Marion Bartoli
| Marion Bartoli | |
|---|---|
|
|
|
| Maa | |
| Asuinpaikka | Geneve, Sveitsi |
| Pituus | 170 cm |
| Paino | 63 kg |
| Kätisyys | oikea |
| Ammattilaiseksi | 2000 |
| Kaksinpeli | |
| Paras sijoitus | 7. (30.1.2012) |
| Turnausvoittoja | 7 |
| Grand Slam -turnauksissa | |
| Australian avoimet | puolivälierät (2009) |
| Ranskan avoimet | välierät (2011) |
| Wimbledon | loppuottelu (2007) |
| Yhdysvaltain avoimet | puolivälierät (2012) |
Marion Bartoli (s. 2. lokakuuta 1984 Le Puy-en-Velay, Auvergne, Ranska) on ranskalainen ammattilaistennispelaaja. Hän on voittanut urallaan seitsemän WTA-tason kaksinpeliturnausta, mutta hänen paras saavutuksensa on nousu vuoden 2007 Wimbledonin finaaliin. Uransa toistaiseksi korkeimman listasijoituksen, seitsemännen sijan, hän saavutti 30. tammikuuta 2012.
Sisällysluettelo |
Tennisura [muokkaa]
Tammikuussa 2006 Bartoli voitti ensimmäisen senioriturnauksensa, ASB Classicin Aucklandissa, Uudessa-Seelannissa, kaatamalla loppuottelussa Vera Zvonarjovan 6–2, 6–2. Lokakuussa hän hoiti toisen turnausvoiton tililleen Japanin avoimissa voittamalla Aiko Nakamuran 2–6, 6–2, 6–2. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun WTA-turnauksen loppuottelussa pelasi kaksi sekä kämmeneltä että rystyltä kahden käden otteella pelaavaa pelaajaa. Voitto nosti Bartolin ensimmäistä kertaa kahdenkymmenen parhaan joukkoon rankingissa. Kauden viimeisessä turnauksessa Bell Challengessa Québecissä Bartoli nollasi finaalissa Olga Putškovan 6–0, 6–0 ja nosti sijoituksensa seitsemänneksitoista.
2007 [muokkaa]
Vaisuhkon kauden alun jälkeen Bartoli alkoi löytää kuntoaan massakenttäkaudella, vaikkei massa ole ollut hänen suosikkialustansa. Hän nousi ECM Prague Openin loppuotteluun toukokuussa, mutta hävisi Akiko Morigamille. Lonkkavamma oli vaivannut häntä jo Prahan turnauksen viimeisillä kierroksilla ja se pakotti hänet jättämään Rooman turnauksen väliin. Tämän jälkeen hän kuitenkin nousi ensimmäistä kertaa Grand Slam -turnauksen neljännelle kierrokselle Roland Garrosissa.
Wimbledonissa Bartoli murtautui parrasvaloihin nousemalla loppuotteluun, jossa hävisi epävarman esityksen jälkeen kolminkertaiselle mestarille Venus Williamsille 4–6, 1–6. Hänen isänsä ja valmentajansa puhkesi kyyneliin Bartolin kiittäessä häntä lopun lyhyessä haastattelussa. Bartolin huomattavin voitto turnauksen alkukierroksilla tuli neljännellä kierroksella, jolla hän kukisti kolmanneksi sijoitetun Jelena Jankovićin hävittyään ensimmäisen erän. Hän toisti tempun Michaëlla Krajicekia vastaan puolivälierissä, voittaen 3–6, 6–3, 6–2. Välierissä Bartoli hävisi ensimmäisen erän ykkössijoitettua Justine Heniniä vastaan 1–6, mutta voitti kaksi seuraavaa 7–5, 6–1 ja otti uransa suurimman voiton[1].
US Openissa Bartoli pudotti kolmannella kierroksella Lucie Šafářován, mutta taipui seuraavassa ottelussa Serena Williamsille 3–6, 4–6. Kauden päättäneeseen WTA:n mestaruusturnaukseen hän pääsi mukaan kesken kaiken Serena Williamsin loukkaantumisen myötä. Hän hävisi Justine Heninille suoraan 0–6, 0–6, mutta voitti Jelena Jankovićin, joka joutui luovuttamaan ottelun tilanteessa 6–1, 1–0. Vuoden päätteeksi Bartoli oli maailmanlistalla sijalla kymmenen.
