Maria Aro
| Maria Aro | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. huhtikuuta 1942 Helsinki |
| Kuollut | 9. huhtikuuta 2024 (82 vuotta) Tampere |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso | Tapio Parkkinen |
| Näyttelijä | |
| Palkinnot | |
|
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Maria Rosalina Aro (8. huhtikuuta 1942 Helsinki – 9. huhtikuuta 2024 Tampere[1]) oli suomalainen näyttelijä.[2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jo neljävuotiaana näytellyt Aro oli yksi Tampereen työväenteatterin monivuotisista näyttelijöistä vuodesta 1998 alkaen. Sitä ennen hän oli mukana monissa Raivoisat Ruusut -ryhmän tuotannoissa ja 1960-luvulla Suomen Kansallisteatterissa.[3]
Aro näytteli myös useissa televisiosarjoissa. Näitä ovat muun muassa Jussi Niilekselän ohjaama ja Anna-Leena Härkösen esikoisromaanin pohjalta dramatisoima Häräntappoase (1989) ja Jukka Mäkisen ohjaama Hiljaista on (2003) sekä Neil Hardwickin ohjaamat ja käsikirjoittamat Reinikainen (1982) ja Sisko ja sen veli (1985). Hänellä oli myös pieni osa Pekka Lepikön ohjaamassa ja käsikirjoittamassa menestyskomediassa Kyllä isä osaa (1994).
Televisiosarjojen lisäksi Aro näytteli myös elokuvissa. Näitä ovat roolit Ralf Långbackan elokuvassa Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti (1979) sekä Matti Ijäksen elokuvassa Sokkotanssi (1999). Lehmän vuosi -sarjassa Aro nähdään Sirkka Takalan roolissa.
Aro oli naimisissa näyttelijä-ohjaaja ja käsikirjoittaja Tapio Parkkisen kanssa.[4] Aron vanhemmat olivat teatterinjohtaja Matti Aro ja näyttelijä-ohjaaja Impi Aro.[2][4]
Arolle myönnettiin vuonna 1993 Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen ansiomerkki.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Leppäniemi, Ilari: Näyttelijä Maria Aro on kuollut Aamulehti. 10.4.2024. Viitattu 10.4.2024.
- ↑ a b Veistäjä, Verneri: Teatterin maailma 1965, Suomen teatterilaitos ja teatteriväki, s. 130. Helsinki: Tammi, 1965.
- ↑ Aro Maria Ilona-esitystietokanta, Teatterin tiedotuskeskus. Viitattu 18.12.2014.
- ↑ a b Teatteripariskunta viihtyy hyvin Onkiniemessä Tamperelainen. 23.8.2018. Viitattu 12.3.2021.
- ↑ Kultaiset ansiomerkit 1965–2018 (pdf) Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto. Viitattu 12.3.2021.
| ||||||||||||||
