Malin sotilasvallankaappaus 2012

Wikipedia
Ohjattu sivulta Malin vallankaappaus 2012
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Malin sotilasvallankaappaus alkoi 21. maaliskuuta 2012, kun eräät Malin asevoimien yksiköt hyökkäsivät useisiin kohteisiin (ml. presidentinpalatsi valtiontelevisio, varuskunta) maan pääkaupungissa Bamakossa.[1] Sotilaat ilmoittivat vallankaappauksen olleen vastalause hallituksen kyvyttömyydelle kukistaa maan pohjoisosan tuaregikapina[2]. Seuraavana päivänä kapteeni Amadou Sanogon johdolla "Demokratian palauttamisen ja valtion restauraation kansalliseksi komiteaksi" (ransk. Comité national pour le redressement de la démocratie et la restauration de l’État) järjestäytynyt sotilasjuntta ilmoitti syrjäyttäneensä presidentti Amadou Toumani Tourén hallituksen.

Sotilasvallankaappausta seurasi laaja kansainvälinen tuomio, naapurimaiden asettamat taloudelliset sanktiot ja maan pohjoisosan menettäminen tuaregikapinallisille. Uutistoimisto Reuters kuvaili sotilasvallankaappausta "ennennäkemättömäksi omaksi maaliksi" vain reilu viikko tapahtuman jälkeen.[3] Suureksi epäonnistumiseksi muodostunut kaappaus itse asiassa johti Malin ongelmien kärjistymiseen. Sotilasjuntta ilmoitti 6. huhtikuuta 2012 sopineensa Länsi-Afrikan maiden talousyhteisön (ECOWAS) neuvottelijoiden kanssa luopuvansa vallasta parlamentin puhemiehen Dioncounda Traoré johtaman väliaikaishallituksen hyväksi vastineeksi talouspakotteiden lopettamisesta. Seuraavien päivien aikana sekä Touré että juntan johtaja Amadou Sanogo erosivat tehtävistään.

Tuaregien vapautusliike MNLA ilmoitti saavuttaneensa tavoitteensa 5. huhtikuuta 2012 ja julistivat seuraavana päivänä Azawadin itsenäiseksi valtioksi.[4] MNLA ja sitä tukenut islamistien Ansar Dine ajautuivat sotilaalliseen konfliktiin, joka heinäkuun puoliväliin 2012 mennessä oli saattanut Pohjois-Malin islamistivallan alle. Lopulta entinen siirtomaaisäntä ja Malin hallituksen liittolainen Ranska teki maahan sotilaallisen intervention 11. tammikuuta 2013. Ranskan ja Malin yhteistä sotilasoffensiivia tukivat lopulta Afrikan Unionin ja MNLA:n joukot. Lopulta Pohjois-Mali oli palautettu maan hallituksen haltuun 8. helmikuuta 2013 mennessä.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuaregikapinalliset aloittivat laajan offensiivin Malin turvallisuusjoukkoja ja asevoimia vastaan maan pohjoisosassa sijaitsevassa Kidalin kaupungissa 6. helmikuuta. Malin hallitukselle uskollisia tuaregeja pakeni Bamakoon peläten kostotoimia helmikuun ensimmäisen viikon väkivaltaisista mielenosoituksista. Tuaregikapinallisten rivit olivat vahvistuneet huomattavasti, kun Libyassa Gaddafiin puolella sotineet ja taistelukokemusta kerryttäneet tuaregitaistelijat palasivat kotiseuduilleen.[2][5] Tuaregien Azawadin kansallinen vapautusliike (MNAA) valtasi 8. helmikuuta Malin ja Algerian rajalla sijaitsevan Tinzaouatenin kaupungin sen jälkeen, kun malilaissotilaat olivat edenneet Algerian puolelle.[6] Islamistinen Ansar Dine on vaatinut islamilaisen lain käyttöönottoa Pohjois-Malissa, kun taas sekulaari tuareginationalistinen Azawadin kansallinen tavoittelee vähintään autonomista kotimaata.[7]

