Markku Kopisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Markku Eero Antero Kopisto (18. maaliskuuta 1949 Turku15. tammikuuta 2020 Espoo[1]) oli suomalainen muusikko, säveltäjä ja sanoittaja.[2] Kopiston tunnetuin sävellys lienee lastenlaulu Popsi popsi porkkanaa.

Kopisto kävi koulunsa Urjalassa, missä hän aloitti musisoinnin poikasoittokunnan rumpalina. Myöhemmin hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa vuosina 1970–1976.[1] Hänen omia soittimiaan olivat klarinetti ja saksofoni, ja hän teki pääasiallisen elämäntyönsä opettamalla niiden soittoa Kauniaisten musiikkiopistossa, jossa hän työskenteli 40 vuotta.[1]

Kopisto teki yhteistyötä Risto Jarvan kanssa säveltämällä musiikkia elokuviin Mies, joka ei osannut sanoa ei (1975), Loma (1976), Jäniksen vuosi (1977). Yhteistyö kuitenkin päättyi Jarvan ennenaikaiseen kuolemaan. Myöhemmin Kopisto sävelsi musiikin Matti Kuortin Kiljusen herrasväki -elokuviin, jotka valmistuivat vuosina 1981 ja 1990.

Kopisto oli osa Jarvan Filminor-nimisen tuotantoyhtiön tiimiä. Hän sävelsi musiikkia myös tilauselokuviin ja lyhytelokuviin. Hänen musiikkinsa rakensi taitavasti elokuvien tunnelmaa. Se “tuki aina oikealla tavalla kulloisenkin elokuvan henkeä ja sanomaa. Se rakentui vahvan tunnelman ja melodian varaan, jota tarkasti valittu soitinvalikoima täydensi”, kirjoitettiin Helsingin Sanomien muistokirjoituksessa.[1]

Kopisto sävelsi musiikkia myös Jouni Hiltusen ohjaamiin dokumenttielokuviin Taivaallinen tehtävä, Under bar himmel, Elämä näytä minulle kasvosi, Skärgårdsfotografen, Viimeinen kauppavene ja Tuntematon Selkämeri, samoin kuin Jouko Aaltosen dokumenttiin Taistelu Turusta.[3]

Markku Kopiston entisistä oppilaista koostuva klarinettiyhtye Granet yllätti Kopiston SuomiLOVE-ohjelmassa. Vuonna 2018 julkaistussa jaksossa Granet ja LOVEband esittivät Vaellus-kappaleen, jonka Kopisto sävelsi Jäniksen vuosi -elokuvaan. Granetin jäsenet kuvailivat Kopiston olleen kannustava opettaja ja merkityksellinen henkilö myös opetustyön ulkopuolella, kuin isähahmo.[4]

Kopisto menehtyi 70-vuotiaana Espoossa.[1] Kopisto on haudattu Tapiolan uurnalehtoon.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Aaltonen, Jouko ym.: Sävellykset syntyivät merta katsellen. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat, 3.2.2020, s. B 12. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.2.2020.
  2. Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 196. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5.
  3. http://www.suomalaisenelokuvanfestivaali.fi/site/index.php?option=com_content&task=view&id=192&Itemid=1 [vanhentunut linkki]
  4. SuomiLOVE: Klarinettivirtuoosit ja LOVEband lyövät hynttyyt yhteen - syntyy riemullinen yllätys! | Yle Areena areena.yle.fi. Viitattu 4.3.2024.
  5. Markku Eero Antero Kopisto 1949-2020 Hautahaku. Viitattu 27.11.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]