Manuel Zelaya

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Manuel Zelaya

José Manuel Zelaya Rosales (s. 20. syyskuuta 1952) oli Hondurasin presidentti 27. tammikuuta 2006 lähtien. Hänet syrjäytettiin 28. kesäkuuta 2009 armeijan pidättäessä hänet korkeimman oikeuden määräyksestä ja parlamentti vahvisti erottamisen samana päivänä. Hänen kautensa olisi päättynyt 27.1.2010.

Zelaya syntyi Catacamasissa, Olanchon departementissa. Hän edustaa Hondurasin liberaalipuoluetta, johon hän liittyi vuonna 1970.

Zelaya syntyi poliittisesti merkittävään perheeseen, johon hänen lisäkseen kuului kolme muuta lasta. Hän aloitti yliopisto-opintonsa Hondurasin kansallisessa yliopistossa, mutta ei valmistunut. Presidentin puoliso on ollut tammikuusta 1976 lähtien Xiomara de Zelaya.

Zelaya toimi kansallisessa kongressissa kolme peräkkäistä kautta vuosina 19851998. Hondurasin presidenttinä häntä edelsi Ricardo Maduro.

Zelaya valittiin presidentiksi alun perin liberaalipuolueen oikeistosiiven tuella. Kautensa aikana hän kääntyi runsaasti vasemmalle. Hän pyrki lähestymään kansanliikettä ja liittoutui Hondurasin perinteisen vasemmiston kanssa.[1]

Zelaya pyrki lähestymään Venezuelan johtamaan blokkia, ja hänen kansainvälisiksi liittolaisikseen tulivat Venezuelan Hugo Chávez ja Nicaraguan Daniel Ortega. Elokuussa 2008 Honduras liittyi Venezuelan ajamaan ALBA-kauppajärjestöön. Maa sai talousapuna halpaa öljyä ja traktoreita.[1]

Vuonna 2009 Zelaya ilmoitti haluavansa järjestää kyselyn perustuslain muutoksesta ja peruslakia säätävän kokouksen vaalin. Sekä korkein oikeus että armeija pitivät päätöstä laittomana. Kongressi sääti äänestyksen kieltävän lain. Vastaiskuna Zelaya erotti asevoimien pääesikunnan päällikön Romeo Vásquezin sekä puolustusministerin. Korkein oikeus määräsi Vásquezin erottamisen kumottavaksi. Myös armeijan, ilmavoimien ja laivaston komentajat erosivat protestina. Tämän jälkeen satoja armeijan jäseniä miehitti 26. kesäkuuta pääkaupunki Tegucigalpan lentokentän, parlamentin, korkeimman oikeuden ja presidentinpalatsin, ilmoituksensa mukaan hillitäkseen mahdollisia levottomuuksia, kun Zelaya oli marssinut kannattajineen sotilastukikohtaan noutamaan äänestysuurnat, joita armeija ei luovuttanut.[2][3] Armeija pidätti Zelayan kello kuudelta aamulla lauantaina 28. kesäkuuta 2009 ja vangitsi hänet sotilastukikohtaan.[4][5] Myöhemmin päivällä Zelaya vapautettiin Costa Ricassa[5], jossa hän piti lehdistötilaisuuden Óscar Ariasin kanssa. Myös Zelayan hallinnon ulkoministeri Patricia Rodas pidätettiin ja muista jäsenistä annettiin pidätysmääräykset. Noin kolmisentuhatta Zelayan kannattajaa osoitti mieltään presidentinpalatsin ulkopuolella.[6] Useat tiedostusvälineet ja tarkkailijat puolustelivat kaappausta sillä, että Zelaya olisi saattanut pyrkiä uudelleen presidentiksi toiselle kaudella, kun voimassa olevan perustuslain mukaan vain yksi kausi on sallittu.[7]