Ennen vallankaappausta oli edeltänyt viikkoja kestäneet protestit hallituksen kyvyttömyydestä ratkaista maan pohjoisosan paimentolaiskapina, joka oli pudottanut Tourén kannatuksen ennätyksellisen alhaisiin lukemiin..[8] Sotilaat olivat vaatineet enemmän aseita ja varusteita kapinan tukahduttamiseksi, mutta he olivat pettyneinä kokeneet, ettei hallitus antanut tukeaan armeijalle.[9] Joitain sotilaita oli peräti lähetetty rintamalle ilman kunnollista muonitusta.[8] Tourén oli tarkoitus jättää presidentinvirkansa huhtikuussa pidettävien presidentinvaalien myötä.

Muutamia sotilasvallankaappaukseen johtaneita tekijöitä[10]:

  • Pääkaupunki Bamakolla oli aina ollut vaikeuksia hallita maan pohjoisosaa, joka oli 1960-luvulta alkaen ollut MNLA:n ja sen edeltäjien toiminta-alueena.
  • Mali oli ajautunut sisäisen turvallisuuden kriisiin, kun monia Islamilaisen Maghrebin Al-Qaidan islamisteja oli saapunut maahan Algeriasta ja muista naapurimaista.
  • Malia koetteli vakava ruokakriisi, pakolaisongelma sekä nälkäänäkevät naiset ja lapset.

Aikajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

21. maaliskuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malin puolustusministeri, prikaatikenraali Sadio Gassama[11] vieraili 15 km pohjoiseen pääkaupunki Bamakosta sijaisevassa Katin varuskunnassa Koulikoron alueella[12] ehkäistääkseen seuraavalla päivälle suunnitellun protestin, jossa varuskunnan sotilaat aikoivat protestoida Pohjois-Malin tuaregikapinan huonoa hoitoa.[13] Gassaman saapuessa häntä tervehdittiin buuauksilla ja heitetyillä kivillä. He was met with boos and stones were thrown at his car. Hänet piiritettiin ja vartijat joutuivat ampumaan varoituslaukauksia ilmaan.[13] Ministeri vapautui pinteestä Katin aluekomentajan ("commandant de zone") puututtua tilanteeseen.[13] Tämän jälkeen sotilaat ryntäsivät varuskunnan ase- ja varusvarastolle.[13] Kaksi sotilasta loukkaantui,[14] mutta presidentinkanslia ilmoitti, ettei Gassama loukkaantunut tai joutunut pidätetyksi.[15]

Myöhemmin samana päivänä panssariajoneuvot piirittivät presidentinpalatsin. Malin valtiollisen television päärakennuskompleksin rakennusten lähettyviltä kuultiin 10 minuutin ajan konetuliaseiden ammuntaa. Samoihin aikoihin valtion televisio- ja radiolähetykset lakkasivat ja sotilaat sulkivat alueelle johtavat tiet.[16] Sotilasajoneuvojen raportoitiin ajaneen varuskuntien ja valtiontelevision rakennusten välillä.[17] Uutistoimisto AP:n edustaja oli keskustellut erään sotilaan kanssa, joka kertoi, etteivät presidentin henkivartijat olleet vastustelleet, kun sotilaat olivat tunkeutuneet presidentinpalatsiin. Kapinoivat sotilaat etsivät presidentti Touré'ta alueelta tuloksetta.[18]

Illalla monen tunnin jälkeen Malin valtiontelevision lähetykset alkoivat uudelleen ruutuun ilmestyttyä perinteistä malilaista musiikkia ja tanssia ja teksti "Hetken päästä julkaistaan armeijan tiedonanto".[16] Pohjois-Malissa sijaitsevan Gaon kaupungin varuskunnassa puhkesi mellakka. Silminnäkijänä toiminut kadetti kertoi aloikkaiden ammuskelleen ilmaan ja ottaneet vangiksi neljä tai viisi ylempää upseeria panttivangeiksi vaatien vaatimuksiensa hyväksymistä.[17]

22. maaliskuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vihaiset sotilaat valtasivat pääkaupunki Bamakon.[7] Aamulla valtiontelevision lähetykseen ilmestyi luutnantti Amadou Konare, joka ilmoitti edustavansa Demokratian palauttamisen ja valtion restauraation kansallista komiteaa (Comité national pour le redressement de la démocratie et la restauration de l’État, CNRDR). Konare ilmoitti, että sotilaat olivat ottaneet vallan "Amadou Toumani Tourén epäpätevältä hallinnolta" ja sanoi juntan etsivän mahdollisuutta luovuttaa valta uudelle demokraattisesti valitulle hallitukselle.[19]

Myöhemmin CNRDR:n johtajaksi esitelty kapteeni Amadou Sanogo ilmoitti valtiontelevision lähetyksessä "toistaiseksi voimassaolevasta" illasta aamuun kestävästä ulkonaliikkumiskiellosta. Hän kehotti rauhallisuuteen ja tuomitsi kaikenlaisen ryöstelyn.[20] Sotilaat eivät onnistuneet löytämään Touréa.[21] Aamulla maassa vierailulla ollut Kenian ulkoministeri Moses Wetangula kertoi Bamakon lentokentän olevan suljettu ja kuulleensa tuliaseiden ääniä.[22] Sanogo myös julisti Malin rajat ja ilmatilan suljetuiksi toistaiseksi.[23]

Hallitukselle uskollinen sotilashenkilö kertoi presidentin olevan hyvässä kunnossa, kuten myös puolustus- ja sisäasianministerinkin vastoin aiempia tietoja, että puolustusministeri olisi pidätetty. Ulkoministeri Soumeylou Boubeye Maiga oli kuitenkin niiden useiden presidentinpalatsin ja kaupungin valtauksen yhteydessä vangiksi otettujen useiden ministerien joukossa.[24] Amnesty International raportoi pääministeri Cissé Mariam Kaïdama Sidibé joutuneen vangiksi, ja että häntä ja muita ministereitä pidettiin Katin sotilastukikohdassa..[25]

Myöhemmin päivällä selvisi, että presidentti oli saanut turvapaikan hallitukselle uskollisten joukkojen tukikohdasta.[18] Britannian yleisradioyhtiö BBC kertoi, että Malin armeijan eliittijoukot, laskuvarjorykmentti Punaiset baretit, olivat edelleen uskollisia presidentti Tourélle..[26] Hallitusta tukevat tahot vahvistivat, että Touré oli "turvassa ja johdossa" eräässä sotilastukikohdassa Punaisten barettien suojeluksessa jossain päin Bamakoa. Touré oli itse ennen politiikkaan lähtöä palvellut punaisissa bareteissa.[27]

Kapinallissotilaat ilmoittivat illan aikana aikovansa käynnistää hyökkäyksen hallitusta tukevien joukkojen tukikohtaan pääkaupungissa.[28]

Päivän edettyä kapinalliset alkoivat ryöstellä presidentinpalatsia vieden televisioita ja muita esineitä heidän komentajiensa kehottaessa lopettamaan voitonjuhliminen ilmaan ammuskelulla, joka oli aiheuttanut jo ainakin 20 haavoittunutta pääkaupungissa.[29]

Tuaregien eteneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osittain sotilasvallankaappauksen aiheuttaman kaaoksen innoittamina[28] tuaregikapinalliset käynnistävät offensiivin yhä syvemmälle Malin sisäosiin vallaten kaupunkeja ja tukikohtia, jotka oli aiemmin olleet hallituksen joukkojen hallissa. Tuaregit pääsivät etenemään varsin vapaasti kohti etelää, koska armeijan joukot olivat keskittyneet varmistamaan asemiaan pääkaupungissa. MNLA:n mukaan Malin armeija oli vetäytynyt Gaoon.[28]

23. maaliskuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Afrikan Unioni jäädytti Malin jäsenyyden aina siihen asti, kunnes "toimiva perustuslaillinen järjestys on palautettu ilman viivytyksiä".