2008 [muokkaa]
Vuonna 2008 Bartoli selviytyi WTA-turnauksen loppuotteluun vain kerran: heinäkuussa hän hävisi Stanfordissa Aleksandra Wozniakille eräluvuin 5–7, 3–6. Grand Slam -turnauksissa hän selviytyi parhaimmillaan neljännelle kierrokselle Yhdysvaltain avoimissa. Kauden päättyessä hän oli pudonnut maailmanlistalla takaisin sijalle 17.
2009 [muokkaa]
Tammikuussa 2009 Bartoli hävisi Brisbanen turnauksen loppuottelussa Viktoryja Azarenkalle eräluvuin 3–6, 1–6. Aiempina vuosinaan Australian avoimessa turnauksessa Bartoli oli parhaimmillaan selviytynyt toiselle kierrokselle vuosina 2004–2007. Vuoden 2009 turnauksessa hän voitti kolmella ensimmäisellä kierroksella heikommin sijoitetut vastustajansa sekä neljännellä kierroksella ykköseksi sijoitetun Jelena Jankovićin eräluvuin 6–1, 6–4. Puolivälierissä hän hävisi Vera Zvonarjovalle lukemin 3–6, 0–6. Maaliskuussa hän voitti Monterreyn turnauksen loppuottelussa Li Nan lukemin 6–4, 6–3. Elokuussa hän saavutti uransa viidennen WTA-turnausvoiton kukistamalla Stanfordin turnauksen loppuottelussa Venus Williamsin luvuin 6–2, 5–7, 6–4.
Pelitapa [muokkaa]
Marion Bartoli tunnetaan epätavallisesta ja intensiivisestä pelityylistään. Hän käyttää molempia käsiä sekä kämmeneltä että rystyltä. Hän pelaa aggressiivisesti ja lyö kovaa. Kahden käden tyylin hänelle opetti hänen isänsä, joka oli innostunut nähtyään Monica Selesin pelaavan[2]. Bartoli viihtyy takarajan tuntumassa, jopa hieman sen sisäpuolella, ja lyö palloa jo aikaisin sen nousuvaiheessa, avaten kenttää molemmille puolille suuntautuvilla jyrkillä sivalluksilla. Hänen pelityyliään onkin verrattu juuri Selesiin. Bartolin syöttö on lisäksi omintakeinen siinä, että hän käyttää rannettaan saadakseen syöttöön nopeutta.
Grand Slam -loppuottelut [muokkaa]
Hävityt [muokkaa]
| Vuosi | Turnaus | Vastustaja | Tulos |
| 2007 | Wimbledon | 4-6, 1-6 |
WTA-turnausvoitot (10) [muokkaa]
| Ohje |
| Grand Slamit |
| WTA-mestaruusturnaukset |
| Tier I |
| Tier II |
| Tier III |
| Tier IV & V |
Kaksinpelit (7) [muokkaa]
| Nro | Pvm | Turnaus | Kenttä | Vastustaja | Tulos' |
| 1. | 7. tammikuuta 2006 | ASB Classic, Auckland, Uusi-Seelanti | Kova | 6–2, 6–2 | |
| 2. | 8. lokakuuta 2006 | Japan Open Tennis Championships, Tokio | Kova | 2–6, 6–2, 6–2 | |
| 3. | 5. marraskuuta 2006 | Bell Challenge, Quebec City, Kanada | Kova | 6–0, 6–0 | |
| 4. | 8. maaliskuuta 2009 | Kova | 6–4, 6–3 | ||
| 5. | 2. elokuuta 2009 | Kova | 6–2, 5–7, 6–4 | ||
| 6. | 18. kesäkuuta 2011 | Ruoho | 6–1, 4–6, 7–5 | ||
| 7. | 16. lokakuuta 2011 | Kova | 6–3, 6–1 |
Kaksinpeliloppuottelut [muokkaa]
- 2006 - Wismilak International, Bali, Indonesia (hävisi Svetlana Kuznetsovalle 5–7, 2–6)
- 2007 - ECM Prague Open, Tšekki (hävisi Akiko Morigamille 1–6, 3–6)
- 2007 - Wimbledon (hävisi Venus Williamsille 4–6, 1–6)
- 2008 - Stanford, Yhdysvallat (hävisi Aleksandra Wozniakille 5–7, 3–6)
- 2009 - Brisbane, Australia (hävisi Viktoryja Azarenkalle 3–6, 1–6)
- 2009 - Bali, Indonesia (hävisi Aravane Rezaïlle 5–7, luovutus)
