Markku Pölönen
| Markku Pölönen | |
|---|---|
 Markku Pölönen heinäkuussa 2012. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. syyskuuta 1957 Eno |
| Ammatti |
elokuvaohjaaja elokuvakäsikirjoittaja |
| Puoliso | eronnut |
| Ohjaaja | |
| Aktiivisena | 1984– |
| Palkinnot | |
|
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Markku Tapani Pölönen (s. 16. syyskuuta 1957 Eno) on nykyisin Kontiolahdella asuva elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja. Hänellä on yhteensä kuusi Jussi-palkintoa, kolme ohjauksesta, kolme käsikirjoituksesta.
Pölösen elokuvat edustavat useasti suomalaista romantisoitua maalaismenneisyyttä ja kertovat miehen roolin muutoksesta.[1] Näitä ovat alle tunnin mittainen Onnen maa (1993) sekä pitkät elokuvat Kivenpyörittäjän kylä (1995), Kuningasjätkä (1998) ja Koirankynnen leikkaaja (2004). Hänen kotiseutunsa Pohjois-Karjala toimii tapahtumapaikkana elokuvan Lieksa! (2007) sukutarinalle. Heti sodan jälkeisestä ajasta 1945–1952 maaseudulla kertoo hänen vuonna 2018 ensi-iltansa saanut elokuva Oma maa.[2] Pölönen on ohjannut myös kaksi komediaa, joista Emmauksen tiellä (2001) itseironisoi hänen elokuviensa perusasetelmia. Toinen komedia on ralliautoilusta kertova Ralliraita (2009). Pölönen on ohjannut myös laulaja Rauli Somerjoesta kertovan elämäkertaelokuvan Badding (2000).
Pölönen rakennutti elokuvakylän Kontioniemeen. Se toimi suositun TV-sarjan Karjalan kunnailla kuvauspaikkana vuoteen 2009 saakka.
Pölönen osti yhtiönimen Suomen Filmiteollisuus yhdessä silloisen vaimonsa Satu Sadinkankaan kanssa, mutta myi siitä yli puolet sijoittajille alkukesästä 2011.[3]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pölönen on tehnyt useita mainoselokuvia, lyhyitä dokumentteja, opetuselokuvia ja tilaustöitä. Näitä ovat muun muassa kriittinen kalanviljelydokumentti Lohikuningas (1986), tieteiselokuvan keinoin lapsille kierrätystä esittelevä Kiertotähden keisari (1990) sekä puhelinoperaattori Telen osittain dramatisoitu historiikki Ikuinen viesti (1997).[1]
Markku-liitto valitsi vuonna 1997 Pölösen kaikkien aikojen ensimmäiseksi vuoden Markuksi.[4]
2000-luvun alussa Pölönen oli menestynyt elokuvillaan Kivenpyörittäjän kylä, Kuningasjätkä ja Koirankynnen leikkaaja[5]. Ne kaikki palkittiin Jussilla[6]. Hän omisti viinitilan Genovan lähellä Italiassa[5]. Hän rakennutti Joensuuhun Suomen ensimmäisen elokuvakylän, jossa kuvattiin suosittu Karjalan kunnailla -televisiosarja, ja tarkoitus oli kuvata elokuvia ja tv-tuotantoja vielä pitkään[5].
Yle keskeytti pitkään suunnitellun televisioprojektin ja Pölösen elämässä seurasi romahdus. Hän menetti elinkeinonsa, luottotietonsa ja asuntonsa, velat menivät ulosottoon ja Pölösen avioliitto päättyi.[5] Pölönen ja tuottajapuoliso Satu Sadinkangas erosivat vuonna 2011.[7] Pölönen asui patjalla toimistonsa lattialla. Kun Pölöselle myönnettiin taiteen Pro Finlandia -mitali vuonna 2016, hän oli varaton mies.[5]
Toipuminen pääsi käyntiin, kun elokuvaohjaaja Jarmo Lampela kannusti Pölöstä muokkaamaan Ylen kymmenen vuotta aiemmin torjuman pitkän televisiosarjan elokuvan muotoon. Tuloksena syntyi jälleenrakennuksen ajan Suomesta kertova elokuva Oma maa (2018). Se sai lopulta yli 200 000 katsojaa ja oli vuoden toiseksi katsotuin kotimainen elokuva. Elokuussa 2020 Pölösen luottokelpoisuus palautettiin.[5]
Pölösen uusin elokuva on Veikko Huovisen Hamsterit-romaanin pohjalta tehty Hamsterit. Hän laati sen käsikirjoituksen yhteistyössä Paula Vesalan kanssa ja elokuva sai ensi-iltansa tammikuussa 2023.[8]
Pölösen viimeisin ohjaustyö on Oskar Merikannon säveltämä ooppera Elinan surma, joka sai ensi-iltansa maaliskuussa 2023 Mikkelissä.[9]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Markku Pölönen on kertonut, että hänellä on lievämuotoinen Aspergerin oireyhtymä.[10][11]
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lyhytelokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Yön yli (1984)
- Taivaan lahja (1988)
- Duetto amoroso (2002)
Pitkät elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Onnen maa (1993)
- Kivenpyörittäjän kylä (1995)
- Kuningasjätkä (1998)
- Badding (2000)
- Emmauksen tiellä (2001)
- Koirankynnen leikkaaja (2004)
- Lieksa! (2007)
- Ralliraita 1 (2009)
- Oma maa (2018)
- Hamsterit (2023)
Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Onnen maa
- Kuningasjätkä
- Emmauksen tiellä
- Kahdeksan kärjessä – elämäni levyt
- Rikkaan rakkaus
- Laula minulle rakkaudesta
- Kauppa-auto
Televisiosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Karjalan kunnailla (2007, 2009)
Ooppera[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elinan surma (2023)
Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kettu-mitali 1988 lyhytelokuvasta Taivaan lahja.[12]
- Kettu-mitali 1993 elokuvasta Onnen maa.[13]
- Jussi-palkinto 1994 parhaasta käsikirjoituksesta (Onnen maa).
