Johann Sebastian Bach

Wikipedia
Ohjattu sivulta Maria Barbara Bach
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Bach” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.
Johann Sebastian Bach
Elias Gottlob Haussmann, Johann Sebastian Bach.
Elias Gottlob Haussmann, Johann Sebastian Bach.
Syntynyt 21. maaliskuuta 1685
Eisenach
Kuollut 28. heinäkuuta 1750 (65 vuotta)
Leipzig
Ammatti säveltäjä, kapellimestari, urkuri
Allekirjoitus [[Kuva:Johann Sebastian Bach signature.svg|128px]]

Johann Sebastian Bach (31. maaliskuuta (J: 21. maaliskuuta) 1685 Eisenach28. heinäkuuta 1750 Leipzig) oli saksalainen säveltäjä, kapellimestari ja urkuri. Hän oli barokin ja samalla koko taidemusiikin historian merkittävimpiä säveltäjiä. Bach sävelsi kaikkia aikansa teostyyppejä oopperaa lukuun ottamatta.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johann Sebastian Bach syntyi Eisenachissa itäisessä Saksassa musikaaliseen perheeseen. Hänen vanhempansa kuolivat, kun hän oli yhdeksänvuotias, ja hän muutti asumaan veljensä Johann Christophin luokse Ohrdrufiin. Viiden lyseovuoden jälkeen Bach lähetettiin 15-vuotiaana Lüneburgiin, jossa hän lauloi poikakuorossa äänenmurrokseen asti.

Ei tiedetä tarkasti, kuinka nuorena Bach hankki urkujensoittotaitonsa, mutta on syytä olettaa,kenen mukaan? että osuutta asiaan on veli Johann Christophilla. Lüneburgissa taas vaikuttajana on saattanut olla Johanniskirchen urkuri Georg Böhm. Jo 17-vuotiaana Bach sai urkurin paikan Sängerhausenista, mutta herttua kumosi päätöksen ja palkkasi vanhemman ehdokkaan.

Vieraillessaan Arnstadtissa, lähellä syntymäkaupunkiaan muutamia kuukausia myöhemmin tarkastaakseen uudet urut Bach teki niin suuren vaikutuksen valtaapitäviin, että sai jo toiselle luvatun urkurin paikan. On arvoituksellista,kenen mukaan? kuinka Bach on jo näin nuorena saattanut olla niin arvostettu urkujenrakennuksen tuntija, että urkujentarkastusvastuu uskottiin hänelle.

Arnstadtissa Bachia pidettiin liian nuorena opettamaan kuorolaisia, mikä synnytti riitoja Bachin ja auktoriteettien välille. Esimerkiksi Geyersbach-nimisen fagotistin kanssa Bach joutui tappeluun, jossa ehti käyttää miekkaansakin kiistakumppanin vaatteiden silpomiseen. Tilannetta ei parantanut myöskään se, että Bach otti pitkän vapaan kävelläkseen Lyypekkiin kuuntelemaan Dietrich Buxtehuden urkujensoittoa. Koska Bach oli kaiken lisäksi taitava viulisti, on syytä olettaa, että hän Lyypekissä ollessaan soitti Buxtehuden järjestämässä Abendmusik-konsertissa viulua.

Vuonna 1707 Bach erosi Arnstadtin virastaan ja otti tilalle paikan Mühlhausenissa. Samana vuonna hän meni naimisiin serkkunsa Maria Barbara Bachin kanssa, jonka kanssa hän sai seitsemän lasta. Vuotta myöhemmin hän soitti urkuja Weimarin herttualle, joka lupasi Bachille parempaa paikkaa urkurina, kamarimuusikkona ja myöhemmin konserttimestarina. Weimarissa hän kehitti säveltämistään, ja sovitti muun muassa Antonio Vivaldin konserttoja uruille ja cembalolle. Vivaldin tuotanto vaikutti sitä kautta hänen myöhempiin viulukonserttoihinsa. Valtaosan Bachin urkumusiikista uskotaan olevan peräisin Weimarin-ajalta.

