Mariaanienrastaskerttunen
| Mariaanienrastaskerttunen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kerttuset Acrocephalidae |
| Suku: | Ruokokerttuset Acrocephalus |
| Laji: | luscinius |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
|
|
|
Mariaanienrastaskerttunen (Acrocephalus luscinius) on sukupuuttoon kuollut kerttuslaji, joka eli kotoperäisesti Mariaaneilla. Sitä tavattiin Alamaganin ja Saipanin saarilla (nimialalaji luscinius) sekä Aguijanilla (alalaji nijoi). Jean René Constant Quoy ja Joseph Paul Gaimard kuvailivat lajin holotyypin Guamilta 1830.[2]
Levinneisyys ja alalajit[3][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Naurulla ja Karoliineilla elävät kerttuset Acrocephalus syrinx "karoliinienkerttunen" ja Acrocephalus rehsei "naurunkerttunen" voidaan luokitella osaksi mariaanienrastaskerttusta tämän alalajeina, mutta nämä eroavat mariaanienrastaskerttusesta kokonsa, nokan muodon ja laulun perusteella, joten monet (esim. Birdlife International) luokittelevat ne omiksi lajeikseen.
Mariaanienrastaskerttusesta tunnettiin neljä alalajia:
- luscinius - Nimialalaji ja runsaslukuisin alalajeista. Esiintyi Saipanilla ja Alamaganilla ja Guamilta
- nijoi - Pienellä ja asumattomalla Aguijanilla, jonka ympäristöä villiintyneet vuohet ovat muuttaneet. Lintua oltiin etsitty saarelta neljä kertaa 2000-luvulla, mutta sitä ei ole löytynyt. On epäilty, että mariaanienrastaskerttunen olisi aiemmin esiintynyt myös Aguijanin vieressä olevalla paljon suuremmalla Tinianin saarella.[4] Tällöin on todennäköistä, että kyseessä olisi ollut juuri nijoi.
- yamashinae - Paganilla, jonka asukkaat evakuoitiin tulivuorenpurkauksen takia 1981. Havaittu viimeksi 1970-luvulla ja on kuollut sukupuuttoon.
- astrolabii - Arvoituksellinen alalaji, joka tunnetaan vain Dumont D'Urvillen retkikunnan näytteistä vuosilta 1838-39. Näytteiden keräyspaikasta on epäselvyyttä, mutta todennäköisin vaihtoehto on Yap Karoliineilla. Tästä alalajista ei ole muita havaintoja ja se on todennäköisesti kuollut sukupuuttoon.
Myös nämä alalajit voidaan lukea omiksi lajeikseen, mutta useimmiten näin ei tehdä.
Ulkonäkö ja laulu[3][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mariaanienrastaskerttunen oli suuri kerttunen, jolla oli kaikista sukunsa edustajista pisin nokka. Pituus 18-19 cm, paino 27-38 g. Päältä tasaisen oliivinruskea alta keltaisenvalkoinen. Nokka jopa 3 cm pitkä ja päästä alaspäin käyristynyt. Sukupuolet samannäköiset. Mariaanienrastaskerttusen levinneisyysalueen saarilla ei elä muita kerttuja, joten laji oli melko helppo tunnistaa. Muistutti paljon läheisimpiä sukulaislajejaan Karoliineilla ja Naurulla, mutta oli näitä suurempi ja pidempinokkainen.
Laulu oli hidasrytminen, melodinen ja kovaääninen sisältäen huilumaisia ja karkeita osia. Säkeistö kesti noin 4 sekuntia, jota seurasi 6-10 sekunnin tauko ennen uutta säettä. Lauloi usein öisin. Englanninkielinen nimi tarkoittaa "satakielikerttusta", ja kuvailee laulun sointia. Laulava lintu nosti usein päälaen höyheniään töyhdöksi. Kutsuääni oli luja 'tshak'.
Elinympäristö ja pesintä[3][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elinympäristö vaihteli saarelta toiselle, mutta pääsääntöisesti suosi tiheikköjä ja kosteikkoja. Esimerkiksi yamashinae oli ilmeisesti täysin rajoittunut Paganin kahden lammen rantatiheikköihin. Toisaalta Aguijanilla ei ole kosteikkoja ja mariaanienrastaskerttuset siellä pesivät pensaissa tai latvustoissa, jotka olivat tarpeeksi tiheitä. Saipanilla laji oli hyvin sopeutunut elämään myös ei-kotoperäisissä kasvustoissa, kuten lyijypuumetsissä.
