Manjira

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Manjïrà (manjeera) on perinteinen intialainen lyömäsoitin. Yksinkertaisimmassa muodossaan manjira on kaksi pientä symbaalia, joita soitetaan niitä rytmisesti yhteen lyömällä.[1] Soitin tunnetaan myös nimillä: manjeera, taal, jalra, khartàl sekä kartàl.

Manjira-symbaaleja käytetään usein intialaisessa kansanmusiikissa sekä esim. bhajan- ja qawwali-musiikkityyleissä. Niitä käytetään myös erilaisissa uskonnollisissa seremonioissa. Soitin on hyvin vanhaa perua, se löytyy kuvattuna vanhimmissakin intialaisissa temppeleissä.

Manjira valmistetaan yleensä pronssista, messingistä, tai kupari-sinkki -seoksesta. Soittimen keskellä on reikä josta symbaalit yleensä ovat toisiinsa kiinnitettynä (joko narulla tai kuparilangalla). Eri kokoisilla symbaaleilla saadaan aikaiseksi eri korkuisia kilahduksia. Myös eri kohtaa lyömällä saadaan aikaiseksi eri korkuisia ja kirkkaudeltaan erilaisia ääniä. Joskus manjira koostuu lyhyehköstä koristellusta puisesta kappaleesta, jonka molempiin päihin on upotettu kaksi symbaalia. Tätä soitinta kutsutaan myös nimellä khartal.

Manjira gujaratilaisessa kansanmusiikissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manjira on tärkeä soitin mm. gujaratilaisessa kansanmusiikissa sekä alueen marathinkielisessä kansanmusiikissa. Maharashtrassa soitin tunnetaan nimellä Taal (टाळ). Alkujaan manjiraa soitettiin jumalaa kunnioittavan Aartin aikana. Gujaratissa manjira on tärkeä soitin mm. bhajan-, santvani- ja dayro-musiikkityyleissä.

Vaikka Manjira on vain pieni metallisoitin, on sillä keskeinen rooli esimerkiksi klassisessa intialaisessa Jugalbandhi-yhtyesoitannassa. Manjiran soittaminen ei ole helppoa, vaan se vaati paljon Abhyasaa, eli harjoittelua, sekä syvällistä tietämystä intialaisen klassisen musiikin rytmeistä eli taaloista.lähde?

Manjiran soittajaa ei useimmiten huomata samaan tapaan kuin muita intialisia soittajia, esimerkiksi tablan, mridangamin tai shehnain soittajia. Esimerkiksi Gujaratissa on hyvin harvoja tähän soittimeen erikoistuneita soittajia.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Caudhurī, Vimalakānta Rôya (2007). The Dictionary Of Hindustani Classical Music. Delhi, India: Motilal Banarsidass, 173. ISBN 978-81-208-1708-1.  , originally published in 2000