Mangas Coloradas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mangas Coloradas
1793 - 18. tammikuuta 1863
Lisänimet Kan-da-zis Tlishishen (Punahiha)
Syntymäpaikka Meksiko, Flag of Arizona.svg
Kuolinpaikka Fort McLane, New Mexico Flag of New Mexico.svg
Palvelusvuodet 18371863
Ylin sotilasarvo sotajohtaja.
Osallistuminen sotiin
ja taisteluihin
Lounaisten alueiden intiaanisodissa 1830 - 1860-luvuilla Meksikoa ja Yhdysvaltoja vastaan

Mangas Coloradas tai Dasoda-hae ("Istuskelija", myös "Punahiha") (1793 - 18. tammikuuta 1863) toimi chiricahua-apassien bedonkohe-ryhmän (sulautui myöhemmin mimbreno-ryhmään) johtajana vuosina 1837–1863. Hän hankki maineensa neljällä eri vuosikymmenellä käyden joukkoineen useita sotia Meksikoa ja Yhdysvaltoja vastaan. Tarun mukaan hän sai lempinimensä "Punahiha" erään ryöstöretken yhteydessä pukeutuessaan varastamaansa punaiseen paitaan.[1]

Mangas Coloradas oli johtajana vahva ja määrätietoinen. Hän solmi liittoja muihin apasseihin ja navajoihin naittamalla omia tyttäriään muiden heimojen johtajille.[2] Coloradasta on kuvattu kookkaaksi ja voimakkaaksi mieheksi. Hänen pituudekseen on mainittu yli 190 senttiä ja hänen olemuksensa kerrotaan herättäneen kunnioitusta kaikkialla, missä hän liikkui[3] Coloradas etsi erilaisia keinoja suojellakseen kansansa maita ja varmistaakseen heille turvallisen elämän. Hän uskoi apassien ja Yhdysvaltojen suhteiden perustuvan molemmipuoleiseen luottamukseen ja kunnioitukseen, mutta näki myöhemmin olleensa väärässä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Santa Ritan kauvoskaupunki kasvoi myöhemmin hetkellisesti. Kuva 1919.

1800-luvun alussa nykyisen New Mexicon alueelta Santa Rita del Cobresta tehdyt kuparilöydöt saivat apassit tekemään sopimuksen meksikolaisten kanssa. Tuolloin chiricahua-apassien päämiehenä toiminut Juan José Combá salli kaivostoiminnan aloittamisen kansansa mailla. Osa chiricahuoista vastusti kaivoksia ja siirtyi asumaan kauemmas Ojo Calienten lämpimille lähteille johtajanaan Cuchillo Negro (Baishan)[4].

Mangas Coloradasin viha meksikolaisia kohtaan sai alkunsa vuonna 1837, kun Santa Ritan pienessä kaivoskaupungissa surmattiin joukko sinne kutsuttuja chiricahuoita. Chihuahuan maakunnan hallitus oli luvannut tietyn rahasumman jokaisesta apassin päänahasta ja tämä lupaus johti joukkosurmiin. Ammuttujen joukossa oli myös Juan José Combá.[5]

Verilöylyssä mukana ollut Mangas Coloradas menetti vaimonsa, mutta onnistui itse pakenemaan pienen poikansa kanssa. Tapauksen jälkeen hän yhdisti voimansa Cuchillo Negron ja muiden chiricahua-johtajien kanssa ja hävitti meksikolaisasutukset Santa Ritassa ja sen ympäristöstä.[6]

Yhdysvaltain armeijan liikkuessa apassien maiden halki vuonna 1846 valloittamaan Kaliforniaa, tarjosi Coloradas apuaan meksikolaisten maakuntien valtaamisessa. Yhteistyö toimi hyvin chiricahuoiden osallistuessa kenraali Stephen W. Kearnyn sotilasosaston rinnalla taisteluihin Meksikon sodassa.[1] Seuraavan vuosikymmenen kultalöydöt chiricahuain mailta ennakoivat heille kuitenkin huonoa tulevaisuutta. Coloradas pyrki säilyttämään rauhanomaiset suhteensa Pino Altosin kullankaivajiin, jotka elivät sekä apassien että satunnaisten navajo-ryhmien alituisen hyökkäysuhan alla. Saatuaan kutsun kullankaivajien kylään Coloradas käveli suoraan ansaan. Kaivosmiehet sitoivat chiricahua-johtajan puuhun ja ruoskivat häntä säälimättömästi.[3].[7]

Kullankaivajien käsittelyn jälkeen vapaaksi päästetyn Coloradasin sisäiset arvet eivät parantuneet. Hän pyysi apua vävyltään Cochiselta. Kostotoimenpiteet pantiin täytäntöön ja Pino Altosin kaivoskylä autioitui chiricahuain toimesta. Vuonna 1861 luoteinen New Mexico ja Arizonan kaakkoiset alueet saivat vastaanottaa lukuisia Coloradasin ja Cochisen johtamia iskuja. Vuonna 1862 he veivät soturinsa kenraali James H. Carletonin kolonnaa vastaan. Taistelut kävivät kuitenkin raskaiksi chiricahuoille. Monta hyvää soturia kuoli ja lisäksi Coloradas sai vastaanottaa suru-uutisen. Meksikolaiset joukot olivat surmanneet hänen veljensä. Taistelujen loppuvaiheessa Coloradas haavoittui rintaan ja putosi hevosensa selästä. Pelästyneet soturit kantoivat vertavuotavan johtajansa pois rintamalta ja lopettivat hetkellisesti sodan.[8]

