performanssin aikana sytytysnestepullo räjähti hänen syliinsä ja värjäsi hänen jalkansa kuparinvärisiksi.[3] Vuonna 1996 Copper sahasi vasemman kätensä irti sirkkelillä ja sen vuoksi hän käytti metallista tekokättä.[3]
Vuodesta 2000 Markus Copper asui ulkomailla muun muassa Berliinissä, Tukholmassa, Skånessa sekä vuodesta 2017 Kööpenhaminassa.
Taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Markus Copperin taidetta tutkinut Saara Karhunen toteaa Copperin veistosten yhteyden esitystaiteeseen. Taiteilija teki performansseja 1990-luvun alussa opiskeluaikansa alkuvaiheessa yhdessä Kimmo Schroderuksen kanssa. Kokeilut liittyivät hänen mukaansa oman ilmaisuvälineen etsintävaiheeseen. Copper sanoi, että kun hän kyllästyi itse esiintymään, hän alkoi tekemään esiintyviä koneita.[4]
Yhteyden taiteenlajien välillä voi Karhusen mukaan nähdä myös siinä, että Copper käsitteli performansseissaan erilaisia materiaaleja, kuten bensiiniä, tulta, puukkoja ja härän päitä. Niiden provokatiivisuus ja uhkaavuus on tuttua myös veistoksista. Copper sanoi performanssiensa olleen nopea keino saada huomiota ja huomion herättämistä voi yhtälailla pitää hänen veistostensa tavoitteena.
Karhusen mukaan Markus Copperin veistoksia voi pitää esiintyvinä koneina.[4] Veistokset ja installaatiot ovat usein hyvin suuria ja ne hallitsevat tilaa fyysisellä olemuksellaan, sekä ääntä ja mekaanista liikettä hyödyksi käyttäen. Materiaaleinaan Copper käytti muun muassa metallia, puuta ja löydettyjä materiaaleja. Veistosten olemus on usein aggressiivinen, jopa väkivaltainen. Hänen teki aikaisemmin myös performanssitaidetta.[5]
Teosten muodon ja rakenteen riippumattomuuden takia niiden esitystapa pysyy taiteilijan hallinnassa, on Markus Copper todennut. ”Sen takia olen pitänyt niitä veistoksina, enkä installaatioina. Metallirungot sun muut on osa veistosta, niin kuin jalustat on joissain muissa veistoksissa.”[4]
Copper tunnetaan erityisesti suurista, tilaa hallitsevista teoksista, jotka hyödyntävät ääntä, mekaanista liikettä tai valoa. Moni hänen teoksistaan kommentoi ihmisen toimintaa, moraalia ja mielenmaisemaa.[6]
Mika Karhu on kirjoittanut, että Copper saa teostensa aiheet kulttuuria koskevista tragedioista, onnettomuuksista, väkivallasta, vallasta, luonnon tuhosta ja ihmisen osuudesta siihen.
"Tätä kautta saatava tieto on moniulotteista ja täynnä ristiriitoja. Copper ei hae kompromissia eikä konsensusta, vaan esittää ristiriidat, jotka ovat todellisuudessa läsnä kaiken aikaa. Sisällöllisinä työkaluina Copper käyttää omia kokemuksiaan. Kyseessä on eräänlaisen kulttuurisen aineenvaihdunnan dynaaminen jatkuvuus, joka virtaa kaikkien yhteisöjen läpi."[7]
Timo Valjakka kirjoitti: "Raskaissa ja toisinaan karkeatekoisissa veistoksissaan ja piirustuksissaan Copper tavoitti näiden traumatisoivien tapahtumien synnyttämät kollektiiviset pelot ja painajaiset tavalla, jonka ansiosta hänen teoksensa usein jäävät pysyvästi katsojien mieleen."[8]
Näyttelyt ja ansiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Markus Copperille myönnettiin useita kotimaisia taidepalkintoja ja apurahoja, kuten Ars Fennica sekä Suomi-palkinto. Hänen teoksiaan on muun muassa Kiasman, Malmön taidemuseon, HAMin sekä Wihurin Säätiön kokoelmissa,[5] ja niitä on esitelty näyttelyissä niin Suomessa kuin ulkomaillakin, muun muassa Ruotsissa, Saksassa, Espanjassa ja Yhdysvalloissa New Yorkin MoMA:n P.S.1-näyttelytilassa. Nykytaiteen museo Kiasmassa oli vuonna 2009 esillä Horror Vacui -niminen näyttely, joka koostui Markus Copperin, Kimmo Schroderuksen ja Jari Haanperän veistos- ja videoinstallaatioista.[9]
Vuonna 2020 poliisi ilmoitti etsivänsä Copperin Sixpack of Instant Death -teoksen osia. Ne sisälsivät räjähdysainetta. Poliisi pyysi yleisöltä vihjeitä niiden olinpaikasta.[10] Osat löytyivät [11] ja poliisi poisti teoksesta räjähdysaineet [12].
