Marcellin Berthelot
| Marcellin Berthelot | |
|---|---|
 |
|
| Syntynyt | 25. lokakuuta 1827 |
| Kuollut | 18. maaliskuuta 1907 |
| Kansallisuus | ranskalainen |
| Tutkimusala | lämpökemia |
| Tunnetuimmat työt | Thomsenin–Berthelot'n periaate |
Marcellin Pierre Eugène Berthelot (25. lokakuuta 1827 Pariisi, Ranska – 18. maaliskuuta 1907 Ranska)[1] oli ranskalainen kemisti ja poliitikko, joka tunnetaan lämpökemian alalla kehittämästään Thomsenin–Berthelot'n periaatteesta. Hän syntetisoi monia orgaanisia yhdisteitä epäorgaanisista aineista, eikä hän hyväksynyt vitalismin teoriaa. Häntä pidetään yhtenä historian merkittävimmistä kemisteistä, ja hän oli Ranskan akatemian jäsen tuolilla 40 vuodesta 1900 kuolemaansa saakka.
Berthelot oli Collège de Francen professori, opetusministeri 1886–1887, ulkoministeri 1895–1896 ja Ranskan akatemian sihteeri vuodesta 1889. Hänen oragaanisia yhdisteitä koskevat tutkimustuloksensa sisältyvät pääosin teokseen Chimie organique, fondée sur la synthèse (1860). Lämpökemiaa koskevat tutkimukset sislätyvät teoksiin Mécanique chimique, fondée sur la thermochimie (1879) ja La thermochimie (1897). Hän tutki myös kemian historiaa, räjähdysaineita ja kasvifysiologiaa.[1]
Berhtelot'n poika oli merkittävä 1920-luvun alun ranskalainen diplomaatti Philippe Berthelot, joka sotkeutui pankkiskandaaliin ja joutui eroamaan.[2]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968 osa 1 palsta 1214
- ↑ Herodote.net
 |
Edeltäjä: Joseph Bertrand |
Ranskan akatemian jäsen Tuoli 40 1900–1907 |
Seuraaja: Francis Charmes |