Vuonna 1716 Bach kuuli, että herttua oli suunnittelemassa Bachille luvattua kapellimestarin paikkaa Georg Philipp Telemannille, mihin hän vastasi hankkimalla itselleen vastaavan paikan Köthenistä (vanh. Cöthen). Bachin suunnitelmien estämiseksi herttua vangitutti tämän marraskuussa 1717. Kuukautta myöhemmin Bach vapautettiin, ja hän siirtyi suunnitelmiensa mukaisesti prinssi Leopoldin palvelukseen Kötheniin. Siellä Bach sävelsi kuuluisat Brandenburgilaiset konserttonsa, joissa erilaiset soolosoitinten ryhmät soittavat muun orkesterin säestäessä. Osa yhdistelmistä oli poikkeuksellisia: viidennessä konsertossa soolosoittimina ovat viulu, huilu ja cembalo. Näitä nykyään suunnattoman arvostettuja konserttoja ei kuitenkaan ilmeisesti Bachin aikana esitetty niiden vaativuuden vuoksi. Muita tämän kauden teoksia olivat Italialainen konsertto ja ensimmäinen osa teoksesta Das wohltemperierte Klavier, jossa jokaiseen sävellajiin on sävelletty preludi ja fuuga.

Thomasschule[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bachin asunto sijaitsi Leipzigin Tuomaskoulussa sen vasemmassa kolmanneksessa. Valokuva vuodelta 1902 ennen rakennuksen purkamista.

Vuonna 1720 Bachin ollessa 36-vuotias hänen vaimonsa kuoli, ja vuotta myöhemmin hän otti uudeksi vaimokseen Anna Magdalena Wilcken, jonka kanssa hän sai yhteensä 13 lasta. Wilcke oli itsekin musikaalinen, ja hän tuki Bachin säveltämistä samoin kuin Bach tämän laulu-uraa. Myös prinssi Leopold meni naimisiin samoihin aikoihin, ja koska tämän vaimo ei pitänyt musiikista, alkoi Bachin ura Köthenissä kohdata vastatuulta. Hänen onnekseen vuonna 1722 avautui Tuomaskirkon vieressä sijainneessa Tuomaskoulussa (saks. Thomasschule) Leipzigissa kanttorin virka, jota ensin tarjottiin Telemannille ja Johann Graupnerille, mutta nämä eivät voineet lähteä työnantajiensa palveluksesta. Bach otti paikan vastaan, muutti Leipzigiin vuonna 1723 ja vietti kaupungissa koko loppuelämänsä.

Bachin tehtäviin kuului opettamisen lisäksi kantaattien tekeminen sunnuntain jumalanpalveluksiin ja kirkollisia juhlapäiviä varten. Koulun laulajien ja soittajien suuren määrän ansiosta hän pystyi säveltämään myös suurimittaisia teoksia, kuten Johannes-passion ja Matteus-passion, joka sai ensiesityksensä Tuomaskirkossa vuonna 1727 tai 1729. Huolimatta tuotteliaasta innokkuudestaan työssään Bach ilmaisi tyytymättömyytensä paikkaansa kirjeessään eräälle diplomaatille vuonna 1730; myöhemmin hän koetti tuloksettomasti hakea paikkaa Dresdenistä. Hänen työmääränsä kasvoi entisestään, ja lopulta hän joutui olemaan poissa eräistä kirkollisista tehtävistä joko opettamisen tai sävellystyön takia.

Myöhäinen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bach viimeisinä kuukausinaan.
Paikat, joissa Bach eli elämänsä aikana.

Bach ei elinaikanaan käynyt kertaakaan saksankielisen alueen ulkopuolella. Pohjoisimmillaan hän kävi Lyypekissä, etelässä Karlsbadissa, lännessä Kasselissa ja idässä Dresdenissä. Elämänsä viimeisenä vuosikymmenenä Bach sävelsi monia fuugia sekä vuonna 1741 Goldberg-muunnelmat, joiden kerrotaan olleen tarkoitettu hänen oppilaansa, Johann Gottlieb Goldbergin, soitettaviksi.

