Tämä on lupaava artikkeli.

Euroopanmarjakuusi

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Marjakuusi)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Euroopanmarjakuusi
Suurikokoinen euroopanmarjakuusi Espanjassa.
Suurikokoinen euroopanmarjakuusi Espanjassa.
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Silmälläpidettävä [2]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Paljassiemeniset Pinophyta
Lahko: Cupressales
Heimo: Marjakuusikasvit Taxaceae
Tribus: Taxeae[3]
Suku: Marjakuuset Taxus
Laji: baccata
Kaksiosainen nimi

Taxus baccata
L.

Euroopanmarjakuusen levinneisyys: :     Luonnollinen levinneisyys :     Istutusyksilöistä villiintynyt kanta
Euroopanmarjakuusen levinneisyys:
     Luonnollinen levinneisyys
     Istutusyksilöistä villiintynyt kanta
Katso myös

  Euroopanmarjakuusi Wikispeciesissä
  Euroopanmarjakuusi Commonsissa

Euroopanmarjakuusi eli marjakuusi (Taxus baccata) on lähinnä Euroopassa kasvava ainavihanta, myrkyllinen havupuu. Kooltaan se on elinalueesta riippuen pensaasta suurehkoksi puuksi venyvä kasvi, jolle tunnusomaista ovat kampamaisesti oksiin sijoittuneet neulaset ja punaiset, marjaa muistuttavat kävyt. Suomessa euroopanmarjakuusi kasvaa luonnonvaraisesti ainoastaan Ahvenanmaalla, jossa se on rauhoitettu laji. Koko kasvi on tappavan myrkyllinen ihmiselle ja monille eläimille.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopanmarjakuusen marjakäpyjä.
Euroopanmarjakuusi kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885).
Siemeniä

Euroopanmarjakuusi on Suomessa 1–8 metriä korkea pensas tai joskus puu, mutta etelämpänä se saattaa kasvaa parikymmenmetriseksi ja paksuksi puuksi.[4] Nuori haararanka on väriltään harmaanvihreä, oksat ovat tiheässä. Silmusuomut ovat tylppiä ja litteäselkäisiä. Kampamaisesti sivulle siirottavat neulaset ovat lyhytruotisia, kooltaan 10–30 x 2–3 mm ja muodoltaan litteitä ja lyhytotaisia. Väriltään ne ovat päältä tummanvihreitä, alta vaaleanvihreitä tai joskus harvoin kellanvihreitä. Uudet vuosikasvaimet ovat oranssinsävyiset.[5] Neulasten alapinnalla on kaksi kellanvihreää ilmarakojuovaa. Yksineuvoiset, hyvin pienet kukat ovat yksittäin. Euroopanmarjakuusi on kaksikotinen, eli hede- ja emikukat sijaitsevat eri yksilöissä. Kukat ovat kehättömiä, hedekukka on moniheteinen, emikukassa on yksi siemenaihe. Euroopanmarjakuusi kukkii Suomessa kesäkuussa. Siemen on 6–7 mm pitkä, kärjestä avoimen, punaisen ja mehevän siemenvaipan ympäröimä marjakäpy. Siemen kypsyy kukintavuonna.[6][7] Linnut syövät marjamaisia käpyjä mielellään, mikä auttaa lajia leviämään uusille kasvupaikoille. Lintujen ruoansulatuksen läpi kulkeneet siemenet itävät tavallista nopeammin.[8]

Euroopanmarjakuusi on hyvin pitkäikäinen puulaji. Englannissa sen tiedetään saavuttaneen noin 2000 vuoden iän.[8]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopanmarjakuusta tavataan suurimmassa osassa Länsi- ja Keski-Eurooppaa, mutta levinneisyysalue on hyvin laikuttainen. Sitä kasvaa Pyreneiden niemimaalta Kreikkaan, Romaniaan, Puolaan ja Baltian maihin, pohjoisessa Skandinavian eteläosiin ja Britteinsaarille. Kaukasuksen alueella ja Iranissa lajilla on erillisiä esiintymiä. Lisäksi euroopanmarjakuusta kasvaa myös Pohjois-Afrikassa Tunisiasta Marokkoon, sekä Atlantin ulkosaarilla kuten Madeiralla ja Azoreilla.[9]

Suomessa euroopanmarjakuusta kasvaa luonnonvaraisena ainoastaan Ahvenanmaalla, varsinkin maakunnan koillis-, kaakkois-, ja lounaisosissa. Useimmat esiintymät ovat pienillä saarilla. Laji rauhoitettiin siellä jo vuonna 1925.[4][10] Puu on Suomessa luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi.[11]

Vuosituhansia sitten, ilmaston ollessa nykyistä lämpimämpi marjakuusia kasvoi myös syvällä manner-Suomessa. Viimeisetkin esiintymät katosivat sieltä viimeistään "pienen jääkauden" aikoihin. Suomen kielessä oli omaperäinen nimitys marjakuuselle, jonka muotoja eri murteissa olivat muun muassa juka ja jukko. Muistumina marjakuusista näitä sanoja on jäänyt joihinkin paikannimiin.lähde?

