Maraschinokirsikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maraschinokirsikka pirtelön koristeena.

Maraschinokirsikka tai cocktail-kirsikka on säilötty ja makeutettu kirsikka, jota käytetään monien juomien, salaattien, leivonnaisten sekä jäätelön ja erilaisten muiden jälkiruokien valmistukseen ja koristeluun.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teollisesti valmistetut marachinokirsikat ovat nykyisin alunperin luontaisesti makeista ja väriltään vaaleista kirsikoita, Yhdysvalloissa pääsääntöisesti Napoleon ja Royal Anne nimisiä lajikkeita.[1] Ne säilötään ensin liemeen, johon on lisätty rikkidioksidia ja kalsiumkloridia. Niiden tehtävä on poistaa luumarjojen luontainen väri ja maku. Tämän jälkeen niistä poistetaan kivet ja upotetaan noin kuukaudeksi[2] liuokseen, jossa on muun muassa yhtä tai usempaa elintarvikeväriä, siirappia, makuaineita, happamuudensäätö- ja säilöntäaineita.[3]

Kuvatulla menetelmällä kirsikoista voidaan valmistaa halutun värisiä. Väreistä yleisin on heleä punainen[1], mutta myös esimerkiksi vaaleanpunaisia, sinisiä, vihreitä, keltaisia tai oransseja voidaan valmistaa.[4] Makuaineena käytetään usein karvasmanteliöljyä tai muita sitä muistuttavia aineita, kuten kirsikka-aromia[1]. Vihreät cocktailkirsikat voivat olla mintun makuisia.[2]

Nimen alkuperä ja valmistustavan muutos Yhdysvalloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeksi marachinokirsikoita nimitetään myös cocktailkirsikoiksi. Taustalla on kirsikoiden suuri suosio nimenomaan cocktailien koristeina.[5][2] Nimi marachino taas viittaa useiden vuosisatojen ajan Kroatiassa ja pohjois-Italiassa kasvaneisiin pieniin, tummiin ja happamiin Marasca-kirsikoihin[4] ((latinaksi) Prunus cerasus var. marasca) ja siitä valmistettuun likööriin, johon murskattiin sokerilla makeutettuja kirsikoita. Kokonaisia likööriin säilöttyjä kirsikoita alettiin kutsua maraschinokirsikoiksi. Niistä tuli varakkaiden eurooppalaisten suosimia herkkuja.

1890-luvulla maraschinokirsikoita ja -likööriä ruvettiin viemään Yhdysvaltoihin, jossa niitä tarjoiltiin hienoimmissa ravintoloissa ja hotelleissa.[1] Kirsikat tulivat siellä suosituiksi ja 1896 amerikkalaiset alkoivat kokeilla niiden valmistamista sikäläisillä makeilla lajikkeilla. Suosiotaan kasvattava raittiusliike sai valmistajat vähentämään säilykkeiden alkoholipitoisuutta.[4] Makuaineena käytettiin manteliöljyä. Vuoteen 1920 mennessä luvulla kotimaassa valmistetut maraschinokirsikat olivat jo ylivoimaisen suosittuja tuotituotteisiin verrattuina.[1]

Yhdysvaltain kieltolaki teki 1920-luvusta alkaen alkoholin avulla valmistetuista kirsikoista laittomia. Nykyinen täysin alkoholitton ja luumarjojen rakenteen hyvin säilyttävä teollinen valmistustapa pohjautuu Ernest H. Wiegandin 6 vuotta kestäneisiin kokeisiin.[2]

Paluu alkuperäiseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoli elintarvikkeiden lisäaineiden terveysvaikutuksista[3][6] näkyy tee-se-itse -marchinokirsikoiden resepteinä. Myös alkuperäiseen tapaan likööriin valmistettuja kirsikoita on saatavana.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet ja lähdeviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Fast Facts About Sweet Cherries 2009. National Cherry Growers & Industries Foundation. Viitattu 9. huhtikuuta, 2012. (englanniksi)
  2. a b c d e Graham, Colleen: Maraschino Cherries About.com, Cocktails. Viitattu 8.huhtikuuta 2012. (englanniksi)
  3. a b Mitä muuta haluaisit tietää säilötyistä hapankirsikoista? Kirsikkapaikka. Viitattu 8. huhtikuuta, 2012.
  4. a b c Verzemnieks, Inara: The Fruit That Made Oregon Famous! (alkuperäisen tekstin osalta) The Oregonian Newspaper. 12.helmikuuta, 2006. Portland: What's Cooking America. Viitattu 8. huhtikuuta, 2012. (englanniksi)
  5. Suomisanakirja Viitattu 8. huhtikuuta, 2012.
  6. Trowbridge Filippone, Peggy: Homemade Maraschino Cherries Recipe About.com. Viitattu 8. helmikuuta, 2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]