Mariaanienrastaskerttunen söi kaikenlaisia pikkueläimiä, jotka olivat sopivan kokoisia sille. Näitä olivat etenkin hyönteiset, mutta myös etanat, hämähäkit ja pienet liskot.
Ylläpiti ja puolusti reviirejä pesintäaikaan, mutta oli sen ulkopuolella hyvin piilotteleva, eikä sen liikkeistä ollut juuri tietoa. Pesintöjä oli pääasiassa tammi-maaliskuussa ja heinä-syyskuussa. Muni 2-4 munaa pesään, joka oli yleensä puussa yli 2 m maanpinnan yläpuolella.
Populaatiohistoria ja uhanalaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Alaosiot. Uusimman arvion mukaan kadonnut |
Kerttusilla on ollut poikkeuksellinen kyky levitä Tyynenmeren alueen saarille ja muodostaa niille pysyviä populaatioita. Kaikilla Tyynenmeren merkittävimmistä saariryhmistä on joko Agrocephalus- tai Cettia-suvun kerttusia. Mariaaneilla on ollut ihmisiä jo 4000 vuotta. Näiden vuosituhansien aikana saarilla vielä paljon pidempään olleet eläimet ovat joutuneet sopeutumaan moniin ympäristönmuutoksiin. Luultavasti mariaanienrastaskerttunen on hävinnyt Tinianilta (ja ehkä myös Rotalta) paljon ennen modernin tieteen saapumista saarille.[3]
Yap?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Astrolabii-alalaji on arvoituksellinen, koska on herännyt epäilys siitä, mistä se voisi olla peräisin. Dumont D'Urvillen retkikunta keräsi kaksi lintua toisella Antarktisella purjehduksellaan vuosina 1838-1839. Molemmat ovat Pariisissa Ranskan kansallisessa luonnonhistoriallisessa museossa (Muséum national d'histoire naturelle). Linnut muistuttavat toisiaan niin paljon, että ne varmasti kuuluvat samaan lajiin. Toinen on merkitty olevan peräisin Mangarevalta Gambiersaarilta ja toinen Nuku Hivalta Marquesassaarilta. Nuku Hivalla tavataan toisen näköistä kerttusta eli polynesiankerttusta, eikä yhdelläkään Tyynenmeren saarista tavata kahta kerttuslajia. Mangarevalta ei tunneta lainkaan kerttusia. Tämä yhdistettynä siihen, että saarten välimatka on 1700km ja välillä on saaria, joilta tämän näköisiä kerttusia ei ole löytynyt, viittaa siihen, että linnut on kerätty jostain muualta kuin niiden arkistomerkintä sanoo. Ulkonäöltään nämä kaksi yksilöä muistuttavat Mikronesian kerttusia. Dumont D'Urvillen laiva pysähtyi Mikronesiassa seuraavilla saarilla: Losap, Truk, Guam, Yap ja Peleliu. Näistä ainakin Trukilla ja Guamilla on kerttusia, jotka eroavat museonäytteistä. Todennäköisimmäksi kotisaareksi astrolabiille on ehdotettu Yapia, joka on riittävän lähellä, tarjoaa riittävän määrän sopivaa habitaattia ja jossa seuraava tieteellinen retkikunta kävi vasta noin 1879 (Friedrich Hermann Otto Finsch, joka oli joitakin vuosia aiemmin tehnyt tutkimusmatkan Lappiin). [5]
Guam[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Guamin mariaanienrastaskerttuset katosivat 1960-luvulla. Syitä ei täysin ymmärretä, mutta tärkeimpinä pidetään kosteikkojen vähenemistä ja tarhakäärmeisiin kuuluvan Boiga irregularis -käärmeen kulkeutumista saarelle. Käärme lisääntyi Guamilla ennennäkemättömän runsaaksi, hävitti jopa 12 lintulajia saarelta ja aiheutti lukemattoman määrän muuta harmia. Guamille on kulkeutunut myös lukuisia muita vieraslajeja.[6][7]
Pagan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paganilla mariaanienrastaskerttusta tavattiin vain hyvin rajoitetulla alueella makeavetisten vesistöjen liepeillä. Nämä kosteikkoalueet hävitettiin joko kokonaan tai lähes täysin. Vuonna 1981 alkanut tulivuorenpurkausten sarja johti koko asujaimiston evakuointiin. Periaatteessa tämä voisi johtaa luonnon toipumiseen, mutta toisaalta purkaukset ovat myös hävittäneet saaren luontoa. Kerttusia ei ole havaittu saarella evakuoinnin jälkeen eikä tämän alalajin uskota enää olevan elossa. Muutama asukas on hallinnon kieltoja uhmaten palannut saarelle ja muidenkin paluuta suunnitellaan.