Cochise päätti yrittää pelastaa Coloradasin hengen. Hän ei luottanut apassien omiin parantajiin, vaan kuljetti soturisaattueen kanssa Coloradasin Meksikolaiseen Janosin kylään, jossa oli laajan maineen saavuttaneen lääkärin vastaanotto. Pahasti haavoittunut Coloradas luovutettiin tohtorin käsiin uhkavaatimuksen myötä: "Jollet paranna häntä koko kaupunki kuolee!"[9] .[10]

Mangas Coloradasin kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joitakin kuukausia myöhemmin Coloradas palasi kansansa luo Mimbrenos-vuorille. Hän sai kuulla, että kenraali Carleton oli antanut ohjeet kaikkien miespuolisten apassien surmaamisesta. Coloradasia tukeneet mescalerot oli vangittu Bosque Redendon reservaattiin ja useita hänen heimoveljistään oli teloitettu. Kaiken muun lisäksi eräs chiricahuain kylistä oli joutunut isorokon saastuttamaksi. Vanhana ja sotaan väsyneenä Coloradas oli valmis rauhaan tietäen, että sopimusratkaisu olisi apassien kannalta viisain teko.[11]

Lentävien muurahaisten aikaan (apassikalenterin tammikuu) vuonna 1863 muuan meksikolainen ratsasti Mangas Coloradasin leiriin valkoisen lipun kanssa.[9] Coloradas sopi tapaamisen Kalifornian sotavoimien virkamiesten kanssa neuvotellakseen rauhasta. Mimbreno-päällikön soturit varoittivat johtajaansa Yhdysvaltain petollisuudesta, mutta Coloradas ei uskonut vastapuolen tekevän mitään pahaa vanhalle miehelle, joka halusi keskustella rauhasta. Hän otti mukaansa valkoisen lipun ja 15 soturiaan. Nähtyään amerikkalaisten nostavan leirissään rauhanlipun Mangas antoi sotureilleen määräyksen palata takaisin. Muiden apassien ratsastaessa pois chiricahua-johtaja joutui useiden aseistettujen sotilaiden ympäröimäksi. Jälleen kerran Yhdysvaltain armeija oli pettänyt hänet.

Aseistetut miehet saattoivat Mangasin Fort McLeanin linnakkeen pihamaalle, jonne kenraali Joseph Westin komennuskunta saapui katsomaan vankia.[12] Mimbreno-johtaja pysytteli vaiti. Sotilaat määrättiin pitämään silmällä Coloradasta, jota vartioitiin yön ajan ulkona nuotion äärellä. Silminnäkijän mukaan joukko sotilaita lämmitti pistimiään tulessa ja sohi niiden kuumilla kärjillä Coloradasin jalanpohjia. Kun mimbreno-johtaja nousi ylös moittiakseen sotilaiden käytöstä ja suojellakseen itseään, vartiomiehet ampuivat häntä useita kertoja kuolettavasti.[13] [14]

Virallinen sotilasraportti kertoi Mangas Coloradasin kuolleen yrittäessään paeta.[13] [1] Tapauksen jälkeen armeijan kirurgi leikkasi Coloradasin pään irti sen suuren koon takia. Kallo keitettiin ja puhdistettiin ja lähetettiin lopuksi Smithsonian-instituuttiin lisätutkimuksia varten.[14] Seuranneissa Pseudotieteellisissä tutkimuksissa Coloradasin kallo mitattiin ja hänen aivonsa punnittiin. Tulos osoitti, että Coloradasin aivot olivat painavammat kuin siihenastista ennätystä pitäneellä Daniel Websterillä.[15] Coloradasin tekemän ennätyksen rikkoi vuonna 1955 kuollut Albert Einstein.[16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anderson, Rani-Henrik ja Henriksson, Markku "Intiaanit (Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia)" Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-162-3
  • Ball, Eva: Indeh: An Apache Odyssey, Univ of Oklahoma Press, 1988. ISBN 978-0806121659
  • Brown, Dee: Bury My Heart at Wounded Knee, Vintage Books 1991. ISBN 9780099526407
  • Debo, Angie: Geronimo The Man, His Time,His Place, Univ of Oklahoma Press, 1982.ISBN 978-0806118284 (englanniksi)
  • Henriksson, Markku: Alkuperäiset amerikkalaiset, Gaudeamus, 1985. ISBN 951-662-385-9
  • Ricky, Donald: Indians of Arizona: Past and Present, Somerset Pubs, 1999. ISBN 978-0403098637
  • Worcester, Donald: The Apaches: Eagles of the Southwest Univ of Oklahoma Press, 1992. ISBN 978-0806123974 259 - 262 (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Henriksson 1985 s. 120 - 121.
  2. Andersson & Henriksson 2010. s. 269.
  3. a b Mangas Coloradas
  4. Debo 1982 s. 38.
  5. Ball 1988 s. 22.
  6. Henriksson 1985. s. 93.
  7. Andersson & Henriksson 2010. s. 270.
  8. Brown 1991 s. 196.
  9. a b Brown 1991 s. 197.
  10. Andersson & Henriksson 2010. s. 271.
  11. Henriksson 1985. s. 94.
  12. Debo 1982 s. 69.
  13. a b Brown 1991 s. 199.
  14. a b Worley, Joyce: The Apaches:Destined for Change Viitattu 19.8.2012. (englanniksi)
  15. Last Rites for Indian Dead : Treating Remains Like Artifacts Is Intolerable latimes.com. Viitattu 5.9.2012. (englanniksi)
  16. Worley, Joyce: Remembering The Great Chiefs Viitattu 5.9.2012. (englanniksi)