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopanmarjakuusta kasvaa tuoreissa, keski- ja runsasravinteisissa havu-, lehti- ja sekametsissä.[7] Ahvenanmaalla euroopanmarjakuusi kasvaa meren läheisyydessä olevissa lehtomaisissa kangasmetsissä.[6] Lajia pidetään kalkinsuosijana.[4] Euroopanmarjakuusi on Ahvenanmaalla levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla ja saattaa kärsiä pahoin kovina pakkastalvina. Uudeksi uhaksi lajille on Ahvenanmaalla ilmennyt 1980-luvulta lähtien metsäkauriit, jotka ovat immuuneja kasvin myrkylle ja syövät mielellään matalia euroopanmarjakuusen taimia ja pensaita. Luonnonsuojelualueilla kasvustoja onkin jouduttu suojaamaan aitauksilla tuhojen estämiseksi.[4][12]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopanmarjakuusen puuainesta on käytetty moneen tarkoitukseen.

Euroopanmarjakuusi on hyvin vanha hyötykasvi, jota on käytetty moniin tarkoituksiin. Sitkeästä mutta erittäin kovasta puuaineksesta on tehty muun muassa jousen kaaria sekä erilaisia soittimia, kuten luuttuja. Puusepät ovat aina arvostaneet tummanpunaruskeaa ydinpuuta erittäin paljon, ja sitä onkin kutsuttu "Saksan eebenpuuksi". Ydinpuuta käytetään edelleen intarsioiden tekemiseen.[9][12]

Euroopanmarjakuusta kasvatetaan koristepensaana ja -puuna.[7] Viljelylajikkeita ovat esimerkiksi pystyhaarainen Taxus baccata 'Fastigiata' eli pylväsmarjakuusi ja pensasmainen Taxus baccata 'Adpressa Variegata'.[5]

Hyvin myrkyllisenä, mutta pitkäikäisenä kasvina euroopanmarjakuusta on pidetty sekä kuoleman että kuolemattomuuden symbolina. Sen tuoreita oksia onkin käytetty hautaseppeleissä. Kasvista tehtyä myrkkyä on puolestaan käytetty nuolenkärjissä sekä myrkkysyötteihin metsästyksessä.[12]

Myrkyllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopanmarjakuusen kaikki osat siemenvaippaa lukuun ottamatta ovat myrkyllisiä. Kasvi sisältää muun muassa taksiinia (C35H47NO10), joka on ihmiselle ja monille muille eläimille, kuten hevosille, tappavan myrkyllistä. Jo 500 grammaa neulasia tiedetään tappaneen hevosen alle tunnissa. Myös ihmisten tiedetään kuolleen euroopanmarjakuusesta saatuun myrkytykseen pahimmissa tapauksissa muutamassa tunnissa. Myrkytysoireet vaativat nopeaa lääkärinhoitoa. Euroopanmarjakuusen kuorta on kuitenkin voitu hyödyntää lääketieteessä eristämällä siitä taksolia, jolla on kasvaimia estävää vaikutusta.[12][13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ranta, Pertti: Euroopanmarjakuusi. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 256.
  • Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen puu- ja pensaskasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Alanko, Pentti & Palmén, Annikki & Tigerstedt, Peter M. A.. 2. uudistettu painos. Dendrologian seura – Denrologiska Sällskapet r.y., Helsinki 1992.
  • Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Helsinki 1982.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Taxus baccata IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. ↑ Euroopanmarjakuusi – Taxus baccata Arviointi 2019 punainenkirja.laji.fi. 2019. Viitattu 23.4.2024.
  3. ↑ Stevens, P. F.: Taxeae Angiosperm Phylogeny Website. 2001–. Missouri Botanical Garden. Viitattu 3.4.2021. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d Ranta 1997, s. 256.
  5. ↑ a b Mitchell, A. & Wilkinson, J. (suomentanut A. Kurtto): Euroopan puuopas, s. 24. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6.
  6. ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 62.
  7. ↑ a b c Suomen puu- ja pensaskasvio 1992, s. 92.
  8. ↑ a b Ålands flora 2010, s. 108.
  9. ↑ a b Den virtuella floran: Idegran (myös levinneisyyskartat) (ruots.) Viitattu 6.11.2011.
  10. ↑ Ålands flora 2010, s. 108–109.
  11. ↑ Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 202 Viitattu 6.11.2011. (pdf-tiedosto)
  12. ↑ a b c d Ålands flora 2010, s. 109.
  13. ↑ Suomen terveyskasvit 1982, s. 296, 330.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen luonnonvaraiset havupuut
Taksonitunnisteet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Euroopanmarjakuusi&oldid=22344197”