Mark W. Clark

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mark Wayne Clark
1. toukokuuta 1896 - 17. huhtikuuta 1984
Mark Clark.jpg

Lisänimet -
Syntymäpaikka Sackets Harbor, New York
Kuolinpaikka Charleston, Etelä-Carolina
Maa tai osapuoli Yhdysvallat
Palvelusvuodet 1917 - 1953
Ylin sotilasarvo Neljän tähden kenraali
Komentajuudet Yhdysvaltain 5. armeija, Liittoutuneiden 15. armeijaryhmä (toinen maailmansota), YK:n joukot (Korean sota)
Osallistuminen sotiin
ja taisteluihin
Ensimmäinen maailmansota, toinen maailmansota, Korean sota
Korkeimmat kunniamerkit Distinguished Service Cross, Distinguished Service Medal, Grand Croix de la Légion d'Honneur (liste des membres de la Legion d'Honneur)
Siviiliammatti 1953 - 1986†


Mark Wayne Clark (1. toukokuuta 1896 Sackets Harbor, , Yhdysvallat17. huhtikuuta 1984 Charleston, Etelä-Carolina, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen sotilas ja kenraali ensimmäisessä maailmansodassa, toisessa maailmansodassa ja Korean sodassa. Hän yleni urallaan neljän tähden kenraaliksi ja sai Distinguished Service Cross ja Distinguished Service Medal -mitalit. Uransa aikana Clark ehti komentaa toisessa maailmansodassa Yhdysvaltain 5. armeijaa ja Liittoutuneiden 15. armeijaryhmää ja Korean sodassa hän toimi yhtenä YK:n joukkojen korkeimmista johtajista.

Ensimmäinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistuttuaan 1917 West Pointista osallistui Clark ensimmäiseen maailmansotaan luutnanttina Yhdysvaltain 5. divisioonassa. Clark yleni sodan aikana yliluutnantiksi.

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Clarck tuli tunnetuksi 1942, kun hän toimi Operaatio Soihdussa Dwight D. Eisenhowerin apulaisena ja vuoden lopussa Clark ylennettiin jo kenraaliluutnantiksi.hänet ylennettiin kenraalimajuriksi.[1]

Tammikuussa 1943 Clark sai komentoonsa Yhdysvaltain 5. armeijan, jonka tehtävänä oli syyskuussa 1943 nousta maihin Salernossa Italian rannikolla ja edetä sen jälkeen joukkoineen pohjoiseen. Clarkin onnistuttua valloittamaan Napolin ja Volturnon hän eteni Cassinon edustalle. Hänet määrättiin 15. armeijaryhmän komentajaksi joulukuussa 1944 ryhmän entisen komentajan Harold Alexanderin siirryttyä muihin tehtäviin. Ryhmän komentajana hän johti Monte Cassinon taistelua sekä siihen liittyvää Anzion maihinnousua. Hyökkäys ei tuottanut toivottua tulosta, vaikka luostaria pommitettiin rajusti.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Drakenlordh, Rikard: Toisen maailmansodan avainhenkilöt, s. 33. Suom. Kortesuo, Petri. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4674-5.
  • Eddy Bauer: Toinen maailmansota osa 3 s. 171. WSOY