Syksyllä 2022 Kiasmassa avattiin Markus Copperin retrospektio Metallin maku.[13]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Juggernaut, 1992–1995. [14] 5 000 kiloa painava teräspallo, joka liiketunnistimen avulla havaitsee katsojan, ja alkaa vyöryä häntä kohti[15]. Varastettu[3]. Esillä Kiasmassa 2022[12]. Teoksesta puuttuu moottori[12].
- Mayhem, 1994, tuhoutunut[3]
- Wall of Awake, 1995, tuhoutunut[3]
- Subordinated, 1995, tuhoutunut[3]
- Sixpack of Instant Death, 1995.[3] Koostuu kuudesta lukon sisältävästä veistoksesta, joiden sisään on asetettu räjähdepanos[16]. Teoksen on tarkoitus räjähtää, mikäli sen osat kytketään toisiinsa ja avaimista käännetään[16]. Copper jakoi teoksen osat ystävilleen ja piti lukkojen avaimet itsellään[16]. Poliisi poisti teokseen kuuluneet räjähdysaineet vuonna 2020[11][12].
- Bearing of Hell, 1996[3]
- Iron Maiden (suom. Rautaneito), 1996. Helsingin kaupungin taidemuseon kokoelmissa.[17]
- Bourgeois Door (suom. Porvarisovi), 1996. Helsingin kaupungin taidemuseon kokoelma[18][3]
- Ducks of Tuonela, 1996. Ars Fennican säätiön kokoelma, Hämeenlinna.[19][3]
- Treasure Guardian Fishes, 1997[3]
- Archangel of the Seven Seas (suom. Seitsemän meren arkkienkeli), 1998[20] tai 1999[21]. Vanhojen kirkkourkujen pillistöstä rakennettu valasveistos, joka toistaa valaiden laulua tavalla, joka saa näyttelytilan seinät ja ikkunat tärisemään[15]. Kiasman kokoelma[20][21]
- Son of the Morning Glow / Aamuruskon poika / Clap Hands / Saatana, 1999, tuhoutunut[3]
- Big Bang Echo, 2000[22]. Suomen valtion taidekokoelma[23]. Sijaitsee Turun yliopiston kampuksella.[22]
- Rosen Garten, 2004.[24] Koostuu viidestä kehään asetetusta sarvimiinaa muistuttavasta tynnyristä[3]. Kun katsoja menee niiden keskelle, veistoksen osat aktivoituvat ja ampuvat katsojaa kohti ilmatuulahduksia[3].
- Kursk, 2004. Wihurin kokoelma[3][25]
- Estonia, 2006.[26]. Kiasman kokoelma[27]
- South Pacific execution, 2007
- Whaling Station (suom. Valaanpyyntiasema[12]), 2009[28]. Teoksen käynnistyessä soutuveneestä ja nahkatakeista rakennetut palkeet kohoavat ylös ja romahtavat alas kuin valaan viimeisenä kuolinkamppailuna. Urkupillit soittavat Tom Waitsin kappaletta Trampled Rose.[12]
- Circle of Brothers, 2011
- The Grand Dragon, 2011
- Khyber Pass, 2014. Teos käsittelee naisten sukupuolielinten silpomista. Tuulimyllyn tavoin pyöriväksi tarkoitettu viestos ei ole enää toiminnassa, koska sen uskotaan rikkoutuvan ja olevan vaaraksi katsojille. [29]
- Wing Gang, 2015 (yhdessä Hannele Heinon kanssa)
- Scania Clockwork, 2016
Kuvia teoksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Juggernaut, 1992. -
Porvariovi, 1996. -
Archangel of the Seven Seas, 1998. -
Big Bang Echo, 2001, Turku. -
Kursk, 2004. -
Estonia, 2006. -
Khyber Pass, 2009. -
Valaanpyyntiasema, 2009. -
Sitä ei voi pysäyttää, mutta voimme hidastaa sitä hieman, 2010-luku. -
Scania Clockwork, 2016, luonnos
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 86. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ Valjakka, Timo: Kuvanveistäjä puhutteli voimakkailla teoksillaan. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat, 5.6.2019, s. B 13. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.6.2019.
Söderholm, Carolina: Ömhet mötte sorg i Markus Coppers konstnärskap. (Muistokirjoitus.) Hufvudstadsbladet, 2.6.2019, s. 34. Artikkelin laajennettu verkkoversio. Viitattu 2.6.2019. (ruotsiksi) - ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Metallin maku voima.fi. Viitattu 8.9.2020.