Viimeisinä aikoina syntyivät myös Bachin pääteoksiin kuuluva h-molli-messu sekä kesken jäänyt Die Kunst der Fuge.

Bachilla oli ongelmia näön kanssa. Maaliskuun lopulla vuonna 1750 hän pyysi apua Leipzigiin tulleelta englantilaiselta silmälääkäriltä John Taylorilta. Taylor leikkasi Bachin silmät. Tämän jälkeen hän sokeutui täysin ja kuoli neljä kuukautta myöhemmin.[1]

Kuoleman jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bachin kuva postimerkissä.

Bachin perintö jäi elämään hänen lukuisissa musikaalisesti lahjakkaissa lapsissaan, joista Wilhelm Friedemann Bach, Johann Gottfried Bernhard Bach, Johann Christoph Friedrich Bach, Johann Christian Bach ja ehkä merkittävimpänä Carl Philipp Emanuel Bach, loivat itselleen ammattimuusikon uran. Myös Bachin tyttäret mitä todennäköisimmin lauloivat ja soittivat hänen esityksissään.

Bachin maine hänen elinaikanaan perustui sävellystaidon lisäksi hänen mestarilliseen soittotekniikkaansa uruilla. Osa hänen valtavasta tuotannostaan ei ole säilynyt meidän päiviimme asti, sillä jopa Bach itse suhtautui moniin sävellyksiinsä kertakäyttömateriaalina. Lisäksi monet Bachin teokset olivat aikansa soitin- ja soittotekniikan huomioon ottaen hyvin vaikeita ja niitä esitettiin sen vuoksi vähän.lähde?

Bachin kuoleman jälkeen hänen nuottikäsikirjoituksensa jaettiin hänen kahden poikansa Carl Philipp Emanuelin ja Wilhelm Friedemannin kesken. Wilhelm Friedemann oli jo isänsä elinaikana joutunut usein taloudellisiin vaikeuksiin, ja tämän kuoleman jälkeen hänen täytyi rahapulassa myydä monia isänsä käsikirjoituksia, joista osa katosikin näin jäljettömiin. Carl Philipp Emanuelin huostaan jääneet käsikirjoitukset puolestaan säilyivät suurimmalta osaltaan. 1800-luvulla Felix Mendelssohn nosti esiin muun muassa Matteus-passion, joka esitettiin nyt ensimmäistä kertaa mestarisäveltäjän kuoleman jälkeen ja joka sai valtavan menestyksen. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa monet Bachin sävellyksistä löytyivät uudestaan, ja Bachin musiikkia esitetään nykyisin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. 1900-luvun jälkipuoliskolla heräsi kiinnostus myös Bachin musiikin esittämiseen autenttisin soittimin ja kokoonpanoin, ja lisäksi on yritetty rekonstruoida alkuperäistä barokki-ihanteiden mukaista esitystyyliä.

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisesti katsotaan, että barokkiajan musiikki huipentui häneen, ja sen voidaan myös katsoa päättyneen hänen kuoltuaan. Bach joutui elinaikanaan mm. Johann Adolph Scheiben arvostelemaksi musiikillisesta vanhakantaisuudestaan, koska ei seurannut orastavaa galanttia tyyliä.lähde? Hän oli Vivaldin ja Telemannin ohella yksi musiikkihistorian tuotteliaimmista säveltäjistä: yli 1000 teoksen tiedetään syntyneen Bachin kynästä. Hän sävelsi valtavasti kirkollista musiikkia, kuten messuja, oratorioita, passioita ja ainakin 215 kantaattia; konserttoja eri soittimille kuten klaveerille, cembalolle ja viululle; teoksia yksittäisille soittimille kuten klaveerille, luutulle, viululle ja sellolle; urkumusiikkia kuten fuugia ja preludeja; sekä runsaasti kamarimusiikkia. Fuugan hän kehitti täydellisyyteen: hän loi hyvin monimutkaisia, mutta silti kauniita melodioita, jotka kehittyivät kappaleissa samanaikaisesti useamman melodian ryhmissä, kontrapunktisesti.

Kaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkitieteilijät ovat löytäneet Bachin tuotannosta karkeasti kolme tyylikautta.lähde?

