Marion Bartoli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marion Bartoli
Bartoli 2009 US Open 01.jpg
Maa Ranskan lippu Ranska
Asuinpaikka Geneve, Sveitsi
Pituus 170 cm
Paino 63 kg
Kätisyys oikea
Ammattilaisena 2000–2013
Kaksinpeli
Paras sijoitus 7. (30.1.2012)
Turnausvoittoja 8
Grand Slam -turnauksissa
Australian avoimet puolivälierät (2009)
Ranskan avoimet välierät (2011)
Wimbledon voitto (2013)
Yhdysvaltain avoimet puolivälierät (2012)
Nelinpeli
Paras sijoitus 15. (5.6.2004)
Turnausvoittoja 3

Marion Bartoli (s. 2. lokakuuta 1984 Le Puy-en-Velay, Auvergne, Ranska) on ranskalainen tennispelaaja. Hän voitti urallaan kahdeksan WTA-tason kaksinpeliturnausta, joista merkittävimpänä 2013 Wimbledonin mestaruus. Uransa korkeimman listasijoituksen, seitsemännen sijan, hän saavutti 30. tammikuuta 2012.[1]

Tennisura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2006 Bartoli voitti ensimmäisen senioriturnauksensa, ASB Classicin Aucklandissa, Uudessa-Seelannissa, kaatamalla loppuottelussa Vera Zvonarjovan 6–2, 6–2. Lokakuussa hän hoiti toisen turnausvoiton tililleen Japanin avoimissa voittamalla Aiko Nakamuran 2–6, 6–2, 6–2. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun WTA-turnauksen loppuottelussa pelasi kaksi sekä kämmeneltä että rystyltä kahden käden otteella pelaavaa pelaajaa. Voitto nosti Bartolin ensimmäistä kertaa kahdenkymmenen parhaan joukkoon rankingissa. Kauden viimeisessä turnauksessa Bell Challengessa Québecissä Bartoli nollasi finaalissa Olga Putškovan 6–0, 6–0 ja nosti sijoituksensa seitsemänneksitoista.[1]

Vuodet 2007–2008[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaisuhkon kauden alun jälkeen Bartoli alkoi löytää kuntoaan massakenttäkaudella, vaikkei massa ole ollut hänen suosikkialustansa. Hän nousi ECM Prague Openin loppuotteluun toukokuussa, mutta hävisi Akiko Morigamille. Lonkkavamma oli vaivannut häntä jo Prahan turnauksen viimeisillä kierroksilla ja se pakotti hänet jättämään Rooman turnauksen väliin. Tämän jälkeen hän kuitenkin nousi ensimmäistä kertaa Grand Slam -turnauksen neljännelle kierrokselle Roland Garrosissa.[1]

Wimbledonissa Bartoli murtautui parrasvaloihin nousemalla loppuotteluun, jossa hävisi epävarman esityksen jälkeen kolminkertaiselle mestarille Venus Williamsille 4–6, 1–6. Hänen isänsä ja valmentajansa puhkesi kyyneliin Bartolin kiittäessä häntä lopun lyhyessä haastattelussa. Bartolin huomattavin voitto turnauksen alkukierroksilla tuli neljännellä kierroksella, jolla hän kukisti kolmanneksi sijoitetun Jelena Jankovićin hävittyään ensimmäisen erän. Hän toisti tempun Michaëlla Krajicekia vastaan puolivälierissä, voittaen 3–6, 6–3, 6–2. Välierissä Bartoli hävisi ensimmäisen erän ykkössijoitettua Justine Heniniä vastaan 1–6, mutta voitti kaksi seuraavaa 7–5, 6–1 ja otti uransa suurimman voiton[2]. US Openissa Bartoli pudotti kolmannella kierroksella Lucie Šafářován, mutta taipui seuraavassa ottelussa Serena Williamsille 3–6, 4–6. Kauden päättäneeseen WTA:n mestaruusturnaukseen hän pääsi mukaan kesken kaiken Serena Williamsin loukkaantumisen myötä. Hän hävisi Justine Heninille suoraan 0–6, 0–6, mutta voitti Jelena Jankovićin, joka joutui luovuttamaan ottelun tilanteessa 6–1, 1–0. Vuoden päätteeksi Bartoli oli maailmanlistalla sijalla kymmenen.[1]