Parlamentti nimitti uudeksi presidentiksi puhemies Roberto Michelettin, joka määräsi maahan öisen ulkonaliikkumiskiellon. Zelaya osallistui vielä maanantaina Nicaraguan Managuassa järjestettyyn Ríon ryhmän kokoukseen. YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon, Yhdysvallat, Ecuador, Nicaragua, Venezuela ja Amerikan maiden järjestö OAS vaativat Zelayan palauttamista virkaansa.[8][9]

Zelaya palasi Hondurasiin ja sai turvapaikan Brasilian suurlähetystöstä. Neuvottelut Zelayan ja Michelttin välillä eivät tuonneet tulosta. Lokakuussa 2009 julkaistiin kysely, jonka mukaan 53 % kansasta vastusti vallankaappausta ja 60 % vastanneista oli sitä mieltä, että vallan kaapanneen Roberto Michelettin tulisi siirtyä syrjään. Virallisen virkakauden päätyttyä Zelaya poistui Brasilian suurlähetystöstä tuhansien kannattajiensa saattelemana ja matkusti maanpakoon Dominikaaniseen tasavaltaan.[10][11]

Hondurasin presidentti Porfirio Lobo Sosa tapasi Zelayan Cartagenassa, Kolumbiassa on 22. toukokuuta 2011 jossa he sopivat siitä että Zelaya saa palata takaisin maanpaosta Hondurasiin [12] . Kuusi viikko myöhemmin 28. toukokuuta Zelaya palasi Hondurasiin Conviasan lennolla ja häntä oli vastassa tuhansia tukijoita[13][14] Zelaya antoi tuen maansa demokratia kehitykselle ja korosti kansallista yhtenäisyyttä[13].

Nykyään Zelaya edustaa maataan Keski-Amerikan parlamentissä.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ibarz, Joaquim: Zelaya, de terrateniente de derechas a chavista LaVanguardia.com. 27.6.2009. Viitattu 29.6.2009. (espanjaksi)
  2. Ordaz, Pablo: El Ejército hondureño se moviliza tras la destitución del jefe del Estado Mayor ElPaīs.com. 26.6.2009. Viitattu 29.6.2009. (espanjaksi)
  3. Honduran leader defies top court BBC News. 26.6.2009. Viitattu 29.6.2009. (englanniksi)
  4. Ordaz, Pablo: El Congreso de Honduras aparta a Zelaya de la presidencia ElPaīs.com. 29.6.2009. Viitattu 29.6.2009. (espanjaksi)
  5. a b Honduran leader forced into exile BBC News. 28.6.2009. Viitattu 29.6.2009. (englanniksi)
  6. El ejército detiene al presidente de Honduras el día de su polémico referéndum LaVanguardia.com. 28.6.2009. Viitattu 29.6.2009. (espanjaksi)
  7. http://www.monde-diplomatique.fr/carnet/2009-07-01-Honduras
  8. Obama: Zelaya yhä Hondurasin presidentti Helsingin Sanomat. 29.6.2009. Viitattu 30.6.2009.
  9. Honduras jäämässä yksin YLE Uutiset. 29.6.2009. Viitattu 30.6.2009.
  10. YLE.fi - Hondurasissa kansa tuomitsee vallankaappauksen Viitattu 10.10.2009
  11. Hondurasin Zelaya otti kitaransa ja pakeni. Helsingin Sanomat, 29.1.2010, s. B3.
  12. Honduras Deal a Watershed Moment for Latin America Honduras Weekly, 26 May 2011.
  13. a b Zelaya Ends Self-Exile and Returns to Honduras Honduras Weekly, 29 May 2011.
  14. Zelaya Returns to Honduras Almost 2 Years After Ouster Latin America Herald Tribune, 28 May 2011.
  15. Media-Newswire.com – Press Release Distribution – PR Agency
Edeltäjä:
Ricardo Maduro
Hondurasin presidentti
2006-2009
Seuraaja:
Roberto Micheletti
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.