Aguijan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aguijan on 7 km² kokoinen pikkusaari Tinianin kupeessa. Paikalliset kutsuvat sitä "vuohisaareksi", koska sillä elää runsas villiintyneiden vuohien populaatio. Vuohet ovat muuttaneet saaren luontoa rajulla tavalla, ja kerttusten pesät olivatkin usein puiden latvustoissa, koska aluskasvillisuus oli kokonaan hävitetty. 1989 saarella aloitettiin vuohien hävitys, mutta projekti jäi kesken ja vuohien määrä palasi ennalleen. 2000-luvulla saarelle on tehty kolme etsintäretkikuntaa, mutta mariaanienrastaskerttusia ei ole löytynyt. Saarella ei ilmeisesti ikinä ollutkaan optimaalista elinympäristöä eli kosteikkoja, ja vuohet huononsivat ympäristöä entisestään, kunnes populaatio hävisi.[8]
Alamagan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myös Alamagan on kärsinyt tulivuorenpurkauksista. Kun vielä 2009 taifuuni Choi-Wan kulki suoraan saaren yli, kaikki sen asukkaat evakuoitiin. Choi-Wan kaatoi lähes kaikki saaren puut, mutta myrskyn vaikutukset mariaanienrastaskerttuspopulaatiolle olivat ilmeisesti melko vähäiset. Vuonna 2000 kerttusia arvioitiin olevan saarella noin 1000 yksilöä ja vuonna 2010 arvio oli saman suuruinen. Alamaganin populaatio näyttäisi olevan siis melko vakaa. Kerttuset pesivät Alamaganilla avoimissa metsissä, joissa on pensaikkoinen aluskasvillisuus ja metsäisessä rotkossa. On epäselvää, kuinka optimaalinen tämä ympäristö on lajille ja miten saaren villiintyneet sorkkaeläimet vaikuttavat siihen jatkossa.[8]
Saipan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mariaanienrastaskerttusia on enemmän Saipanilla kuin missään muualla siitä huolimatta, että kanta on ollut viime vuosikymmenet jyrkässä laskussa. 2007 kerttusia arvioitiin olevan Saipanilla noin 3000 yksilöä. On arvioitu, että kolmen lintusukupolven aikana kanta on lukumäärältään puolittunut. Syiksi kannan pienenemiseen on epäilty saaren lukuisia vieraslajeja ja elinympäristön vähenemistä. Ihmisasutuksen käytössä oleva alue on laajentunut nopeasti ja Yhdysvaltojen armeijan tukikohdan toiminta on myös vähentänyt luonnontilaisen elinympäristön alaa. Saipan on kuitenkin laaja saari (115km²) ja mariaaninenrastaskerttunen esiintyy Saipanilla laajasti kaikenlaisissa tiheiköissä suosien etenkin lyijypuumetsissä ja korkeita ruovikkoja. Suurimpana uhkana pidetään sitä, että Boiga irregularis -käärme leviäisi Guamilta myös Saipanille ja Guamin tapahtumaketju toistuisi myös Saipanilla. Jos näin käy, voi lintukanta tuhoutua muutamassa vuodessa.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Acrocephalus luscinius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.12.2016. (englanniksi)
- ↑ IBC (englanniksi)
- ↑ a b c d Kennerley, P. ja Pearson, D.: Reed and bush warblers, s. 457-459. Christopher Helm Lontoo, 2010.
- ↑ Steadman D. W.: The prehistory of vertebrates , especially birds, on Tinian, Aguiguan, and Rota, Northern Mariana Islands. Micronesica 31: 319-345, 1999.
- ↑ Holyoak, D. T. ja Thibault, J. C.: Undescribed Agrocephalus Warblers from Pacific Ocean Islands. Bull. Brit. Orn. Club 98: 122-127, 1978.
- ↑ Rodda, G. H. ja Fritts, T. H.: The impact of the introduction of the Colubrid snake Boiga irregularis on Guam's lizards. Journal of Herpetology 26:2 166-174, 1992.
- ↑ Bird populations in the Northern Mariana Islands are being decimated by brown tree snakes 2008. BirdLife International. Arkistoitu 5.9.2015.
- ↑ a b c BirdLife International (2016) Species factsheet: Acrocephalus luscinius. Downloaded from http://www.birdlife.org on 26/06/2016 birdlife.org. Arkistoitu 14.8.2016.