Maresuke Nogi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maresuke Nogi

Maresuke Nogi (jap. 乃木 希典, Nogi Maresuke; 25. joulukuuta 1849 Edo (Tokio) – 13. syyskuuta 1912 Tokio) oli japanilainen kreivi ja kenraali.[1][2]

Nogin isä oli samurai, joka kuului Chōfu-klaaniin. Nogi osallistui nuorena toiseen Chōshūn sotaretkeen ja yleni 1871 majuriksi. Hän osallistui myös Hagin ja Satsuman kapinoiden kukistamiseen.[3] Hänestä tuli vuonna 1875 jalkaväkirykmentin apulaiskomentaja, 1880 rykmentinkomentaja ja 1885 prikaatinkomentaja.[2] Vuonna 1887 hän matkusti Sōroku Kawakamin kanssa Saksaan täydentämään sotilasopintojaan.[3] Vuosien 1894–1895 Kiinan–Japanin sodassa Nogi komensi 1. jalkaväkiprikaatia, joka miehitti Port Arthurin. Hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi ja vuodesta 1896 hän toimi jonkin aikaa Japanille sodassa siirtyneen Formosan saaren (nyk. Taiwan) sotilaskuvernöörinä. Vuonna 1904 Nogi ylennettiin kenraaliksi. Venäjän–Japanin sodassa hän komensi Japanin kolmatta armeijaa ja johti sitkeästi 6. kesäkuuta 1904 alkanutta Port Arthurin piiritystä, joka suurten vaikeuksien jälkeen johti viimein 2. tammikuuta 1905 kaupungin valtaukseen.[3][2] Vallattuaan kaupungin hän vei armeijansa tärkeimmälle sotanäyttämölle Mantšuriaan, ja vaikutti merkittävällä tavalla japanilaisten voittoon ratkaisevassa Mukdenin taistelussa, jossa hänen armeijansa iski venäläisten oikeaa siipeä vastaan.[2]

Venäjän–Japanin sodan jälkeen Nogi nimitettiin sotaneuvoston jäseneksi ja vuodesta 1907 hän toimi Gakushūin-koulun johtajana.[3] Samana vuonna hän sai kreivin arvon.[2] Nogi teki vaimonsa Shizukon kanssa rituaali-itsemurhan Japania lähes puoli vuosisataa hallinneen keisari Meijin hautajaispäivänä syyskuussa 1912.[3] Nogi suoritti perinteisen samuraiden itsemurhaseremonian eli seppukun osoittaakseen lojaaliutensa keisarilleen, sillä Japanin varhaisemmassa historiassa uskollisten palvelijoiden oli tapana seurata herraansa kuolemaan (junshi). Nogin vaimo tappoi itsensä naisten tapaan viiltämällä kurkkunsa auki.[4] Monet tuon ajan japanilaiset kirjailijat, kuten Sōseki Natsume ja Mori Ōgai pitivät Nogin itsemurhaa esimerkkinä Japanin feodaalisten perinteiden ja nopean modernisaation välisestä ristiriidasta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Nogi Maresuke (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 20.3.2014.
  2. a b c d e Nordisk familjebok (1913), s. 1126 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 20.3.2014.
  3. a b c d e Nogi, Maresuke (englanniksi) Portraits of Modern Japanese Historical Figures. Japanin parlamentin kirjasto. Viitattu 20.3.2014.
  4. Erling Bjøi, Olof G. Lidin & Göran Malmqvist (suom. Heikki Eskelinen): Otavan suuri maailmanhistoria 15: Imperialismin aika, s. 290. Otava, Helsinki 1986.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]