Mandevillen matkat
Mandevillen matkat (engl. The Travels of Sir John Mandeville) on keskiaikainen matkakirja, jonka kirjoitti pseudonyymi John Mandeville noin vuonna 1357. Teos oli kirjoitettu alunperin luultavimmin ranskaksi, ja se käännettiin ennen 1400-luvun loppua useille kielille. Mandevillen matkoista tuli keskiajan lopun luetuin sekulaari teos, joka vaikutti merkittävästi länsimaisen maailmankuvan kehitykseen, vaikka sen tarinat olivatkin suurimmaksi osaksi keksittyjä.[1]
John Mandeville väitti syntyneensä Englannissa. Mandevillen matkojen ensimmäinen osa vie hänet Brittein saarilta Euroopan läpi Pyhälle Maalle. Teoksen toisessa osassa Mandeville matkaa ympäri maailmaa päätyen Kiinaan.[2] Hän näkee lohikäärmeitä, koirankuonolaisia, amatsoneja, ja kuvaa lopulta Maallisen Paratiisin, vaikkei itse niin pitkälle itään päässytkään.[1]
Mandevillen kertomuksiin uskottiin aikanaan, mutta nyt niitä pidetään suurimmaksi osaksi keksittyinä. Kirjoittaja oli myös kopioinut lähteitä merkitsemättä aikaisempia matkakertomuksia, 600-luvun tietoteosta Etymologiarum ja 1250-luvun tietosanakirjoja Speculum Historiale ja Speculum Naturale, sekä erityisesti Jean de Longin kokoamia ristiretkikuvauksia.[1]
Maailmankuvauksensa lisäksi Mandevillen matkojen teemana on ihanteellisten yhteiskuntien esittely ja symbolinen kuvaus historian kulusta nykyhetkestä kohti lopun aikoja. Koska teosta käännettiin ahkerasti kansankielelle ja koska se usein kirjoitettiin kursiivilla, sitä on säilynyt yli 300 käsikirjoitusta. Kirja vahvisti Kristoffer Kolumbuksen käsitystä maapallon ympäripurjehduksen mahdollisuudesta, ja kirjaan viittasi omissa teoksissaan muun muassa Thomas More.[2]
Lähteet [muokkaa]
Aiheesta muualla [muokkaa]
- The Travels of Sir John Mandeville by Sir John Mandeville (Online-teksti) Gutenberg-projekti. Viitattu 6.7.2012.