Useat afrikkalaiset johtajat kertoivat olleensa yhteydessä syrjäytettyyn Malin presidenttiin ja kertoivat tämän olevan turvassa uskollisten joukkojensa suojeluksessa jossakin sotilastukikohdassa Bamakon ulkopuolella.[30]

Päivän aikana esiintyi kapinallisten parissa pelkoa, että punaiset baretit valmistelisivat vastahyökkäystä televisioasemaa vastaan ja kapinallisosastot asettuivat puolustusasemiin. Televisiolähetykset katkesivat useita kertoja aina silloin, kun aseman ympärillä kuultiin ammuntaa.[31]

BBC:n Länsi-Afrikan kirjeenvaihtajan mukaan armeijan miehistö ja nuorempi päällystö olivat sotilasvallankaappauksen takana, kun taas enemmistö armeijan upseereista ei julkisesti tukenut sitä. Kapteeni Sonogo sanoi BBC:n haastattelussa, että "Me emme ole anastamassa valtaa, vaan takaamassa, että [maallamme] on armeija ja turvallisuusjoukot, jotka kykenevät turvaamaan kansallisen turvallisuuden... Joten, kun tämä [asiantila] on korjattu, olen valmis sanomaan 'ok, järjestetään vaalit' hyvin lyhyen ajan kuluessa. Minä lupaan.".[32] Malin valtiontelevision mukaan Afrikan Unionin ja Länsi-Afrikan talousyhteisön (ECOWAS) yhteinen lähetystö tapasi sotilasjuntan edustajia.[7]

Ryhmä merkittäviä malilaispoliitikkoja, ml. presidenttiehdokas Ibrahim Boubacar Keïta, tuomitsi vallankaappauksen "askeleeksi taaksepäin".[33] Poliittisista puolueista sotilasvallankaappauksen tuomitsivat "Malin demokratian liitto", "Tasavallan ja demokratian liitto", "Uudistumisen isänmaallinen liike", "Malin demokratian ja kehityksen liitto", "Demokraattisten voimien edistyksen liitto", "Solidaarisuuden ja edistyksen puolue", "Demokratia- ja oikeuspuolue" ja "Demokratian ja edistyksen puolue".[34]

Yhteensä 14 hallitusviranomaista ja ministeriä pidettiin vankeina Katin varuskunnan parakeissa Bamakon ulkopuolella[7]

Tuaregikapinalliset ja islamistinen Ansar Dine ilmoittivat piirittäneensä Kidalin kaupungin. Joukkojen virallisen lausunnon mukaan "Kiitos Kaikkivaltiaan Allahin ja hänen siunauksensa valtaamme pian maamme Kidalissa."[7]

24. maaliskuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanogo väitti, ettei yksikään Malin armeijan sotilas ollut enää uskollinen Tourélle[35] ja ilmoitti olevansa "täydessä vallassa".[36] Kuitenkin Sanogon esikunnan anonyymilähde väitti, että Touré oli edelleen presidentin henkivartiokaartina toimineiden laskuvarjojoukkojen suojeluksessa.[35] The New York Times kuvaili tilannetta "varsin liukuvaksi" ja kertoi, että huhut vastakaappauksesta velloivat edelleen pitkin päivää. Huhuja oli vahvistanut tunnin pituinen katkos Malin televisiolähetyksissä aiemmin yöllä.[37] Yhdysvaltain ulkoasiainministeriön virkamies totesi Malin "lähes täydellisesti menettäneen ulkomaisen avun", josta maa on erittäin riippuvainen.[37]

Sanogo esiintyi televisiossa tuomiten "vandalismin ja ryöstelyn" sen jälkeen, kun poliisi- ja sotilaspukuisten miesten raportoitiin ryöstelleen kauppoja ja autoja Bamakossa. Lisäksi Sanogo väitti, että ryöstelijät olivat vastapuolen provokaattoreita, joiden tarkoitus oli kääntää yleinen mielipide vallankaappauksen vastaiseksi.[36] Sanogo myös ilmoitti tavoittelevansa rauhanneuvotteluja tuaregien kanssa.[36] Malin valtiontelevision mukaan Sanogo myös tapasi Ranskan suurlähettillään Christian Rouyerin sekä useita muita ulkomaiden edustajia.[7]

25. maaliskuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agence France-Presse raportoi, että Bamakon kadut olivat rauhalliset mutta hylätyt ryöstelyn ja polttoainepulan pelossa. Yritykset säilyivät suljettuina, minkä takia Sanogo kehotti niitä avaamaan ovensa tiistaina 27. maaliskuuta.[38]

Länsi-Afrikan talousyhteisön valtionpäämiesten ilmoitettiin aikovan järjestää hätäkokouksen Abidjanissa 27. maaliskuuta eli juuri samana päivänä kuin junta oli kehottanut kansalaisia palaamaan töihin.[7] Talousyhteisön ja Afrikan Unionin yhteinen delegaatio alkoi käydä neuvotteluita juntan edustajien kanssa vallan palauttamisesta demokraattiselle hallitukselle.[39] Samaan aikaan vankeina pidetytä ulkoministeri Soumeylou Boubeye Maiga ja 13 muuta syrjäytetyn hallinnon jäsentä ilmoittivat aikovansa aloittaa syömälakon.[40]

Eristyksiin jääneet Kenian ja Zimbabwen ulkoministerit evakuoitiin Malista Nigeriaan.[7]

26. maaliskuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman hallinto ilmoitti virallisesti keskeyttävänsä Maliin antamansa avun ilmoittaen samalla, että sen antaminen jatkuisi demokratiaan palaamisen myötä. [41] Bamakossa käynnistyi tuhatpäinen demokratiaan palaamista vaatinut mielenosoitus,[42] jonka osallistujat lauloivat "Alas Sanogo" ja "Vapauttakaa ORTM"(ORTM, Malin yleisradioyhtiö Office de Radiodiffusion-Télévision du Mali).[43]

Bamako-Sénoun kansainvälinen lentokenttä avattiin "osittain" siviililiikenteelle.[43]

27. maaliskuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norsunluurannikon presidentti Alassane Ouattara caati Länsi-Afrikan talousyhteisön kokouksessa Abidjanissa "vahvan signaalin" lähettämistä vallankaapanneille sotilaille demokratian palauttamiseksi.[44] Lisäksi hän myöhemmin totesi, että Malin paluu demokratiaan oli "ehdotonta".[8] Talousyhteisön komission puheenjohtaja Kadre Desire Ouedraogo kuvaili kaappausta "uhaksi koko alueelle".[44] Sadat malilaisprotestoijat osoittivat mieltä kokouksessa vaatien paluuta siviilihallintoon.[44] Following the meeting, ECOWAS placed peacekeeping troops on standby, hinting at possible military intervention.[8]

Yritykset ja koulut avasivat ovensa CNRDR:n kehoituksen mukaisesti..[45]

Ranskan suurlähetystön edustaja vahvisti, että suurlähettiläs Christian Rouyer oli keskustellut Tourén kanssa puhelimitse ja tämä oli ilmoittanut olevansa turvassa.[44]

Tuaregit eivät tarttuneet Sanogon tulitaukotarjoukseen ja jatkoivat sotilaallista offensiiviaan.[27]

28. maaliskuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amadou Toumani Touré sanoi ranskalaisen radioasema RFI:n haastattelussa: "Olen vapaana ja kotimaassani.... Tärkeintä minulle ei ole asemani, vaan demokratia, instituutiot ja Mali."[46]

Tuhannet malilaiset riensivät pääkaupungin kaduille osoittamaan tukeaan sotilasjuntalle ja tuomitsivat "ulkomaiden sekaantumisen" sen jälkeen, kun Länsi-Afrikan talousyhteisö oli ilmoittanut asettavansa jäsenmaidensa joukkoja valmiustilaan mahdollista interventiota varten.[46] Työnvälitysviraston luona puhkesi väkivaltainen yhteenotto, kun majaansa virastossa pitäneet kaappauksen vastaisen opposition edustajat joutuivat ensin kivisateen uhriksi ja sitten poliisin pidättämiksi.[47] Amnesty International vaati hallitusta tutkimaan hyökkäykset ja pidättämään syylliset.[48]