Vuonna 2008 Bartoli selviytyi WTA-turnauksen loppuotteluun vain kerran: heinäkuussa hän hävisi Stanfordissa Aleksandra Wozniakille eräluvuin 5–7, 3–6. Grand Slam -turnauksissa hän selviytyi parhaimmillaan neljännelle kierrokselle Yhdysvaltain avoimissa. Kauden päättyessä hän oli pudonnut maailmanlistalla takaisin sijalle 17.[1]

Vuodet 2009–2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2009 Bartoli hävisi Brisbanen turnauksen loppuottelussa Viktoryja Azarenkalle eräluvuin 3–6, 1–6. Aiempina vuosinaan Australian avoimessa turnauksessa Bartoli oli parhaimmillaan selviytynyt toiselle kierrokselle vuosina 2004–2007. Vuoden 2009 turnauksessa hän voitti kolmella ensimmäisellä kierroksella heikommin sijoitetut vastustajansa sekä neljännellä kierroksella ykköseksi sijoitetun Jelena Jankovićin eräluvuin 6–1, 6–4. Puolivälierissä hän hävisi Vera Zvonarjovalle lukemin 3–6, 0–6. Maaliskuussa hän voitti Monterreyn turnauksen loppuottelussa Li Nan lukemin 6–4, 6–3. Ranskan avoimissa Bartoli hävisi toisella kierroksella Tathiana Garbinille. Wimbledonissa Bartoli hävisi kolmannella kierroksella Francesca Schiavonelle. Heinä-elokuussa hän saavutti uransa viidennen WTA-turnausvoiton kukistamalla Stanfordin turnauksen loppuottelussa Venus Williamsin luvuin 6–2, 5–7, 6–4. Yhdysvaltain avoimissa Bartoli hävisi toisella kierroksella Kim Clijstersille. Marraskuussa Bartoli pääsi Balin turnauksen loppuotteluun, jossa hävisi Aravane Rezaïlle. Kauden päättyessä hän oli maailmanlistan sijalla 11.[1]

Vuoden 2010 Australian avoimissa Bartoli hävisi kolmannella kierroksella Zheng Jielle. Ranskan avoimissa hän hävisi kolmannella kierroksella Shahar Pe'erille ja Wimbledonissa neljännellä kierroksella Tsvetana Pironkovalle. Yhdysvaltain avoimissa hän hävisi toisella kierroksella Virginie Razzanolle. Kauden aikana hän saavutti kolme välieräpaikkaa ja neljä puolivälieräpaikkaa. Kauden päättyessä hän oli maailmanlistan sijalla 16.[1]

Vuodet 2011–2012[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden 2011 avanneessa Brisbanen turnauksessa Bartoli eteni välieriin. Australian avoimissa hän hävisi toisella kierroksella Vesna Doloncille. Dohassa hän eteni välieriin ja Indian Wellsissä loppuotteluun, jossa tappio Caroline Wozniackille. Toukokuussa hän saavutti kauden toisen loppuottelupaikkansa Strasbourgissa, jossa hän hävisi Andrea Petkovicille. Ranskan avoimissa hän hävisi välierissä Francesca Schiavonelle. Sen jälkeen hän eteni loppuotteluun Eastbournessa, jossa päihitti Petra Kvitován. Wimbledonissa hän hävisi puolivälierissä Sabine Lisickille. Stanfordissä hän eteni jälleen loppuotteluun. Yhdysvaltain avoimissa hän hävisi toisella kierroksella Christina McHalelle. Lokakuussa hän voitti Osakan WTA-turnauksen loppuottelussa Samantha Stosurin. Kauden päättyessä hän oli maailmanlistan sijalla yhdeksän.[1]