- 2011 - Indian Wells, Yhdysvallat (hävisi Caroline Wozniackille 1–6, 6–2, 3–6)
- 2011 - Strasbourg, Ranska (hävisi Andrea Petkovicille 3–6, 0–1 luovutus)
- 2011 - Stanford, Yhdysvallat (hävisi Serena Williamsille 5–7, 1–6)
Nelinpelit (3) [muokkaa]
| Nro. | Pvm | Turnaus | Kenttä | Pari | Vastustajat | Tulos |
| 1. | 11. huhtikuuta 2004 | Casablanca, Marokko | Massa | Emilie Loit, Ranska | 6–4, 6–2 | |
| 2. | 6. helmikuuta 2005 | Pattaya Women's Open, Thaimaa | Kova | Anna-Lena Grönefeld, Saksa | 6–3, 6–2 | |
| 3. | 14. toukokuuta 2006 | ECM Prague Open, Tšekki | Massa | Shahar Pe'er, Israel | 6–4, 6–4 |
Nelinpeliloppuottelut [muokkaa]
- 2003 - Open Gaz de France, parinaan Stéphanie Cohen-Aloro (hävisi Barbara Schettille ja Patty Schnyderille 2–6, 6–2, 7–65)
- 2003 - Generali Ladies Linz, parinaan Silvia Farina Elia (hävisi Liezel Huberille ja Ai Sugiyamalle 6–1, 7–66)
- 2004 - Tashkent Open, parinaan Mara Santangelo (hävisi Adriana ja Antonella Serra Zanetille 1–6, 6–3, 6–4)
- 2007 - Medibank International, parinaan Meilen Tu (hävisi Anna-Lena Grönefeldille ja Meghann Shaughnessylle 6–3, 3–6, 7–6 2)
Kaksinpelimenestys kausittain [muokkaa]
| Turnaus | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | Uran V-H | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Grand Slamit | |||||||||||
| Australian avoimet | - | - | 1k | 1k | 2k | 2k | 2k | 2k | 1k | 4–7 | |
| Ranskan avoimet | - | 1k | 1k | 2k | 1k | 1k | 2k | 4k | 1k | 5–8 | |
| Wimbledon | - | - | - | 1k | 3k | 2k | 2k | F | 3k | 12–6 | |
| Yhdysvaltain avoimet | - | - | 3k | 1k | 2k | 3k | 3k | 4k | 4k | 13–7 | |
| Grand Slamien voitot/häviöt | 0–0 | 0–1 | 2–3 | 1–4 | 4–4 | 4–4 | 5–4 | 13–4 | 5–4 | 34–28 | |
| Kauden päätösturnaukset | |||||||||||
| WTA:n mestaruusturnaus | - | - | - | - | - | - | - | AL | 1–1 | ||
| I-tason WTA-turnaukset | |||||||||||
| Tokio | - | - | - | - | - | - | 2k | 1k | 1–2 | ||
| Indian Wells | - | - | - | 2k | 1k | 2k | 3k | 4k | 7–5 | ||
| Miami | - | - | - | puoliväl. | - | 2k | 3k | 3k | 9–4 | ||
| Charleston | - | - | - | 1k | - | - | 3k | 2k | 3–3 | ||
| Berliini | - | - | - | kars1 | kars2 | - | - | - | 1–2 | ||
| Rooma | - | - | - | - | kars2 | - | - | - | 0–0 | ||
| San Diego1 | - | - | - | 3k | 3k | 1k | 1k | - | 4–4 | ||
| Montreal/Toronto | - | - | - | 2k | - | 2k | 3k | puoliväl. | 6–4 | ||
| Moskova | - | - | - | - | - | - | - | 2k | 1–1 | ||
| Zürich | - | - | - | - | - | - | 1k | puoliväl. | |||
| Uran tilastot | |||||||||||
| Pelatut turnaukset | 0 | 2 | 6 | 26 | 27 | 25 | 31 | 31 | 16 | 164 | |
| Loppuottelut | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 4 | 2 | 0 | 6 | |
| Voitetut turnaukset | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 3 | 0 | 0 | 3 | |
| Vuoden lopun sijoitus | 1120 | 345 | 106 | 57 | 41 | 40 | 17 | 10 | |||
1 San Diegon turnaus saavutti I-tason statuksen vasta 2004. Dohan turnaus korvaa San Diegon ja Zürichin turnaukset 2008.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Bartoli stuns Henin to reach final
- ↑ Jari ja Heikki Hedmanin selostus MTV3-kanavalla 7.7.2007