Marius Maximus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Marius Maximus oli roomalainen historioitsija ja virkamies, joka eli toisella ja kolmannella vuosisadalla jaa. Hän oli luultavasti sama mies kuin eräs Lucius Marius Maximus Perpetuus Aurelianus, joka oli kotoisin pohjoisafrikkalaisesta tai hispanialaisesta suvusta ja oli syntynyt noin vuonna 160. Hänen isänsä oli Gallia Lugdunensiksen ja Aquitanian provinssien ritarisäätyläinen prokuraattori. Hän oli konsulina vuonna 198 tai 199 ja uudelleen vuonna 223 ja toimi Gallia Belgican, Ala-Germanian, African ja Asian maaherroina. Vuosina 217–218 hän oli myös Rooman kaupunginprefekti.[1][2]

Maximus kirjoitti Rooman keisarien elämäkerran, joka ulottui Nervasta Macrinukseen tai Elagabalukseen. Hän saattoi imitoida tai jatkaa Suetoniuksen ja Cassius Dion töitä. Mariuksen teos on kadonnut mutta se mainitaan lähteenä Historia Augustassa.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Michael Grant: The Antonines: The Roman Empire in Transition. Routledge, 1994. ISBN 0-415-10754-7. (englanniksi)
  • Paavo Castrén & Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Grant s. 191
  2. a b Antiikin käsikirja s. 327


  Edeltäjä:
Imp. Caesar M. Aurelius Antoninus Augustus IV ja M. Aurelius Severus Alexander Caesar
Rooman konsuli
L. Roscius Aelianus Paculus Salvius Julianuksen kanssa
vuonna 223
Seuraaja:
Ap. Claudius Julianus II ja L. Bruttius Crispinus