Kauden 2012 avanneessa Sydneyn turnauksessa Bartoli eteni puolivälieriin. Australian avoimissa hän hävisi kolmannella kierroksella Zheng Jielle. Pariisin turnauksessa hän hävisi loppuottelussa Angelique Kerberille. Dohassa sekä Miamissa hän eteni välieriin. Ranskan avoimissa Bartoli hävisi toisella kierroksella Petra Martićille. Sen jälkeen hän eteni välieriin Eastbournessa. Wimbledonissa hän hävisi toisella kierroksella Mirjana Lučić-Baronille. Carlsbadissa hän eteni loppuotteluun, jossa hävisi Dominika Cibulkoválle. Yhdysvaltain avoimissa hän hävisi puolivälierissä Marija Šarapovalle. Syys-lokakuussa hän pääsi välieriin Pekingin turnauksessa. Kauden päättyessä hän oli maailmanlistan sijalla 11.[1]

Vuosi 2013 ja uran lopetus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australian avoimissa Bartoli hävisi kolmannella kierroksella Jekaterina Makarovalle. Ranskan avoimissa hän hävisi kolmannella kierroksella Francesca Schiavonelle.[1] Wimbledonissa Bartoli saavutti uransa ensimmäisen Grand Slam -mestaruuden voitettuaan kaksinpelin loppuottelussa Sabine Lisickin. Yhtäkään erää turnauksessa hävinnyt Bartoli ei kohdannut turnauksessa ainuttakaan top 10 -pelaajaa.[3]

Elokuussa Bartoli ilmoitti lopettavansa uransa pudottuaan Cincinnatin WTA-turnauksessa toisella kierroksella.[4]

Pelitapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marion Bartoli tunnetaan epätavallisesta ja intensiivisestä pelityylistään. Hän käyttää molempia käsiä sekä kämmeneltä että rystyltä. Hän pelaa aggressiivisesti ja lyö kovaa. Kahden käden tyylin hänelle opetti hänen isänsä, joka oli innostunut nähtyään Monica Selesin pelaavan[5]. Bartoli viihtyy takarajan tuntumassa, jopa hieman sen sisäpuolella, ja lyö palloa jo aikaisin sen nousuvaiheessa, avaten kenttää molemmille puolille suuntautuvilla jyrkillä sivalluksilla. Hänen pelityyliään onkin verrattu juuri Selesiin. Bartolin syöttö on lisäksi omintakeinen siinä, että hän käyttää rannettaan saadakseen syöttöön nopeutta.

Grand Slam -loppuottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voitetut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Turnaus Vastustaja Tulos
2013 Wimbledon Flag of Germany.svg Sabine Lisicki 6–1, 6–4

Hävityt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Turnaus Vastustaja Tulos
2007 Wimbledon Flag of the United States.svg Venus Williams 4–6, 1–6

WTA-turnausvoitot (11)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksinpelit (8)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voitot turnausluokittain
Grand Slam (1)
WTA Tour Championships (0)
Tournament of Champions (0)
Premier Mandatory & Premier 5 (0)
Premier (2)
International (5)
Voitot kenttätyypeittäin
Kova (5)
Massa (2)
Ruoho (0)
Matto (1)
s = sisäkenttä
Nro Pvm Turnaus Kenttä Vastustaja Tulos
1. 7. tammikuuta 2006 Uuden-Seelannin lippu ASB Classic, Auckland, Uusi-Seelanti Kova Flag of Russia.svg Vera Zvonarjova 6–2, 6–2
2. 8. lokakuuta 2006 Japanin lippu Japan Open Tennis Championships, Tokio Kova Flag of Japan.svg Aiko Nakamura 2–6, 6–2, 6–2
3. 5. marraskuuta 2006 Kanadan lippu Bell Challenge, Quebec City, Kanada Kova Flag of Russia.svg Olga Poutchkova 6–0, 6–0
4. 8. maaliskuuta 2009 Meksikon lippu Monterrey, Meksiko Kova Kiinan lippu Li Na 6–4, 6–3
5. 2. elokuuta 2009 Yhdysvaltain lippu Stanford, Yhdysvallat Kova Yhdysvaltain lippu Venus Williams 6–2, 5–7, 6–4
6. 18. kesäkuuta 2011 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Eastbourne, Englanti Ruoho Tšekin lippu Petra Kvitová 6–1, 4–6, 7–5
7. 16. lokakuuta 2011 Japanin lippu Osaka, Japani Kova Australian lippu Samantha Stosur 6–3, 6–1
8. 6. heinäkuuta 2013 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Wimbledon, Lontoo, Englanti Ruoho Saksan lippu Sabine Lisicki 6–1, 6–4

Kaksinpeliloppuottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nelinpelit (3)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voitot turnausluokittain
Grand Slam (0)
WTA Tour Championships (0)
Tournament of Champions (0)
Premier Mandatory & Premier 5 (0)
Premier (0)
International (3)
Voitot kenttätyypeittäin
Kova (1)
Massa (0)
Ruoho (2)
Matto (0)
s = sisäkenttä
Nro. Pvm Turnaus Kenttä Pari Vastustajat Tulos
1. 11. huhtikuuta 2004 Casablanca, Marokko Massa Emilie Loit, Ranska Flag of Belgium.svg Els Callens / Flag of Slovenia.svg Katarina Srebotnik 6–4, 6–2
2. 6. helmikuuta 2005 Pattaya Women's Open, Thaimaa Kova Anna-Lena Grönefeld, Saksa Flag of Poland.svg Marta Domachowska / Flag of Croatia.svg Silvija Talaja 6–3, 6–2
3. 14. toukokuuta 2006 ECM Prague Open, Tšekki Massa Shahar Pe'er, Israel Flag of the United States.svg Ashley Harkleroad / Flag of the United States.svg Bethanie Mattek 6–4, 6–4

Nelinpeliloppuottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksinpelimenestys kausittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turnaus 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Uran V-H
Grand Slamit
Australian avoimet 1k 1k 2k 2k 2k 2k 1k QF 3k 2k 3k 3k 15–12
Ranskan avoimet 1k 1k 2k 1k 1k 2k 4k 1k 2k 3k SF 2k 3k 16–13
Wimbledon 1k 3k 2k 2k F 3k 3k 4k QF 2k W 27–10
Yhdysvaltain avoimet 3k 1k 2k 3k 3k 4k 4k 2k 2k 2k QF 20–11
Grand Slamien voitot/häviöt 0–0 0–1 2–3 1–4 4–4 4–4 5–4 13–4 5–4 8–4 8–4 11–4 8–4 11–2 78–46
Kauden päätösturnaukset
WTA:n mestaruusturnaus - - - - - - - AL - - - AL - - 2–1
Uran tilastot
Pelatut turnaukset 0 2 6 26 27 25 31 31 24 24 21 29 25 16 276
Loppuottelut 0 0 0 0 0 0 4 2 1 4 0 5 2 1 19
Voitetut turnaukset 0 0 0 0 0 0 3 0 0 2 0 2 0 1 8
Vuoden lopun sijoitus 1120 345 106 57 41 40 17 10 17 11 16 9 11 13

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Marion Bartoli wtatennis.com. Viitattu 7.7.2013. (englanniksi)
  2. Bartoli stuns Henin to reach final
  3. Bartoli juhlii Wimbledonin mestaruutta Yle Urheilu. Viitattu 7.7.2013.
  4. Wimbledon-mestarilta yllätyspäätös: "Lopetan urani" Yle Urheilu. Viitattu 15.8.2013.
  5. Jari ja Heikki Hedmanin selostus MTV3-kanavalla 7.7.2007

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]