Sotilasjuntta eli CNRDR julkaisi uuden perustuslain, jonka säännösten yhdessä kohdassa todettiin, etteivät juntan edustajat saisi asettua ehdolle tulevissa vaaleissa.[49]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kapinalliset sotilaat kaappasivat vallan Malissa 22.3.2012. YLE Uutiset. Viitattu 23.3.2012.
  2. a b Maailmanpankki lakkauttaa Malin avustukset 23.3.2012. YLE Uutiset. Viitattu 23.3.2012.
  3. Cheick Dioura ja Adama Diarra (Reuters): Mali Rebels Assault Gao, Northern Garrison 31.3.2012. Reuters/Huffington Post Uutiset. Viitattu 19.2.2013.
  4. Tuareg rebels declare the independence of Azawad, north of Mali. 6.4.2012. Al-Arabiya. Viitattu 19.2.2013.
  5. Tuareg rebels attack Mali town of Kidal 6. helmikuuta 2012. Al Jazeera. Viitattu 26. joulukuuta 2012.
  6. "UPDATE 1-Malian rebels seize key border town, civilians flee", 9. helmikuuta 2012. Luettu 26. joulukuuta 2012. 
  7. a b c d e f g h Mali army claims upper hand over rebels amid coup disarray The Province. 25. maaliskuuta 2012. Viitattu 19. helmikuuta 2013.
  8. a b c d Laura Burke and Rukmini Callimachi. "Bloc puts peacekeepers on standby after Mali coup", Albany Times, 27 March 2012. Luettu 19. helmikuuta 2013. 
  9. "Mali Soldiers Attack Palace in Coup Bid", Reuters, 22 March 2012. Luettu 22 March 2012. 
  10. Marc Fonbaustier, Mali: a case study of a complex african crisis, 10. huhtikuuta 2012
  11. Biographie de Sadio Gassama Primature.gov.ml. Viitattu 26. joulukuuta 2012.
  12. Coup d'Etat au Mali: l'évolution de la situation en temps réel – Mali – RFI 22. maaliskuuta 2012. Rfi.fr. Viitattu 26. joulukuuta 2012.
  13. a b c d Sortie musclée des militaires de Kati dans la journée d’hier : Une mutinerie aux allures de coup d’Etat 22. maaliskuuta 2012. maliweb.net. Viitattu 22. joulukuuta 2012.
  14. UN Chief Following Mali Events With 'Deep Concern' 21 March 2012. Voice of America. Viitattu 26 March 2012.
  15. Démenti formel : Le Ministre de la Défense n'est ni blessé ni arrêté. Il est à son bureau où il poursuit calmement sa journée de travail (Virallinen kumoaminen: Puolustusministeri ei ole loukkaantunut tai pidättetty. Hän on toimistossaan, jossa hän jatkaa työskentelyään rauhallisesti.) 21. maaliskuuta 2012. Viitattu 26. joulukuuta 2012.
  16. a b "Mali's state broadcaster back on air", RTE, 21. maaliskuuta 2012. Luettu 26. joulukuuta 2012. 
  17. a b "Possible Mali coup as soldiers storm TV station", The Guardian, 21. maaliskuuta 2012. Luettu 19. helmikuuta 2013. 
  18. a b Martin Vogl: Mali Coup 22. maaliskuuta 2012. [vanhentunut linkki]
  19. "Renegade Mali soldiers say seize power, depose Toure", 22 March 2012. Luettu 19. helmikuuta 2013. 
  20. "Renegade Mali soldiers declare immediate curfew", 22 March 2012. Luettu 19. helmikuuta 2013. 
  21. "Soldiers overthrow government in Mali", USA Today, 22 March 2012. Luettu 19. helmikuuta 2013. 
  22. Africa: Wetangula – Situation in Mali Worsening 22. maaliskuuta 2012. allAfrica. Viitattu 19. helmikuuta 2013.
  23. Au Mali, le front des putschistes se fragilise Le Monde. 24. maaliskuuta 2012. Viitattu 19. helmikuuta 2013. ranska
