Marco Bellocchio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marco Bellocchio vuonna 2010.

Marco Bellocchio (9. marraskuuta 1939 Bobbio) on italialainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Häntä pidetään sodanjälkeisen ”nuorten vihaisten miesten” sukupolven tärkeimpänä edustajana.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bellocchio valmistui Milanon katolisesta yliopistosta ja opiskeli näyttelemistä ja ohjaamista Rooman Kokeellisessa elokuvakeskuksessa sekä Lontoossa. Vuonna 1965 hän ohjasi porvarillisia perhearvoja groteskisti arvostelevan elokuvan Nyrkit taskussa (I pugni in tasca), joka sai paljon jäljittelijöitä. Samaa provokatiivista linjaa jatkoivat La Cina è vicina ( 1967) sekä poliittiset dokumentit Paola (1969) ja Viva il Primo Maggio rosso e proletario (1969). Elokuva Isän nimeen (Nel nome del padre, 1972) hyökkäsi katolista sisäoppilaitosjärjestelmää vastaan, Sbatti il mostro in prima pagina (1972) arvosteli konservatiivista lehdistöä ja Matti da slegare (1974) tarkasteli kriittisesti mielisairaiden kohtelua.[2]

Armeijaa voimakkaasti arvostelevan Voittoisan marssin (Marcia trionfale, 1976) jälkeen Bellocchio siirtyi televisioon, jossa hän ohjasi muun muassa hyvät arvostelut saaneet versiot Tšehovin Lokista (Il gabbiano, 1977) sekä Luigi Pirandellon Henrik neljännestä (Enrico IV, 1984). Samaan aikaan Bellocchio teki teatterielokuvia, kuten keskiluokkaista perhettä arvostelevan Salto nel vuoto (1980) ja psykoanalysti Massimo Fagiolin innoittamat Paholainen ruumiissa (Il diavolo in corpo, 1986) ja La condanna (1991). Vaikenevaa näyttelijää kuvaava Il sogno della farfalla (1994) sai Venetsian elokuvajuhlien hopeisen leijonan ja armoton perhekuvaus L’ora di religione – il sorriso di mia madre (2002) kuusi David di Donatello -ehdokkuutta sekä Cannesin elokuvajuhlien erikoismaininnan. Huomenta, yö (Buongiorno notte, 2003) kuvaa Aldo Moron kaappausta ja murhaa.[3] Mussolinin salattu rakkaus vuodelta 2009 kertoo surullisen tarinan Italian fasistidiktaattori Mussolini ensimmäisen maailmansodan aikaisesta rakastajattaresta Ida Dalserista[4].

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1961 La colpa e la pena (lyhyt)
  • 1962 Ginepro fatto uomo
  • 1965 Nyrkit taskussa
  • 1967 La Cina è vicina
  • 1969 Amore e rabbia (jakso "Discutiamo, discutiamo")
  • 1969 Il popolo calabrese ha rialzato la testa (dokumentti)
  • 1969 Viva il primo maggio rosso e proletario (dokumentti, lyhyt)
  • 1971 Isän nimeen
  • 1972 Sbatti il mostro in prima pagina
  • 1975 Matti da slegare (dokumentti)
  • 1976 Voittoisa marssi
  • 1977 Il gabbiano (televisioelokuva)
  • 1979 La macchina cinema (televisiosarja dokumentti) (5 jaksoa)
  • 1980 Salto nel vuoto
  • 1980 Vacanze in Val Trebbia
  • 1982 Gli occhi, la bocca
  • 1984 Enrico IV
  • 1986 Marco Bellocchion Paholainen ruumiissa
  • 1988 La visione del sabba
  • 1991 La condanna
  • 1993 L'uomo dal fiore in bocca (tv, lyhyt)
  • 1994 Il sogno della farfalla
  • 1995 Sogni infranti (televisioelokuva, dokumentti)
  • 1997 Elena (lyhyt)
  • 1997 Il principe di Homburg
  • 1998 Alfabeto italiano (televisiosarja) (1 jakso)
  • 1999 La balia
  • 1999 Nina (lyhyt)
  • 2000 L'affresco (lyhyt)
  • 2000 Un filo di passione (lyhyt)
  • 2002 ...Addio del passato... (dokumentti)
  • 2002 Appunti per un film su Zio Vania (lyhyt)
  • 2002 L'ora di religione (Il sorriso di mia madre)
  • 2002 La primavera del 2002 - L'Italia protesta, l'Italia si ferma (videodokumentti)
  • 2002 Oggi è una bella giornata (lyhyt)
  • 2003 Huomenta, yö
  • 2006 Il regista di matrimoni
  • 2006 Sorelle
  • 2009 Mussolinin salattu rakkaus
  • 2010 Sorelle Mai
  • 2012 Bella addormentata

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Moliterno, Gino: Historical Dictionary of Italian Cinema. Lanham, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-6073-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Moliterno, s. 26.
  2. Moliterno, s. 26–27.
  3. Moliterno, s. 27–28.
  4. Leena Virtanen, Narsisti ja hänen naisensa, Tv & radio, Helsingin Sanomat 5.4.2014, sivu B 21

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]