Mamai

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli Käsittelee 1300-luvulla elänyttä mongolikenraalia. Samannimisestä elokuvaa kuvaa Mamai (elokuva).
Novgorodissa sijaitseva patsas, jossa beylerbei Mamai on vasemmalla alakulmassa Moskovan suuriruhtinas Dmitri Donskoin saappaan alle alistettuna.

Mamai (mongoli: Мамай, tataari: Мамай); (1325?–1380/1381) oli Kultaisen ordan ylipäällikkö 1370-luvulla.

Kultaisen ordan Berdi Beg-kaanin valtakaudella vuosina 1357-1359 Mamaista tuli beylerbei, joka komensi armeijaa sen ylipäällikkönä. Berdi Begi-kaanin salamurhan jälkeen vuonna 1359 Mamai pyrki syrjäyttämään hänen veljensä ja murhaajansa Qulpa-kaanin (1359-1360), jonka Nawruz Beg-kaani (hallintokausi 1360) murhasikin vajaan puolen vuoden kuluttua.

Kenraali Mamai ei itse ollut Tšingis-kaanin suora jälkeläinen eikä voinut siksi pyrkiä valtakunnan johtoon kaaniksi. Tämän jälkeen vuosina 1361-1379 ordassa oli kuusitoista eri kaania, joista muutama oli täysin Mamain alainen nukkehallitsija ja yksi kaanitar Tūlūn Beg (k. 1386) Berdi Begin tytär, joka oli vielä hänen vaimonsa.

Kultaisen ordan hajaannuksen vuoksi venäläiset ruhtinaskunnat lopettivat sille vuonna 1371 veronmaksun. Mamai järjesti vuonna 1378 rangaistusretken, mutta Moskovan suuriruhtinas Dmitri Donskoi löi Mamain joukot kahteen otteeseen vuonna 1378 Vožhajoella ja vuonna 1380 Kulikovossa, minkä jälkeen Toktamyš-kaani voitti hänet Kaltšikjoella houkuteltuaan Mamain komentajat eli emiirit puolelleen. Kenraali Mamai pakeni Krimille Genovan siirtokunta Kaffaan, missä Toktamyšin kätyrit salamurhasivat hänet vuonna 1380/1381.[1]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. [tähän on paljon hyviä kirjaviitteitä englanninkielisessä Wikipedia-artikkelissa, mutta ne eivät ole luettavina verkossa] Howorth, H. H., History of the Mongols from the 9th to the 19th Century. Part II.1. London, 1880. Ss. 216, 226; Grousset, R., The Empire of the Steppes: a History of Central Asia, New Brunswick, NJ, 1970. Ss. 407, 436; Seleznëv, J. V., Èlita Zolotoj Ordy: Naučno-spravočnoe izdanie, Kazan', 2009. Ss. 182-183; Počekaev, R. J., Cari ordynskie: Biografii hanov i pravitelej Zolotoj Ordy. Saint Petersburg, 2010. Ss. 160-161.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.