  24. Mali president ‘safe’ after fleeing from overnight rebel coup 24. helmikuuta 2012. Al Arabiya. Viitattu 19. helmikuuta 20132.
  25. Mali: Coup heralds period of uncertainty on human rights 23. maaliskuuta 2012. Amnesty International. Viitattu 19. helmikuuta 2013.
  26. "Mali soldiers loot presidential palace after coup", BBC, 19. helmikuuta 2013. Luettu 22. maaliskuuta 2012. 
  27. a b Serge Daniel. "Mali Northern Rebels Fight on Despite Coup in Capital", 27 March 2012. Luettu 19. helmikuuta 2013. 
  28. a b c David Lewis and Adama Diarra. "Mali rebels advance in north, mutineers seek president", 22. maaliskutaa 2012. Luettu 19. helmikuuta 2013. 
  29. "Mali soldiers loot presidential palace after coup", BBC News, 22 March 2012. Luettu 22 March 2012. 
  30. "African Union Suspends Mali, Hears President Toure Safe", Voice of America, 23 March 2012. Luettu 23 March 2012. 
  31. Mali state TV goes off air; fear of countercoup Newsday. 23 March 2012. Viitattu 26 March 2012.
  32. "Mali coup leader Sanogo 'will not cling to power'", BBC, 19. helmikuuta 2013. Luettu 24 March 2012. 
  33. Malian Politicians Slam Military Takeover « VOA Breaking News 24. maaliskutaa 2012. Voice of America. Viitattu 19. helmikuuta 2013.
  34. Malian political parties condemn coup d'etat 24 March 2012. Viitattu 25 March 2012.
  35. a b Martin Vogl. "Mali Coup: Amadou Sanogo, Coup Leader, Says He Is Firmly In Control", Huffington Post, 24 March 2012. Luettu 24. helmikuuta 2013. 
  36. a b c "Mali coup leader Amadou Sanogo 'in complete control'", BBC News, 24 March 2012. Luettu 24 March 2012. 
  37. a b Adam Nossiter. "Coup Leaders in Mali Struggle to Assert Their Control", The New York Times, 24 March 2012. Luettu 24 March 2012. 
  38. Confusion reigns in wake of Mali coup d’etat France 24. 25 March 2012. Viitattu 19. helmikuuta 2013.
  39. Uncertainty in Mali after military coup 25 March 2012. Al Jazeera. Viitattu 19. helmikuuta 2013.
  40. "Mali officials stage hunger strike to protest coup", Canadian Broadcasting Corporation, 25 March 2012. Luettu 19. helmikuuta 2013. 
  41. Bradley Klapper. "US cuts off aid to Mali's government after coup", 26 March 2012. Luettu 19. helmikuuta 2013. 
  42. Mali protesters seek return to order after coup Detroit Free Press. 26 March 2012. Viitattu 26 March 2012.
  43. a b Martin Vogl. "Mali Coup Leaders Partially Reopen Airport", The Guardian, 26 March 2012. Luettu 26 March 2012. 
  44. a b c d "West African leaders say they will send ‘strong signal’ to Mali coup group", The Washington Post, 27 March 2012. Luettu 27 March 2012. 
  45. Thomas Morfin. "Malians go back to work as regional leaders weigh coup", 27 March 2012. Luettu 19. helmikuuta 2013. 
  46. a b "Mali coup: I'm free and in Mali, says ousted leader Toure", BBC News, 28 March 2012. Luettu 19. helmikuuta 2013. 
  47. Adam Nossiter. "Pressed on All Sides, Leader of Coup in Mali Digs In", The New York Times, 20 March 2012. Luettu 30 March 2012. 
  48. Nancy Palus: Mali Coup Opponents Lament Attacks 30 March 2012. Voice of America. Viitattu 19. helmikuuta 2013.
  49. "Thousands rally for Mali junta, Toure says free", 28 March 2012. Luettu 19. helmikuuta 2013.