- Anjalankosken elokuvapalkinto 1994 elokuvasta Onnen maa.[14]
- Humanismin käsi -palkinto 1995 (elokuvasta Kivenpyörittäjän kylä).
- Jussi-palkinto 1996 parhaasta ohjauksesta (Kivenpyörittäjän kylä).
- Suomi-palkinto 1995.[15]
- Jussi-palkinnot 1999 parhaasta ohjauksesta sekä käsikirjoituksesta (Kuningasjätkä).
- Osuuspankkiryhmän vuoden 2004 metsävaikuttaja-palkinto Koirankynnen leikkaaja -elokuvan ansioista.[16]
- Parhaan ohjauksen ja käsikirjoituksen Jussi-palkinnot 2005 elokuvasta Koirankynnen leikkaaja.
- Anjalankosken elokuvapalkinto 2005 Koirankynnen leikkaaja -elokuvan ohjauksesta.[14]
- Pro Finlandia -mitali 2016[17]
- Anjalankosken elokuvapalkinto 2019 elokuvasta Oma maa.[18]
- taiteilijaeläke 2024[19].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Anttila, Eila (toim.): Lyhyttä ja pitkää: Kotimaisia elokuvantekijöitä. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2000. ISBN 951-692-474-3.
- ↑ Elokuvaohjaaja Markku Pölönen haaveilee parisuhteesta, jossa asuttaisiin eri osoitteissa: ”Voitaisiin lähetellä savumerkkejä” Ilta-Sanomat. 3.11.2018. Viitattu 3.11.2018.
- ↑ Markku Pölönen myi pääosan tuotantoyhtiöstään Yle Uutiset. 4.9.2011. Viitattu 21.7.2012.
- ↑ Vuoden Markut Web Archive (Markkuliitto.fi). 2015. Suomalainen Markku-liitto ry. Arkistoitu 27.4.2014. Viitattu 24.7.2019.
- ↑ a b c d e f Elokuvaohjaaja Markku Pölönen menetti kerralla kodin, elannon ja itsetunnon – silloin hänelle selvisi, mitä eroa on niukkuudella ja köyhyydellä Yle Uutiset. Viitattu 19.9.2020.
- ↑ Niko Jutila: Eniten Jussi-palkintoja voittaneet ohjaajat www.elokuvauutiset.fi. Viitattu 19.9.2020. (englanniksi)
- ↑ IS: Suomalainen suosikkiohjaaja erosi mtv3.fi. 4.1.2012. mtv3.fi. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 29.7.2015.
- ↑ Varautumalla syntyy toiveikas talvimieli ‒ Pölösen Hamsterit naurattaa nyt valkokankaalla Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 26.6.2023.
- ↑ Markku Pölönen ihastui Elinan surma -oopperassa Oskar Merikannon säveliin ja Jalmari Finnen tarinaan, joka ei taatusti ole tylsä Yle Uutiset. 27.2.2023. Viitattu 26.6.2023.
- ↑ Haarala, Paula: Markku Pölönen ei muista edes autonsa rekisterinumeroa Ilta-Sanomat. 23.10.2012. Viitattu 22.6.2021.
- ↑ Sipola, Timo: Aspergerin oireyhtymä voi olla vahvuus työelämässä – esimerkiksi tarkassa koodarin työssä autismin kirjon ihminen pärjää paremmin kuin moni muu Yleisradio. 8.3.2020. Viitattu 22.6.2021.
- ↑ Avola Pertti: Taivaan lahja on hirtehishuumoria tulviva aikamiespoikien kuvaus Helsingin Sanomat. 15.9.1993. Viitattu 24.5.2022.
- ↑ Onnen maa – tangoelokuva on kunnianosoitus Reijo Taipaleen musiikille yle.fi. Viitattu 24.5.2022.
- ↑ a b Pölöselle Anjalankosken elokuvapalkinto Yle Uutiset. 10.1.2005. Viitattu 24.5.2022.
- ↑ Pääte F608: Valtio jakoi Suomi-palkinnot 28 taiteilijalle Helsingin Sanomat. 16.12.1995. Viitattu 26.12.2022.
- ↑ Pölösestä Vuoden metsävaikuttaja ts.fi. 2.6.2004. Viitattu 24.5.2022.
- ↑ Pro Finlandia -palkittu Martti Suosalo Yle.fi/uutiset. 6.12.2016. Viitattu 30.1.2017.
- ↑ Ohjaaja Markku Pölönen saa Anjalankosken elokuvapalkinnon – tunnustus jaetaan nyt viimeisen kerran Yle Uutiset. 16.1.2019. Viitattu 24.5.2022.
- ↑ Pudas, Mari: Andy McCoylle myönnettiin taiteilijaeläke – Myös nämä tutut henkilöt saavat taiteilijaeläkkeen. Iltalehti, 14.3.2024. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.3.2024.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Markku Pölönen Elonetissä.
- Markku Pölönen Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Arkkipiispalla vieraana Markku Pölönen: Kuvia ja kuvitelmia (1h äänitallenne, 2006)
- Kuusi kuvaa elokuvaohjaaja Markku Pölösen elämästä, Yle Radio 1, 17.9.2023
| ||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||