Ensimmäisen kauden loppuna voidaan pitää vuotta 1713. Tälle ajalle sijoittuvissa teoksissa (jotka ovat lähinnä urku- ja klaveeriteoksia) kuuluu voimakkaana saksalaisen 1600-luvun loppupuolen sävellysperinteen vaikutus. Bachin esikuvana toimineet saksalaiset säveltäjät olivat saaneet vaikutteita Ranskasta ja Italiasta, mutta eivät olleet omaksuneet Napolin ja Venetsian uusia oopperatyylejä. Yhtään oopperaa Bach ei uransa luonteen vuoksi koskaan säveltänyt, joskin passiot ja jotkin maalliset kantaatit muistuttavat kuunneltuina pitkälti oopperoita resitatiivien viedessä juonta eteenpäin.

Vuodesta 1713 vuoteen 1739 ulottuvalla mestaruuden jaksolla Bach sai vaikutteita aikansa uusista italialaisista musiikkityyleistä, erityisesti italialaisesta konserttomuodosta. Tämän kauden tuotannossa italialaisen tyylin melodinen selkeys ja kadenssien määrittelemät rakenteet kohtaavat luterilaisten koraalien vakavuuden ja saksalaisen kontrapunktiperinteen.

Bachin viimeisen luomiskauden aloittaa Clavier-Übung III. Myöhäisen luomiskauden sävellyksissään Bach tuotti Ludwig van Beethovenin lailla enimmäkseen soitinmusiikkia (lukuun ottamatta h-molli-messua). Loppukauden sävellyksille oli ominaista, ettei niitä useinkaan sävelletty mitään tiettyä esitystä varten, vaan paremminkin ehkä eräänlaiseksi säveltäjämestarin musiikilliseksi testamentiksi.

Wolfgang Schmieder luetteloi Bachin tuotannon vuonna 1950, ja tämän luettelon pohjalta kaikille sävellyksille on olemassa BWV-luettelonumero (Bach-Werke-Verzeichnis).

Sävellyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täydellinen teosluettelo verkossa - Heikki Poroila: Yhtenäistetty Johann Sebastian Bach

Orkesteriteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuoroteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Messu, h-molli, BWV 232
  • Matteus-passio, BWV 244
  • Johannes-passio, BWV 245
  • Jouluoratorio, BWV 248
  • 6 Motettia, BWV 225-230
  • Magnificat, BWV 243
  • n.350 kantaattia joista n.209 on säilynyt. Kantaateista tunnetuimpia ovat:
    • BWV 4, Christ lag in Todesbanden
    • BWV 78, Jesu, der du meine Seele
    • BWV 80, Eine feste Burg ist unser Gott
    • BWV 82, Ich habe genug
    • BWV 140, Wachet Auf
    • BWV 147, Herz und Mund
    • BWV 202, Weichet nur, Betruebte Scatten
    • BWV 208, Was mir behagt

Teoksia kosketinsoittimille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urkuteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kamarimusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johann Sebastian Bachin teoksia
Klaveerimusiikki: Goldberg-muunnelmat | Das Wohltemperierte Klavier | Clavier-Übung | Koraalit Bachs1a.gif
Vokaalimusiikki: H-mollimessu | Passiot | Oratoriot | Magnificat | Motetit | Kantaatit
Barokkisarjat: Sellosarjat | Luuttumusiikki | Orkesterisarjat | Viulusarjat ja -sonaatit
Muut: Die Kunst der Fuge | Musikalisches Opfer | Brandenburgilaiset konsertot | Konsertot | Urkumusiikki


Ääninäytteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sound-icon.svg

Cembalokonsertto h-molli, BWV 1052,
Fuldan sinfoniaorkesteri, kapellimestari Simon Schindler, solisti Johannes Volker Schmidt

Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Sound-icon.svg

Luuttusarja e-molli BWV 996

Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Bachin muistopatsas

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Simopekka Virkkula: Säveltäjän kauhea kuolema. Sunnuntai Aamulehti, 24.3.2013, s. 17.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johann Sebastian Bach.