- ↑ a b c Karhunen, Saara, Nykyveistoksen, katsojan ja tilan vuorovaikutteisuudesta, Helsingin yliopisto Taidehistorian oppiaine Pro gradu – tutkielma 2011
- ↑ a b Saastamoinen, Maria Liisa (toim.): Ars Fennica 1999 – Copper. Henna ja Pertti Niemistön Kuvataidesäätiö Ars Fennica, Painotalo Auranen Oy, 1999.
- ↑ Markus Copper Nykytaiteen museo Kiasma. Viitattu 17.11.2022.
- ↑ Mika Karhu – MARKUS COPPER JA KULTTUURINEN AINEENVAIHDUNTA www.mikakarhu.com. Viitattu 16.11.2022.
- ↑ Kuolleet | Väkivaltaisilla ja vaarallisilla teoksilla puhutellut kuvanveistäjä Markus Copper on kuollut Helsingin Sanomat. 4.6.2019. Viitattu 17.11.2022.
- ↑ Satu Metsola – Arja Miller (toim.): Horror Vacui. Nykytaiteen museon julkaisuja 120/2009.
- ↑ Poliisi | Helsingin poliisi etsii taideteoksen osia, joissa voi olla räjähdysainetta – ”Kolme kadoksissa olevaa osaa täytyy löytää ja tehdä vaarattomiksi” Helsingin Sanomat. 8.9.2020. Viitattu 8.9.2020.
- ↑ a b Poliisi | Poliisi sai haltuunsa kadonneet taideteoksen osat, jotka sisälsivät ruutia Helsingin Sanomat. 10.9.2020. Viitattu 18.11.2022.
- ↑ a b c d e f Näyttelyarvostelu | Kulttimaineeseen noussut Markus Copper teki taidetta, joka oli hengenvaarallista hänelle itselleenkin Helsingin Sanomat. 18.11.2022. Viitattu 18.11.2022.
- ↑ Markus Copper Nykytaiteen museo Kiasma. Viitattu 16.11.2022.
- ↑ Juggernaut (Arkistoitu – Internet Archive) (teoskuva Copperin kotisivuilla).
- ↑ a b Kuvataide | Kuvanveistäjä Markus Copper teki eläessään teoksia, jotka olivat oikeasti vaarallisia niin yleisölle kuin tekijälleenkin: Nyt poliisi kiinnostui 25 vuotta vanhasta teoksesta, joka voi räjähtää Helsingin Sanomat. 9.9.2020. Viitattu 9.9.2020.
- ↑ a b c Edesmennyt taiteilija jakoi taideteoksensa osaset ystävilleen, nyt poliisi etsii niitä – ”Ajatuksena oli, että yhdessä toisiinsa kytkettyinä ne räjähtäisivät” www.iltalehti.fi. Viitattu 9.9.2020.
- ↑ Iron Maiden (Arkistoitu – Internet Archive) (teoskuva Copperin kotisivuilla).
- ↑ Bourgeois door (Arkistoitu – Internet Archive) (teoskuva Copperin kotisivuilla.)
- ↑ Ducks of Tuonela (Arkistoitu – Internet Archive) (teoskuva Copperin kotisivuilla).
- ↑ a b Kansallisgalleria - Teos: Seitsemän meren arkkienkeli www.kansallisgalleria.fi. Viitattu 9.9.2020.
- ↑ a b Archangel of the seven seas (Arkistoitu – Internet Archive) (teoskuva Copperin kotisivuilla).
- ↑ a b Big Bang Echo Valtion taideteostoimikunta - Taidekokoelmat. Arkistoitu 6.6.2019. Viitattu 6.6.2019.
- ↑ https://www.kansallisgalleria.fi/fi/object/639345
- ↑ Rosen Garten (Arkistoitu – Internet Archive) (teoskuva Copperin kotisivuilla).
- ↑ Kursk (Arkistoitu – Internet Archive) (teoskuva Copperin kotisivuilla).
- ↑ Estonia (Arkistoitu – Internet Archive) (teoskuva Copperin kotisivuilla).
- ↑ Kansallisgalleria - Teos: Estonia www.kansallisgalleria.fi. Viitattu 9.9.2020.
- ↑ Whaling Station (Arkistoitu – Internet Archive) (teoskuva Copperin kotisivuilla).
- ↑ Leevi Haapala & Patrik Nyberg (toim.): Markus Copper – Metallin maku, s. 70–85, 133. Kiasma, 2022.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Haapala, Leevi & Nyberg, Patrik (toim.): Markus Copper – Metallin maku. Helsinkiː Kiasma, 2022. ISBN 978-952-7441-22-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Markus Copper Kiasman kokoelmissa.[vanhentunut linkki]
- Copper, Marcus hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Markus Copperin Khyber Pass -taideteos Helsingin Taidehallissa 4.1.2015 Video, 1 min 10 s.
- Marttinen, Mikko: Suomalaistaiteilija rakensi ”helvetinkoneita” ja löytyi kuolleena ladosta. Ilta-sanomat 2.2.2023.
| ||||||||||||||
